Työväen presidentti vastaan ay-johdon presidentti

Presidentinvaalien toisella kierroksella ovat vastakkain tavallisesta elämästä politiikkaan tullut, monipuolisesti duunarintöitä nuoruudessaan tehnyt Sauli Niinistö ja lähes puhtaan pyrkibroileripoliitikon valinnut Tarja Halonen.

Vain Niinistöllä on duunarikokemusta

Valitut Palat –aikakauslehti 1/2006 teki katsauksen presidentinvaalien kolmen pääehdokkaan menneisyyteen ennen heidän nousuaan politiikan huipulle. Sen mukaan vain Niinistöllä on todellista duunarikokemusta, kun taas ”Tarja Halosen ja Matti Vanhasen taustalta löytyy puhdasverisempi poliitikon kehityskaari opiskelijapolitiikasta järjestötehtävien kautta vallan kabinetteihin”, siis tyypillisen pyrkyribroileripoliitikon tyyliin, käytännössä koskaan oikeita töitä tekemättä.

Lehden katsauksen mukaan ”Sauli Niinistö rahoitti yliopisto-opintojaan 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa kesä- ja pätkätöillä. Hän työskenteli muun muassa pakastevaraston varastomiehenä, rakennustyömailla, Alkon myyjänä, Kaarinan kunnan viemärityömaalla ja Auran panimon oluttehtaalla”. Muita Niinistön duunarityöpaikkoja oli mm. Uutisvuodossa paljastunut Niinistön työkokemus makkaratehtaalta.

Tuntumaa syrjäytyneimpien arkeen ja ongelmiin Niinistö on saanut nimismiehenä, hovioikeudenviskaalina ja vielä 90-luvulla hovioikeudenneuvoksena. Hän kertoo siinä todella nähneensä, mitä elämä voi rujoimmillaan olla.

Tarja Halonen – puhdas broileri ja imagopelin mestari

Tarja Halonen on SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoman tavoin täysin SAK:n johdon kasvatti. Nykyään SAK maksaa Haloselle palkan sijaan vaalikampanjaa, jäsentensä rahoilla, vaikka SAK:n omien tutkimusten mukaan sen jäsenten enemmistö ei kannata vasemmistoa – tosin viime aikoina SAK on salannut tutkimustulokset.

Halonen on koko elämänsä opetellut poliittista peliä ja oman äänestäjäkunnan mieleisen julkisivun ylläpitoa. Sekin sujui aluksi kitkutellen, ja hän oli aina puolueen viimeisten läpimenijöiden joukossa. SDP:n puheenjohtajaksikin Halonen pyrki vuosina 1991 ja 1993 mutta sai vain 3-4 % äänistä.

90-luvun lopulla Halonen muutti täysin profiilinsa. Presidentinvaaleihin tähdättäessä tulee miellyttää kohtalaisesti kansan enemmistöä eikä maksimaalisesti jotakin pienempää kohderyhmää. Ihmisoikeusasiat ja vähemmistöt lakaistiin sivuun niin pitkälle kuin se uskottavasti oli mahdollista.

Nyttemmin Halonen on hankkiutunut ”ydinperheenvaimoksi” ja esittänyt kovin innostunutta ylipäällikön asemastaan – tosin hän tuntuu aidostikin viihtyvän kadettikoulussa hienostuneet käytöstavat viimeisen päälle oppineiden kenraaleiden nöyristelemänä. ”Ylipäällikkö on aina ylipäällikkö”, hän jaksaa toistella ylpeänä, ja on yrittänyt pitää kiinni kaikista tähän liittyvistä valtaoikeuksista, vaikka halusikin poistaa maamiinavarastot hyökkääjän tieltä säilyttääkseen kasvonsa suhteessa aiempiin lupauksiinsa, tosin siinäkin pahasti epäonnistuen. Tavallisimpienkaan sotilasarvojen kauluslaattoja Halonen ei tuntenut, kun hänelle epäreilusti näytettiin Suomen eikä 70-luvun Vietnamin armeijan merkkejä.

Tosin nyky-Vietnamkaan ei liene enää Halosen mieleen, koska siellä johto huolestui köyhyydestä sen verran, että päätti purkaa sosialismia jonkin verran, minkä seurauksena maa on vaurastunut merkittävästi. Joku saisi kertoa Haloselle, että Suomessakin on köyhyyttä ja työttömyyttä.

Tarja Halonen – ay-johdon ehdokas

SAK:n johdon asioita Halonen sen sijaan on yhä tiukasti ajanut. Eräs esimerkki tästä on hänen lausuntonsa 20.12.05:

”Olen koettanut tämän kuuden vuoden aikana tehdä parhaani, jotta työtä ei myytäisi alennusmyynnillä, pilkkahinnalla mistään päin maailmaa.”

Tällä on tarkoitus ylläpitää SAK:ssa valtaa pitävien tiiviisti organisoitujen teollisuusliittojen johtajien työvoimamonopolia. Myös terveen kilpailun oloissa eläviltä kansalaisilta riistetään oikeus ostaa edullisia työvoimavaltaisia tuotteita, ja näin etenkin lapsiperheiden ja köyhien elinkustannukset kohoavat kohtuuttoman korkeiksi. Samalla estetään kehitysmaiden köyhien mahdollisuus vaurastua työllään kuten Suomikin aikanaan vaurastui.

Lisäksi tällaiset keinotekoiset rakenteet luovat tehottomuutta ja kilpailukyvyttömyyttä, mikä olosuhteiden muuttuessa johtaa massatyöttömyyteen. Juuri näin synty 90-luvun alun lama, kun Neuvostoliiton romahtaessa sinne kilpailutta viety heikkolaatuinen ja tehottomasti hoidettu tuotanto olisi pitänyt pystyä myymään kilpailukykyisesti muualle maailmaan.

Jopa MTK:n Esa Härmälä on tammikuussa sanonut Suomen maataloudesta, että olisi vaarallista museoida sitä nykymuotoon ja jättää sitä jälkeen kansainvälisestä kilpailukyvyn kehityksestä. Silloinhan se olisi täysin valtaapitävien hyväntahtoisuuden armoilla. Sellaiseen asemaan Halonenkin tahtoo suomalaiset duunarit.

Halonen – protektionisti

Talouselämän 2/2006 haastattelu ei löytänyt eroa Niinistön ja Halosen välillä suhteessa ilmastonmuutokseen (ongelma on hyvin vakava, mutta pitäisi saada koko maailma mukaan talkoisiin) tai Kiinan ihmisoikeuksiin (pitää sekä käydä kauppaa että puhua ihmisoikeuksista – tosin Halosen puhe Kiinastakin on ollut ikävän sievistelevää). Protektionismissa kuitenkin eroa löytyi. Kysymykseen ”Mitä mieltä olette EU-protektionismista” Niinistö vastasi jämäkästi:

”Kauppapolitiikassa protektionismia tulee päättäväisesti vastustaa myös silloin, kun se nostaa päätään EU:ssa”.

Halonen taas vastasi kannattavansa EU:n kiintiöitä mm. tekstiilituonnille kehitysmaista – mikä lähinnä tukee suomalaistenkin kuluttajien rahoilla Portugalin tehottominta ja kuluttajille vastenmielisintä vaatetuotantoa – vaikka EU ja USA ovat sitovin sopimuksin lupautuneet antamaan kehitysmaiden tuoda tekstiiliä rajoituksetta. Myös Bushin USA on ollut täysin rinnoin mukana tässä EU-USA:n pahan akselissa.

Argumentit globaalin vapaakaupan puolesta ovat täsmälleen samat kuin argumentit yksilöiden välisen kaupan puolesta: molemmat osapuolet voittavat. Ilman kansainvälistä kauppaa Suomi olisi yhä kehitysmaa – itse asiassa köyhimpien maiden joukossa on vain kansainvälistä ja maansisäistä kauppaa eniten rajoittaneita maita.

Halonen saattaakin tämän ymmärtää, vaikkei uskalla sitä kansalle kertoa. Halosen vaaliristeily järjestettiin Tallinkin laivalla virolaisella halpatyövoimalla. Kun SDP vastustaa työpaikkojen siirtämistä matalampien kustannusten perässä matalapalkkamaihin, miksi se sallii presidenttiehdokkaansa tehdä sellaista?

Vastaavasti SAK:n vaalikampanjaa maksavat ay-johtajat jäivät äsken kiinni hienojen pukujensa teettämisestä thaimaalaisilla räätäleillä suomalaisten sijaan. Tietoa on, muttei rohkeutta kertoa sitä kansalle tai luopua omasta valta-asemastaan. Vapaakaupassa Suomessa osa työpaikoista siirtyisi matalan osaamisen tuotannosta korkeamman osaamisen tuotantoon (jossa siinäkin on myös matalan osaamisen työvoimalle tehtäviä) ja palveluihin aivan kuten aiemmin niitä siirtyi alkutuotannosta teollisuuteen. Ilman tällaisia siirtymisiä elintasomme olisi lähes jähmettynyt paikoilleen.

Tämä ei tarkoita, etteikö Suomessa olisi myös tekstiilialalla kilpailukykyistä osaamista, mutta kilpailukykyinen tarkoittaa juuri sitä osaamista, joka pärjää hyvin vapaassa kilpailussa. Vapaakaupassa Suomi tuottaa kilpailukykyisintä ja ostaa muilta sitä, mitä muut tekevät paremmin ja/tai halvemmalla, siksi siinä kaikki voittavat.

Demarin mielestä Tarja Halonen on pölhöpopulisti

Pääkirjoituksessaan ma 21.11.05 Demari leimasi Suvi-Anne Siimeksen pölhöpopulistiksi, kun tämä oli vastustanut varallisuusveron poistoa demareita vastaan. Samana iltana Evan vaalipaneelissa Tarja Halonen haukkui Matti Vanhasta varallisuusveron poistamisesta samaan aikaan kun eduskunta käsitteli Halosen allekirjoittamaa esitystä, että varallisuusvero pitäisi poistaa kokonaan. Pölhöpopulistinen puhe allekirjoittamaansa aloitetta vastaan irtopisteiden keräämiseksi tietämättömimpien kansalaisten silmissä on paljon jyrkempää pölhöpopulismia kuin johdonmukainen tietyn asian vastustaminen.

Halosen koko kausi on kuitenkin mennyt vain uudelleenvalinnan petaamisessa – aikaansaannoksia hänellä ei ole, ellei sellaisiksi lasketa demareiden nimittämistä ja muiden puolueiden ehdokkaiden torppaamista, mikä ei vaadi minkäänlaisia kykyjä, kun kyseisten tehtävien nimitysvalta on täysin presidentillä.

Aluksi Halosen imagopeli toimi siedettävästi: hän osasi olla sanomatta mitään ja loukkaamatta ketään, puhua vain ympäripyöreyksiä, esimerkiksi kutsuen monia asioita tärkeiksi sanomatta konkreettisesti, miten niitä edistetään oikeasti. Kun sitten vaalikauden lopulla alettiin kaivata konkretiaa, tulos oli vaatimaton. Syksyllä, jo ennen vaalikamppailun käynnistymistä kysyttiin kansalta arvosanoja presidentille ja pääministerille. Kumpikin sai numeron 7,5. Jos aikaansaannoksia olisi kysytty, presidentin kohdalla lista olisi luultavasti ollut tyhjä. ”Itse valtiaissa Halonen kuitenkin vaikuttaa kivalta.”

Niinistö – pelastaja?

Tuskin. Niinistö ei ole ylistänyt Venäjän kammottavaa ihmisoikeustilannetta yhtä kritiikittömästi kuin Halonen, ei ole samanlainen protektionisti, haluaa laittaa työllisyyden kuntoon ja turvata mahdollisuutemme rahoittaa hyvinvointipalveluja ja –tulonsiirtoja tulevaisuudessakin jne., mutta häneltä ei kannata myöskään odottaa Hautalan mallista terävää kritiikkiä esimerkiksi ihmisoikeusongelmia kohtaan. Vaalikoneissa Niinistö oli vain jonkin verran Halosta liberaalimpi – tai liberaalin näkökulmasta hän on ollut melkein yhtä konservatiivinen kuin Halonen, arvoliberalismissakin molemmat pärjäsivät suunnilleen yhtä huonosti, asettuen aika keskelle kansaa.

Vaihtoehtoja on kuitenkin vain kaksi. Halosella ei ole mitään sellaisia näyttöjä, että kannattaisi tilata toinen samanlainen kausi. Niinistössä on sentään mahdollisuus parempaan.

Halonen on presidenttinä ollut laskelmoivan ihmisoikeusvihamielinen ja on kiistaton Kremlin ehdokas näissä vaaleissa. Tai ”tavallista paremman Venäjän presidentin”, kuten Halonen Putinia luonnehtii. Toivottavasti Kreml-kortti ei enää ole ratkaiseva tekijä Suomen presidentinvaaleissa.

Valtamediat ja TV-monopoli Halosen renkeinä

Halonen on myös pyrkinyt ylläpitämään Muumi-Mamman julkisivua, missä on auttanut se, että hänen kansalaisvaltuuskuntansa varapuheenjohtaja, olemattoman kansansuosion eduskuntavaaleissa Vasemmistoliiton ehdokkaana saanut änkyrä, on Itse valtiaat -satiirin luojana ja pitkäaikaisena tuottajana pönkittänyt jatkuvasti tätä imagoa sekä laistanut kaikki tilaisuudet tehdä pilaa siitä, miten vasemmistolle puoluepoliittiset edut ja SAK-suhteet ovat tärkeämpiä kuin työttömyyden poistaminen, syrjäytymisen estäminen, kansan hyvinvointi tai työelämän jäykkyyksistä syntyneet työelämän kireydet.

Yle on muutenkin pitkin vaalikautta siloitellut Halosta, samoin Kalevi Sorsankin SDP:n epävirallisena äänenkannattajana pitämä Helsingin Sanomat sisarlehtineen. Äskeisessä City-lehden teettämässä tutkimuksessa osoittautui, että valtalehdistö, etenkin HS ja sitä julkaisevan SanomaWSOY:n Ilta-Sanomat ovat jo syksyllä kritisoineet Niinistöä ja tukeneet Halosta hämmästyttävän vahvasti, vaikka jätettäisiin huomiotta normaali presidentin työ ja Linnan juhlien julkisuus. ”Punaisen” Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksen tutkija Erika Säynässalo totesi: ”Tuki annetaan selvästi hänelle, ja halutaan ylläpitää Halosen positiivista julkisuuskuvaa”, ja ihmetteli Halos-kritiikin täydellistä puuttumista. Yliopiston tiedotusopin laitoksen professori Pertti Suhonen oli samansuuntaisilla linjoilla.

Kritiikin voimistuttua huippuunsa Yle:n A-piste-ohjelma esitti ”tasapuolisesti” pääehdokkaita kritisoivat ohjelmat. Jälkeenpäin kävi ilmi, että Niinistön ohjelmaan oli kerätty perättömiä väitteitä, Halos-ohjelmasta taas ei käynyt ilmi mitään uutta politiikkaa seuranneille. Pitkään on tiedetty, miten Halosen todellinen luonne on täysin ristiriidassa tämän avustajien tuella ylläpidetyn imagon kanssa.

Pahinta on se, että Halosen toimeenpanokyky on jotain aivan muuta, kuin mitä Suomi kriisitilanteessa kaipaisi. Vaikka Niinistön alaisena työskenteleminen olisi ehkä vain jonkin verran siedettävämpää, hänellä sentään hermot kestäisivät ja hän sentään saisi asioita aikaan. Valitettavasti ihanne-ehdokasta ei näissä vaaleissa ole tarjolla.

Järjestöjyrien nettioffensiivilla kaunistellaan ”kansalaismielipide”

Halosen suosio on nopeassa laskussa, joten saatamme välttyä jähmettävältä yhden puolueen 30-vuotiselta presidentilliseltä yksipuoluevallalta. Toisaalta SDP:n ja SAK:n tiukan kurinalaiset organisaatiot ovat ryhtyneet vastaiskuun kansalaismielipidettä vastaan. Ne pyrkivät kaunistelemaan ”kansalaismielipiteen” määräämällä tuhannet aktiivinsa hukuttamaan toisinajattelijoiden mielipiteet Halonen-suitsutukseen (”yksi teksti/henkilö”) 15 tärkeimmällä keskustelupalstalla (sekä omissa paikallislehdissä), jotka eivät vielä ole organisaatioiden hallussa (vapaasana.net on hauskasti sijoitettu sijalle 13). Nämä 15 palstaa lueteltiin Halosen virallisessa sähköpostiviestissä viime viikolla:

http://www.hs.fi/keskustelu/index.jspa
http://www.talouselama.fi/keskustelu
http://iltasanomat.fi/keskustelu/
http://keskustelu.kauppalehti.fi/42/i/keskustelu/category.jspa?categoryID=10
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfml?keskustelu=1&polkuun=keskustelu
http://chat.yle.fi/yleradio1/keskustelu/
http://www.hameensanomat.fi/forum/forum.jsp?forum=3
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110
http://www.jippii.fi/jsp/forum/index.jsp
http://www.telkku.com/keskustelut
http://www.valtikka.fi/keskustele/197709840736
http://www.nakokulma.net/keskustelu/
http://www.vapaasana.net/keskustelu/
http://ranneliike.net/keskustelu.php?act=rgrp&grpid=20
http://www.dvdplaza.fi/forums/forumdisplay.php?f=42

Tämän offensiivin seurauksena myös Vapaasana.netin keskustelupalsta on viime aikoina pahasti tukkeutunut ja sen taso on laskenut. Toimitus harkitsee tiukempaa viestien moderointia. Etenkin uusia avattuja keskusteluja saatetaan ryhtyä poistamaan entistä ahkerammin silloin, kun samasta aiheesta on jo melko tuore keskustelu menossa. Keskustelunavausviesteissä toinen tärkeä kriteeri on otsikon informatiivisuus. Sen sijaan olemassa oleviin keskusteluihin lisättyjä viestejä ei yleensä poisteta, vaikka ne olisivat melko huonostikin perusteltuja.

SAK:n loanheitto julkaistu tiedotusvälineissä lähes kritiikittä

SAK on myös Halosen toisen kierroksen vastustajan selvittyä kaivanut kaapista valmiiksi tekemänsä loanheittosuunnitelmat ja on alkanut toteuttaa niitä järjestelmällisesti. Tiedotusvälineet ovat antaneet tälle mustamaalaukselle systemaattisesti tilaa kritiikittä, eikä Halonen ole millään tavalla ottanut siihen etäisyyttä.

SAK:n goebbelsit ovat mestaroineet vielä viestinkin loistavasti. Kun sopivia faktoja ei ole, niitä tehdään. SAK:n teettämässä ja sen jäsenten tahtomattaan kustantamassa lentolehtisessä lukee mm.: ”Niinistö on sanonut X. Kun sanotaan X, tarkoitetaan yleensä Y – – ainakaan Niinistö ei ole mitään muuta sanonut.”

Samalla otsikoihin on nostettu yksinäisen höyrypään (alunperin) Vapaasana.netinkin palstalla esittämä väite Halosen vappupuheesta. Toimittajamme tarkastutti väitteen Halosella jo vuonna 2004, ja kun tiedolle ei saatu vahvistusta, lehti jätti sen julkaisematta. Nyt vaali-ilmapiiri muodostui otolliseksi leviämisalustaksi tälle hyörypään jo useaan eri paikkaan kopioimalle väitteelle, ja se alkoi kiertää sähköposti- ja tekstiviestistä toiseen. Tällöin Niinistön kampanjapäällikkö vetosi ihmisiin, sanoi tiedon perättömäksi ja pyysi heitä olemaan levittämättä sitä. Haloselta vastaavaa toimintaa ei ole nähty.

Tosin toimittajamme kysyi paitsi itse puheesta (jota Halonen ei pitänyt), myös siitä, onko Halonen muussa yhteydessä esittänyt vappupuheväitteessä hänen esittämikseen väitettyjä mielipiteitä. Tähän ei saatu vastausta. Siltä varalta, että vastaamattomuus olisi ollut vahinko, toimittaja uusi viestinsä, mutta ei saanut tällä kertaan minkäänlaista vastausta (tosin viestistä on kulunut vasta alle kaksi vuotta).

(Yksittäisen artikkelin kannat eivät ole lehden virallinen mielipide. Lehti on puoluepoliittisesti sitoutumaton (eikä kellään toimituksessa tiedetä olevan siteitä eduskuntapuolueisiin) mutta aatteellisesti lähellä liberalismia, joskaan edes toimituksen nimi ei artikkelissa tarkoita mitään dogmaattista puhdasoppisuutta (saati libertarismia) ja ydintoimitukseenkin kuuluu useita eri kirjoittajia.)

Linkkejä:
VS: Halonen – Venäjän tiellä demokratiaan
VS: Tarja Halonen: kiukutteleva, simputtava ja nöyryyttävä työpaikkakiusaaja vailla paineensietokykyä
VS: Sietämätön ja pompotteleva Halonen – kauhuesimies
VS: Sosialismi ja työväenliike – niiden synty ja sekoittuminen toisiinsa
Tarja Halonen kiittää kansaa 1. vaalikierroksen tuloksesta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s