Penis on sosiaalinen konstruktio ja pahan juurisyy – tiedelehti julkaisee tahallisen miesvihahölynpölyn

“Penis on sosiaalinen konstruktio”, “jalkojen levittely on tilan raiskausta”. Kahden tohtorin tahallinen hölynpöly meni tieteenä läpi vertaisarvioidusta yhteiskuntatieteiden lehdestä, kun tekijät kirjoittivat, miten miespuolisuus on sisäsyntyisesti pahaa ja penis sen alkujuuri. He sijoittelivat tekstiin pelkkää sisällötöntä, puhdasta miesvihaa ja tarkistivat, ettei yksikään virke sano mitään todellista.

Artikkeli alkaa lupaavasti: “Anatomisia peniksiä saattaa olla olemassa, mutta (…) penis tulee ennemmin ymmärtää, ei anatomisena elimenä, vaan sosiaalisena konstruktiona, joka on yhdenmuotoinen performatiivisen myrkyllisen maskuliinisuuden kanssa.

Sosiaalinen konstruktio

Tohtorit Peter Boghossian ja James A. Lindsay keksivät nimimerkit ja esittivät nämä harrastelijaryhmän “Southeast Independent Social Research Group” edustajina. He kirjoittivat täyttä puuta heinää. Silti arvostetun Taylor and Francisin miestutkimuslehti ehdotti sen julkaisemista T&F:n alla toimivassa uudehkossa akateemisessa vertaisarvioidussa Cogent Social Sciences -lehdessä: “We feel that your manuscript would be well-suited to our Cogent Series”. CSS julkaisikin tekstin normaalien vertaisarviointien jälkeen. Arviot olivat hyvin korkeita lähes joka kategoriassa. On vaikea kuvitella, että naisviha-artikkeli olisi saanut samanlaisen kohtelun kuin tämä sisällötön, puhdas miesviha-artikkeli, vaikka mukana on Foucault-viittaus.

Artikkelin mukaan “mieskeskeinen tiede” pitää melko kiistattomana, että penis on miehen lisääntymiselin. Artikkelin tulokset tiivistetään näin: “Näin ollen penikset tulee ymmärtää, ei niinkään miesten seksieliminä tai miesten lisääntymiseliminä vaan luotuna sosiaalisena käsitteenä, joka on sekä vahingoittava että ongelmallinen yhteiskunnalle ja tuleville sukupolville. Käsitteellinen penis aiheuttaa vakavia ongelmia sukupuoli-identiteetille ja lisääntymisidentiteetille yhteiskunta- ja perhedynamiikassa, se kuuluu vain riistettyihin yhteiskuntiin sukupuoli- tai lisääntymisidentiteetin perusteella, aiheuttaa jatkuvaa pahoinpitelyä naisille ja muille sukupuoli-marginalisoiduille ryhmille ja yksilöille, on raiskauksien universaali performatiivinen lähde ja on käsitteellinen aiheuttaja suurelle osalle ilmastonmuutosta.

Peniksen aiheuttamaa ilmastonmuutosta perusteltiin sillä, että luonnon raiskaaminen miespuolisella mielenlaadulla aiheuttaa tuhoisaa politiikkaa. Käsitteellisen peniksen rooli kuvaa tätä parhaiten. Ongelma on pahin “neitseellisen ympäristön” joutuessa patriarkaalisen taloutemme raiskaamiseksi.

Väitettä perusteltiin myös hölynpölyalgoritmin generoimalla “sitaatilla” olemattomasta artikkelista. Sitaatista puolet vain sanoi, ettei teksti paneudu “dialektisen objektivismin” kritiikkiin ja “Kaikilla näkökulmilla on merkitystä.

Loput artikkelista oli sitten kirjoitettu vielä paljon puhtaammaksi hölynpölyksi. Esimerkiksi: “Penistä ei pidä ymmärtää esiintyjän tarkoituksen rehellisenä ilmauksena, jos se esitetään maskuliinisuuden tai hypermaskuliinisuuden esityksessä. … Tämän roolien kolmijaon tuloksena hypermaskuliiniset miehet sijoittuvat sekä kilpailevien diskurssien sisälle että niiden ulkopuolelle…

Artikkeliin sijoitettiin myös läjä sitaatteja artikkeleista, joita ainuttakaan tekijät eivät lukeneet. Sitaatit oli valittu niin, että niissä tuskin oli mitään järkeä artikkelin yhteydessä.

Alan Sokal ja postmoderni hölynpöly

Vasemmistolainen fysiikan professori Alan Sokal teki vuonna 1996 samanlaisen tempun arvostetulle Social Text -lehdelle, joka käsittelee feminismiä, marxilaisuutta, uusliberalismia, jälkikolonialismia ja postmodernismia. Hän ei pitänyt siitä, että osa vasemmistoa häpäisee vasemmiston nimen tällaisella “tieteellä”.

Siksi Sokal teki lehden ideologialle mieleisen hölynpölytekstin, jonka lehti julkaisi. Tekstissä ei ollut mitään järkeä, sen perustelut olivat järjettömiä ja loppu tyhjiä, yleensä epäkoherentteja kielikuvia ilman sisältöä.

Tällöin Andrew Bulhak teki postmodernismigeneraattorin, joka on nyt arvostetun Elsevier-tiedekustantamon sivulla. Kaksikko tuotti sillä muutamassa minuutissa artikkeliinsa joukon lisä-“sitaatteja” olemattomista artikkeleista. Nekin menivät SCC:hen täydestä, samoin generaattorien näille “viiteartikkeleille” luomat tiedelehtien nimet: “Deconstructions from Elsewhere” and “And/Or Press”. “Tuplatarkistuksenkin” jälkeen Cogent Social Sciencen vertaisarvioijat ilmoittivat viittausten olevan pitäviä.

Kannustava vertaisarvioija totesi artikkelista: “Se vangitsee hypermaskuliinisuuden käsitteen moniulotteisen ja epälineaarisen prosessin kautta.” Toinen antoi joka kategoriasta täydet arvosanat artikkelille mutta ehdotti paria parannusta. Kirjoittajat tekivät ne hetkessä lisäten vähän hölynpölyä jalkojenlevityksestä (“manspreading”) ja “mulkunmittauskilpailuista”.

Onko sukupuolentutkimus tiedettä? Ovatko yhteiskuntatieteet?

Taannoin naistutkimuksesta alettiin tasa-arvosyistä käyttää nimeä “sukupuolentutkimus”, vaikka miesnäkökulmainen tutkimus on yhä syrjityn lapsipuolen asemassa ja miestutkimuksessakin suositaan naisnäkökulmaa yli miesnäkökulman. Alan tutkijat ja hyväksytyt tutkimukset valikoituvat enemmän ideologisin kuin tieteellisin kriteerein, vaikka joukkoon mahtuu myös tasa-arvolle hyödyllistä materiaalia.

Ehkä luotettavimpana voi pitää tiedevetoisimpien ja objektiivisimpien tieteenalojen arvostetuimmissa tiedelehdissä tehtyjä sukupuolentutkimusta sivuavia julkaisuja ja vähiten luotettavina alan omia lehtiä. Yhteiskuntatieteet ovat kuitenkin parhaimmillaan puoliluotettavia, sillä niihin valikoituu tutkijoiksi lähinnä vasemmistolaisimpia ja valtion laitokset sosiaalistavat vasemmistolaisuuteen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on tutkittu, että taloustiede mukaan lukienkin yhteiskuntatieteiden professoreissa on toistakymmentä demokraattiprofessoria yhtä republikaaniprofessoria kohden.

Toisinajattelijoita on alettu savustaa yliopistoista ja ilmiö on leviämässä Suomeenkin. Tieteen vapaudesta ollaan jälleen siirtymässä kohti inkvisition aikoja.

Sekä Sokalin tapaus että tämä penisgate, Conseptual Penis, heijastavat tätä jälkitodellisuutta. Yhteiskuntatieteissä on paljon tärkeää tutkimusta, mutta useimmissa tieteissä on sektoreita, joissa tutkijakunta elää vinoutuneessa todellisuudessa, sosiaalisessa konstruktiossa.

Vuonna 2015 Japanin hallitus kehottikin yliopistoja lakkauttamaan ja supistamaan humanistisia ja yhteiskuntatieteellisiä tiedekuntia sekä muuttamaan opetusta käytännöllisemmäksi. Oikeustieteen professori Katsushi Nishimura ymmärsi tarpeen astua norsuunluutorneista askel lähemmäs todellisuutta. On kuitenkin hyvin vaikeaa kohdentaa tällaisia leikkauksia vähiten hyödylliseen tutkimukseen, kun yliopistopolitiikka johtaa helposti aivan muuhun.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s