Olympialaisten saldo: veronmaksajiin käydään jälleen käsiksi

Ateenan olympialaisiin Suomen valtio panosti 15 miljoonaa euroa. Saldo oli kaksi hopeamitalia eli 7,5 miljoonaa euroa / mitali.

Miksi veronmaksajia pakotetaan tuollaiseen? Maksakoot ne, jotka niitä mitaleja haluavat, vaikka keräyksillä ja sponsoreiden, mainostulojen ym. avulla, tai miten ikinä haluavatkaan, kunhan eivät pakota ketään mukaan.

Sitä paitsi nuo mitalit ovat aina pois muilta mailta, usein köyhemmiltä, jotka päihitämme jo lähes kaikessa elintasosta terveyteen ja elinikään; miksi meidän pitää potkia heitä päähän vielä olympialaisissakin? Tai jos sinusta pitää, rahoita sitä sitten, mutta miksi minunkin pitää rahoittaa sitä?

Mikä älyttömintä, nyt poliitikot jo suunnittelevat, että kaataisimme entistä enemmän rahaa huippu-urheiluun

Mitä pitäisi tukea?

Kuntourheilun tuen voi vielä hyväksyä, kunhan se on tasapuolista ja määrät perustuvat vain kansanterveydellisiin vaikutuksiin, säästöihin sairaanhoitomenoissa ja lisääntyneisiin verotuloihin työkyvyn ja mielenterveyden parantuessa jne. Tällöin tuki ei maksa mitään valtiolle/veronmaksajalle (niin kauan kuin verotus ja verorahoitteinen terveydenhoito jatkuvat), mutta ihmisten elämänlaatu, vauraus ja hyvinvointi paranevat.

Jäähallit ja golf-kentät täyttävät näitä kriteerejä kovin pieneltä osin (liikaa rahaa / henkilökäyttötunti); pururadat, koulujen liikuntasalit ja talvella jäädytetyt ulkojalkapallokentät useammin. Tietysti vapaaehtoisesti saa rakentaa halleja ja kenttiä niin paljon kuin lystää.

Lisäksi julkisen tuen ehdoksi tulisi asettaa, että sen käyttö on läpinäkyvää. Erityisesti tasapuolisesti kuntourheiluun menevät rahat tulisi selkeästi erottaa kilpaurheilubudjetista, ja jälkimmäiseen ei saisi käyttää julkista rahaa sen enempää henkilöä kohden kuin edelliseenkään. Nykyisellään suuret määrät valtion ja kuntien kuntoliikuntaan tarkoittamia tukia menevät pienelle kilpaurheilijajoukolle sekä sikariportaan edustusbudjettiin.

Samoihin kohteisiin menee jopa suuri osuus kuntourheilijoiden maksamista maksuista, etenkin ”kilpailulisensseistä”, joista yleensä murto-osa menee vakuutukseen ja loppu lähinnä lajiliiton byrokraateille ja ökyjohtajien maailmankiertelyyn. Mainitut läpinäkyvyysvaatimukset saattavat olla ensiaskel siihen, että lajiliitot palautetaan liikkujien (ja seurojen) isännistä niiden rengeiksi, jollaisiksi ne alunperin perustettiinkin.

Palloliiton puheet ja karu totuus

Tyypillinen esimerkki liittojen toiminnasta on jalkapalloilijoiden tuekseen perustama Suomen Palloliitto (SPL). Nykyään se elää omaa elämäänsä sitä hallitsevien urheilupoliitikkojen vallassa. Liiton tilaa kartoittanut MOT-TV-ohjelma esitti mm. seuraavaa:

SPL:n päätavoitteet ovat 1. nuoret, 2. seurojen vahvistaminen, 3. maajoukkueet. SPL:n budjetista nämä päätavoitteet saivat rahaa seuraavasti: nuoret 4%, seurojen vahvistaminen 6 %, maajoukkueet 60 % (6 miljoonaa euroa).

Seurat perustivat SPL:n tukemaan toimintaansa, järjestämään pelejä ja hankkimaan rahaa jalkapalloiluun. Nyt seurat ja pelaajat kuitenkin rahoittavat liiton toimintaa ja samaa tekee valtiokin sen sijaan että rahoittaisi pelaajien, tavallisten kuntoliikkujien toimintaa. Valtava määrä jalkapalloilijoita lopettaakin harrastuksensa kustannussyistä muutettuaan pois vanhempiensa luota. Kaikki todelliset kustannukset kattava seuran jäsenmaksu on yleensä vain murto-osa kilpailulisenssin hinnasta ja mahtuisi yleensä nuorenkin budjettiin.

SPL mm. pakottaa kaikki harrastajat maksamaan ”kilpailulisenssin”, jonka tuloista se kirjaa melkein puolet harrastajilla pakkotilauttamansa Futari-lehden kuluihin ja palauttaa vain 7,5 % seuroille, vaikka 95 % pelaajista pelaa piirien järjestämissä ja seurojen kustantamissa sarjoissa ja vain 5 % liiton järjestämissä huippusarjoissa. SPL:n toiminta ei juuri poikkea useimpien muiden lajiliittojen toimista.

Riviharrastajalla ei ole käytännössä minkäänlaista vaikutusmahdollisuutta SPL:n toimintaan. Pitäisikö seuratasolla järjestää lajiliittojen ja piirien hallitusten vaalit, jotta valta saataisiin palautettua maksajille?

Entä kulttuuri?

Pitäisikö sitten kulttuurinkin tuki vapaaehtoistaa? Hyvä kysymys. Vastauksesta riippumatta urheilun tuen epäkohdat on poistettava. Mistään epäkohdista ei päästä eroon, jos vaaditaan, että kaikki epäkohdat pitäisi poistaa yhtaikaa.

Sekä liikunta että kulttuuri ovat äärimmäisen arvokkaita asioita, joihin kannattaa syytää paljon rahaa. On eri asia, onko oikein rahoittaa niitä pakkokeinoin.

Keskustelupalstalla voi keskustella tästä aiheesta.

Siellä on mm. todettu, että mitalitilaston voitti maa (USA), jossa veronmaksajien rahoja ei käytetä senttiäkään urheilun tukemiseen. Samassa maassa on muuten kulttuurikin maailman huippua oopperasta alkaen. Miksei se onnistuisi meilläkin, kunhan kansalaisyhteiskuntaa ei veroteta resurssittomaksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s