Vallan saaneet kommunistit ovat lähes poikkeuksetta muuttaneet valtion kansaansa terrorisoivaksi koneistoksi ylläpitääkseen pakolla sosialistista järjestelmää. Maissa, joissa he eivät ole saaneet valtaa, he ovat perustaneet terroristijärjestöjä ”rapauttamaan kapitalismia” tai tukeneet ja soluttaneet jo olemassa olevia palvelemaan tarkoitusperiään tehokkaammin ja tuhoisammin.

Marxilais-leniniläisen ideologian mukaisesti vallankumous tarvitsee sotilaallisen kurinalaisesti organisoidun, hierarkkisen, ammattivallankumouksellisista koostuvan etujoukon. Tätä oppia noudattaa myös suurin osa maailman kymmenistä sosialistisista terrorijärjestöistä kuten marxilais-leniniläiset palestiinalaisten PFLP ja osin PLO, baskien ETA, Italian Punaiset prikaatit, Kolumbian FARC, kurdien PKK ja Irlannin IRA, jotka ovat myös keskenään yhteistyössä. Esimerkkejä olisi monia muitakin. Tosin näistä poikkeuksena sosialistinen PLO ja hallitsevampi IRA:n puolisko eivät varsinaisesti ole marxilais-leniniläisiä joskin lähellä sitä ja yhteistyössä marxilais-leniniläisten kanssa.

Sosialismin romahtaminen maailmassa 1989-91 on pahasti heikentänyt kommunististen terrorijärjestöjen asemaa, ja niiden sijaan esiin ovat nousseet islamistiset terroristit, joilla on myös siteitä kommunisteihin ja arabisosialisteihin (”Punainen Jihad”). Monet kommunistit ovat vain kasvattaneet parran ja jatkaneet terroriaan islamistien riveissä. KGB:n seuraaja FSB:llä on tiiviit yhteydet näihin. Nämä seikat selittävät osittain länsimedian ja ”-intellektuellien” sympatiaa islamistiterroristeille.

Ekoterroristit

Lievempi mutta hieman vastaava ilmiö kuin islamistien suhteen on myös sosialistien suhteessa ekoterroristeihin. Kommunistit ja sosialistit pyrkivät soluttamaan vihertäviä järjestöjä, ja osa ekoterroristeista on alunperinkin ex-stalinisteja, osa jopa säilyttänyt eksplisiittisen marxilaisuutensa. Vaikka ilmeisesti suurin osa ekoterroristeista ei ole sosialisteja, liikkeiden ideologeista monella on sosialistinen tai anarkososialistinen ideologia korkeintaan lievästi muokattuna, ja nämä ovat saaneet ajatusmaailmaansa ja retoriikkaansa siirrettyä paljolti rivitoimijoille, yleensä ilman sosialismin nimeä.

Ympäristötuhot saadaan näppärästi kapitalismin piikkiin, kun unohdetaan, että pahimmat ympäristötuhot tapahtuivat nimenomaan sosialistisissa maissa ja että eläinsuojelun ehkä merkittävin uranuurtaja oli klassinen liberaali ja utilitaristi Jeremy Bentham (1748-1832) – joka ei myöskään ollut suinkaan ainoa merkittävä liberaali eläinsuojelija. Suomessa merkittävin eläinsuojelun uranuurtaja oli puoliliberaali historianprofessori (Sakari) (Zachris) Zacharias Topelius (1818–1898). Molemmat (etenkin Bentham) olivat myös merkittäviä naisasiapioneereja. Toisaalta ekoterroristien joukosta löytyy myös mm. kansallissosialismia ihannoivia henkilöitä, Suomestakin. Tämä koskee nimenomaan sabotaasitekojen suorittajia, ei vain passiivisia ideologeja, joista Pentti Linkola on tunnetuin natsisympatioistaan. Maltillisemmissa vihreissä solutus on epätäydellisempää ja ideologinen kirjo sitäkin laajempaa.

ETA – baskien sosialistisen valtion tavoittelijat

Vuonna 1959 perustettu ETA tunnetaan pommi-iskuistaan Espanjassa. Kansa (baskit) vastustaa sen väkivaltaa – vaan eipä kansan tukea ole juuri muillakaan kommunistisilla järjestöillä. ETA:n tavoitteena on ollut sosialistinen baskivaltio Espanjan ja Ranskan baskialueille – tosin sosialismin romahdettua ETA on lieventänyt vaatimuksiaan: vuonna 1995 se lupasi aselevon, mikäli baskit saisivat edes itsehallinnon.

Toimintaansa ETA rahoittaa mm. vallankumousverolla, jota se perii yrittäjiltä väkivallan uhalla mafian (tai valtion) tavoin. Samanlaista kiristystä harjoittavat monet muutkin kommunistijärjestöt. ETA:n poliittinen siipi (Herri) Batasuna -puolue kiellettiin vuonna 2002. Sen raunioille syntyi vuonna 2005 Baskimaiden kommunistipuolue. Vuoden 2003 jälkeen ETA:n iskuja ei ole ollut.

IRA – vapaustaistelijoiden nimellä, sosialistien aatteella

Vuosina 1916-21 Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA taisteli epätoivoisesti brittimiehittäjiä vastaan kunnes Englannin kansa alkoi sääliä heitä ja antoi Irlannille ensin itsehallinnon, sitten itsenäisyyden. Tällöin IRA:n pohjalta vapaussankari Michael Collins muodosti tasavallan armeijan.

Lojalistienemmistöinen Pohjois-Irlanti jäi Britannialle, minkä vuoksi vähemmistö vastusti rauhansopimusta, varasti arvostetun IRA:n nimen ja sai puolelleen ex-presidentti Eamon de Valeran mutta lopulta hävisi sisällissodan (1922-23) tasavallan joukoille (enemmistölle) surmattuaan ensin Collinsin. Kuten IRA, myös sen puolue Sinn Féin jakautui rauhansopimuksen kannattajiin ja vastustajiin. Jälkimmäinen puolue on yhä Pohjois-Irlannin rauhanneuvottelujen osapuoli. Viimeistään de Valeran uuden Fianna Fail puolueen voitettua vaalit 1932 vähemmistökin pääosin sulautui tasavallan kannattajiin mutta vähemmistön vähemmistö toimi yhä IRA:n nimellä vailla kansan hyväksyntää toiminnalleen tai tälle kunnioitetulle nimelle. De Valera välillä salli IRA:n, sitten taas kielsi sen sen ammuttua poliiseja.

Vuosina 1926-1936 IRA omaksui joitain sosialistisia aatteita, sai jäseniä Irlannin kommunistipuolueesta ja loi suhteita Neuvostoliittoon. Jäsenistöä lähti myös Espanjan sisällissodan sosialisteihin (”tasavaltalaisiin”). Maailmansodassa IRA yritti saada apua Saksalta. Välillä IRA:sta tuli vähemmän sosialistinen ja 60-luvulla taas melko marxilainen.

Vuonna 1969 IRA jakaantui kahtia ideologisessa riidassa. Nykyään IRA yleensä tarkoittaa ”väliaikaista IRA:ta”, joka ei ole eksplisiittisen marxilais-leniniläinen vaikkakin tekee yhteistyötä kommunististen terroristiliikeiden kanssa. Toinen puolisko, ”virallinen IRA” on marxilais-leniniläinen mutta vähemmän aktiivinen. Nyt myös väliaikainen IRA tavoittelee rauhaa Pohjois-Irlannissa.

Terroristien yhteistyöstä kommunistien kanssa

(”Väliaikainen”) IRA on saanut koulutusta, aseistusta ja tukea KGB:ltä ja Stasilta, ilmeisesti myös Kuubalta. Yhteistyötä se on tehnyt myös Saksan RAF:n (Baader-Meinhof) ja parin ei-marxilaisen ryhmän (Hizbollah, Sisilian mafia) kanssa. Tämä ”ei-marxilainen” IRA jäi kiinni Kolumbian kommunististen FARC:in sissien kouluttamisesta vuonna 2001.

Neuvostoliiton tiedustelupalvelu KGB koulutti ja tuki terroristeja lähes kaikkialla maailmassa. Muutettuaan nimensä FSB:ksi se on yhä jatkanut samantapaisella uralla, ja ilmeisesti sen suojeluksessa on myyty aseita mm. islamistiselle Iranille, arabisosialistisille Syyrialle ja Irakille, Serbialle, al-Qaidalle sekä Zairen, Ruandan ja Sierra Leonen kansanmurhaajille.

FSB on myös jatkanut terrori-iskuja omaa kansaansa vastaan (esim. Venäjän terrori-iskut, jotka se laittoi Tshetsheenien nimiin saaden näin verukkeen aloittaa toinen Tshetshenian sota vuonna 1999 ja sen varjolla tukahduttaa vapaus ja demokratia Venäjältä). Lisäksi FSB on ilmeisesti ampunut, myrkyttänyt, pahoinpidellyt ja vanginnut keskeisiä liberaalipoliitikkoja, -journalisteja, kansalais- tai ihmisoikeusaktivisteja ja sodan arvostelijoita. Ero vanhaan on muutenkin pieni, esim. FSB:n ex-agentti, presidentti Vladimir Putin on todennut Neuvostoliiton romahtamisen olleen historian mittavin katastrofi ja säilyttänyt pitkälti valtion ja talouden sosialistiset rakenteet.

Syyriaa (vuoteen 2003 myös Irakia) hallitsevan arabisosialistisen Baath-puolueen hallitsemilla alueilla Libanonissa on koulutettu lukuisia terroristeja mukaan lukien saksalainen Baader-Meinhof (RAF), ranskalainen äärivasemmistolainen Action Directe (1977-87) sekä japanilainen kommunistinen Punainen Armeija. Ennen terroristin uraansa RAF:n Ulrike Meinhof toimitti länsisaksalaista vasemmistolehteä, jota Itä-Saksa salaa rahoitti ja jonka agendan se määräsi.

Chilessä n. 1965-95 toiminutta kommunistista MIR-terroristijärjestöä Kuuba tuki 80-luvulle asti.

Kommunistisen Kiinan pitkäaikainen tuki mm. arabimaiden terroristijärjestöille on osasyynä siihen, että al-Qaida ei ole pitänyt kummoistakaan meteliä vuodesta 1949 jatkuneesta Kiinan järkyttävästä miehityksestä ja sorrosta islamilaisessa Xinjiangiassa (”Uiguria”/”Luoteis-Kiina”/”Itä-Turkestan”). Kiina on myös tukenut mm. Irakin ja Iranin aseistautumista eikä ole luopunut politiikastaan.

Kurdien työväenpuolue PKK

Kurdien työväenpuolue PKK on 1970-luvulla perustettu marxilais-leniniläinen terroristijärjestö, jonka tavoitteena on itsenäinen kurdivaltio. Se on menestynyt heikosti, mutta kaksi muuta kurdijärjestöä (KDP ja PUK) liukuivat sosialismista kurdinationalismin suuntaan ja sotivat pitkään menestyksekkäästi arabisosialisti Saddam Husseinia vastaan. Nyt hallitsevat Irakin pohjoisosaa. PKK:n keinoina ovat olleet myös siviilejä vastaan tehdyt iskut, ja vuonna 1999 vangittu järjestön johtaja Abdullah Öcalan on sanonut sissiensä olevan murhaajia ja julistanut aselevon. Tämän jälkeen PKK muutettiin poliittiseksi puolueeksi (KADEK).

Järjestö on rahoittanut toimintaansa mm. ase- ja huumekaupalla ja kiristyksellä sekä mm. Neuvostoliiton tuella. Sillä on suhteita mm. PLO:hon, ETA:han ja IRA:han. KADEK-puolueen huonon vaalimenestyksen ja aatteellisten riitojen vuoksi aselepo raukesi vuonna 2004. Mm. KGB on kouluttanut PKK:n taistelijoita.

Kolumbian vallankumousarmeija FARC

Marxilais-leniniläinen terroristijärjestö FARC perustettiin vuonna 1964 Kolumbian kommunistisen puolueen armeijaksi mutta on sittemmin irronnut siitä ja perustanut oman kommunistipuolueensa. Järjestö on kenties maailman voimakkain ei-valtiollinen kommunistinen terroristiorganisaatio. Se on läsnä kolmanneksessa Kolumbiaa.

FARC mm. surmaa ja kaappaa siviilejä sekä pakkovärvää lapsisotilaita enemmän kuin maan muut armeijat yhteensä. Se myös tuhoaa kokonaisia kyliä tukahduttaakseen vastarintaa tai vaientaakseen todistajia. Toimintaansa se rahoittaa mm. kiristyksellä, ihmissieppauksilla, huumekaupalla sekä pankkien ja bussimatkustajien ryöstöille. Human Rights Watchin mukaan FARCin käyttämät pommit osoittavat täyttä piittaamattomuutta siviilien kärsimyksiä kohtaan. IRA on kouluttanut sen sissejä mm. vuonna 2001.

Sunnuntaina (12.3.06) oikeistopresidentti Álvaro Uribea tukevat konservatiivi- ja liberaalipuolueet saivat maanvyöryvoiton parlamenttivaaleissa kansan tukiessa Uriben terrorinvastaista politiikkaa.

Italian punaiset prikaatit

Vuonna 1970 italialaiset vasemmistoradikaalit perustivat Punaiset prikaatit (Brigate Rosse) –terroristijärjestön, joka mm. sieppasi ja surmasi pääministeri Aldo Moron vuonna 1978, minkä suurin osa vasemmistoakin viimein tuomitsi. 70-luvulla järjestö teki 14 000 väkivallantekoa, myös surmasi toimittajia, joiden kirjoittelua se piti valheellisena. Järjestö on saanut koulutusta ja rahoitusta mm. Tshekkoslovakian tiedustelupalvelulta ja PLO:lta mutta on ollut jossain määrin aktiivinen vielä sosialismin romahdettuakin.

Jäseninä Punaisilla prikaateilla on ollut aiemmin myös työläisiä, nykyään lähinnä opiskelijoita. Opiskelijat saattavat yhä elää umpiossa muutaman samanmielisen seurassa ja vieraantua yhteiskunnasta, kun taas nykyään työläiset ovat siinä määrin tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, että he oppivat katsomaan asioita useammasta näkökulmasta tai ainakin vieraantuvat ajatuksesta pakottaa väkivalloin kaikki ajattelemaan samalla tavalla.

Vuosina 1999 ja 2002 Punaiset prikaatit surmasivat ensin vasemmisto- ja sitten oikeistohallituksen työreformia suunnitelleen virkamiehen. Työmarkkinoiden jäykkyyden vuoksi Italian köyhemmissä osissa työttömyys on yhä korkea.

PLO – Jasser Arafatin korruptoituneet sosialistit

Palestiinan vapautusrintama (PLO) perustettiin vuonna 1964 Arabiliiton aloitteesta. Kuuden päivän sodan tappiossa (1967) Egypti, Syyria ja Jordania menettivät uskottavuuttaan. Tällöin itsenäistä PLO:ta kannattava Jasser Arafatin pääsi järjestön johtoon (1969-2004) ja hänen sosialistinen Fatah-järjestönsä sai PLO:ssa enemmistön. Arafatin kuoltua johtajaksi tuli Palestiinan nykyinen presidentti Mahmud Abbas. Järjestön tavoitteena on koko Palestiinan vapauttaminen, vallankumous ja solidaariset siteet muihin sosialistivaltiohin. Tosin aate on hiipunut sosialistiblokin romahdettua mutta sosialismille tyypillinen korruptio on sitäkin pahempaa. Vuonna 1988 PLO hyväksyi Israelin olemassa olon ja ”luopui terrorismista”.

Fatah on yhä PLO:ssa enemmistönä. PLO:n toiseksi suurin järjestö on marxilainen PFLP, jota johtaa Ahmed Saadat. Israel pidätti Saadatin toissapäivänä (14.3.06) palestiinalaisvankilasta, josta Hamas aikoi vapauttaa hänet. Palestiinalaiset eivät olleet tuominneet Saadatia, vain säilyttäneet häntä vankilassa ”hänen turvallisuutensa vuoksi”. Häntä pidetään Israelin turismiministeri Rehavam Zeevin murhan (2001) pääsuunnittelijana.

Fatahin jäsenet ovat tehneet terrori-iskuja, konekaappauksia ym., mm. vuoden 1970 koulubussiverilöylyn ja siviilien mielivaltaisia surmaamisia, usein muiden järjestöjen (esim. PFLP:n) nimissä. Aseita ja koulutusta Fatah on saanut kommunistivaltioilta, ja se on myös kouluttanut muita terroristijärjestöjä.

Fatahin sisällä toimi Musta syyskuu niminen terroristiryhmä, joka teki Münchenin verilöylyn: Münchenin olympialaisissa 1972 terroristit vangitsivat ja myöhemmin surmasivat 11 israelilaisurheilijaa. Terroristit olivat vapauttaneet mm. Baaderin ja Meinhofin (RAF) ja eräiden palestiinalaisten vapauttamista.

Vuonna 1976 PLFP ja RAF kaappasivat Israelista lähteneen Air Francen matkustajakoneen Ugandaan, jota johti Neuvostoliiton ja Libyan tukema (silti ei kovin sosialistinen) hirmuhallitsija Idi Amin. Aminin nöyryytykseksi Israelin kommandojoukot pelastivat legendaarisella yllätysoperaatiollaan kaikki 103 matkustajaa ja menettivät vain yhden kommandon kuuden terroristin ja 45 ugandalaissotilaan kuollessa. Arabisosialistinen Libya on viime vuosina ottanut hieman etäisyyttä terroristeihin.

Islamisti- ja sosialistiterroristit

KGB on ollut kouluttamassa, tukemassa ja auttamassa monia islamistisiakin terroristijärjestöjä strategisista syistä. Lisäksi Afganistanin talibanin perustajat, mm. sen nykyinen johtaja ”mulla” Omar (joka ei ole oikea mulla), ovat ex-kommunisteja, ja asevoimansa Taliban sai kommunistikenraaleilta. Al-Qaidan kakkosmies on KGB:n yhdyshenkilö ja kolmosmies Irakin arabisosialistisen Baath-puolueen aktivisti. Tarkemmin näistä ja muista islamisti- ja sosialistiterroristien yhteyksistä kirjoitettiin aiemmassa artikkelissa.

Rauhanliike

Alussa rauhanliike oli paljolti liberaali (mm. Leo Mechelin) mutta kommunismin nousun jälkeen Suomen ja muiden länsimaiden ”rauhanliike” tuki sosialistien aseistautumista (”rauhanaseita”) ja imperialismia ja vastusti demokratioiden suojautumista näiden hyökkäyksiltä (”lännen asevarustelua”). KGB ja muut sosialistimaiden tiedustelupalvelut soluttivat rauhanliikettä ja monia muita kansalaisjärjestöjä tehokkaasti ja opettivat samaa länsimaisille kommunisteille, Suomessakin. Vähitellen ilmiöön tulivat mukaan myös KGB:stä riippumattomat sosialistit. Ilmiötä vahvistaa sekin, että nykyään samat ihmiset toimivat monissa eri järjestöissä ja uusia järjestöjä usein perustetaan vanhoilla jäsenillä vain medianäkyvyyden lisäämiseksi.

Tästä hieman erillinen ilmiö ovat tuoreet ammattiyhdistysliikeen perustamat ”Pro …” –liikkeet, joista osaan ei ole edes saatu muita jäseniä kuin ay-liikkeen palkkatyöntekijöitä viran puolesta. Koskenkorva-viinaa puolustamaan sentään löytyivät tavanomaiset vasemmistojulkkikset.

60-luvulta lähtien sosialistismielisen ”rauhanliikkeen” tendenssi nousi huippuunsa. Sosialismin romahdettua se hieman kärsi mutta on sittemmin pitkälti palautunut mm. ”Irakin sodan vastustamisen” nimissä yhtä yksipuolisena kuin ennen. Esim. nyt lauantaina 18.3.06 järjestettävässä ”sodanvastaisessa” mielenosoituksessa vastustetaan USA:n ”sotaa Irakissa” ja lasketaan sen aiheuttaneen 100 000 uhria. Sanallakaan ei tuomita Saddamin sosialististen voimien ja al-Qaidan mobilisoimia terroristeja, jotka vastaavat suuresta osasta näitä uhreja. Vallassa ollessaan Saddam ehti surmauttaa 1,2 miljoonaa kansalaistaan lukemattomien ulkomaalaisten lisäksi. Lisäksi hän ylläpiti israelilaissiviilien surmaamista maksamalla suuren rahapalkkion jokaiselle palestiinalaiselle itsemurhaterroristille.

Mielenosoituksessa puhuvat mm. stalinistisen Suomen rauhanpuolustajat ry:n toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro sekä Greenpeace-järjestön energia- ja ilmastokampanjavastaava Kaisa Kosonen, mikä on kovin tavanomainen esimerkki sosialististen ääriryhmien verkottumisesta muiden kanssa. Kun militaarisesti organisoidut tiedustelupalvelut ohjaavat toimintaa, amatöörimäisempien järjestöjen on vaikea olla joutumatta niiden pelinappuloiksi, ja vähitellen ne myös sisäistävät osin marxilaista retoriikkaa ja ideologiaa.

Äärikommunistit Yrjö Hakanen (SKP:n pj.) ja Juhani Lohikoski (entinen Kommunistinuorten pj., sittemmin Sosialistiliiton) on nyttemmin PR-syistä siivottu pois monien järjestöjen tiedotustehtävistä (esim. Attac ja erinäiset ”sodanvastaiset” liikkeet, Lohikoski oli myös Attacin pj. ja Ei iskua Irakiin -liikkeen organisaattori) mutta kommunistien vaikutusvalta näissä järjestöissä ei ole mihinkään kadonnut ja myös mainitut henkilöt ovat yhä aktiivisia monissa punavihreissä järjestöissä ja yrittävät niissä myös rakentaa siteitä islamisteihin. [Lisäys 2014: Lohikosken ideologinen oppilas ja nykyinen vaimo, Kommunistinuorten, SKP:n ja Sosialistiliiton Pia Lohikoski on noussut Vasemmistoliiton varapuheenjohtajaksi 2010-2013-2016.]

Yhä marxistiksi tunnustautuva Jaakko Laakso savusti juuri eksplisiittisen ei-sosialistisen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimeksen pois vasemmistoliitosta, ja Laakson poika [Tapio] johtaa Vihreän liiton nuorisojärjestöä agitoiden ei-sosialistisiakin jäseniä kapitalismia vastaan. [Tapio Laakso siirtyi Greenpeaceen tehden tilaa politiikassa vaimolleen Emma Karille, josta tuli myöhemmin Helsingin kaupunginvaltuuston vihreiden ryhmäpuheenjohtaja.]

Carlos – kommunisti ja arabisosialisti

Mainittakoon myös kuuluisa venezuelalainen kommunistinen terroristi ”Shakaali” eli ”Carlos”, oikealta nimeltään Ilich Ramírez Sánchez (1949-), joka sai nimensä Vladimir Iljitsh Leniniltä (isoveljen nimi oli Vladimir ja pikkuveljen Lenin) ja terroristikoulutuksensa Kuubassa ja PFLP:ltä Jordaniassa. Carlos syyllistyi moniin murhayrityksiin ja pommi-iskuihin mm. ranskalaisia lehtiä, juutalaisia ja OPECia vastaan sekä yritti tuhota ydinvoimalan. Vuonna 1975 hän otti kuusikymmentä panttivankia OPEC-johtajien kokouksessa Wienissä. Viidestä avustajasta yksi oli saksalaisvasemmistoradikaali Hans-Joachim Klein. Tämän ystävä Saksan punaisissa piireissä oli myöhempi suosittu vihreä ulkoministeri Joschka Fisher, joka joutui asiasta kuulustelluksi vuonna 2001. Tällöin myös paljastui, että Fisher oli hyökännyt poliisin kimppuun mielenosoituksessa.

Carlos toimi useammin arabien kuin kommunistien hyväksi mutta teki yhteistyötä myös sosialististen maiden kanssa ja asui pitkään Budapestin hienostokortteleissa. Kommunistipuolueeseen hän liittyi jo nuorena ja opiskeli yliopistossa mm. Moskovassa. Carlos toimi yhteistyössä RAF:n ja Itä-Saksan Stasin kanssa, ja Romanian pelätty Securitate palkkasi hänet tappamaan toisinajattelijoita ja tuhoamaan Radio Free Europen toimistoja. Ranskalaiset agentit kaappasivat Carlosin Sudanista vuonna 1994, ja hän on nyt elinkautisessa mutta kirjeenvaihdossa mm. Venezuelan sosialistis-populistisen presidentin, ex-kenraali Hugo Chávezin kanssa, millä Chávez ylpeilee TV-showssaan, sekä tukee islamisti Osama bin Ladenia ja sosialisti Saddam Husseinia.

Muita sosialistisia terroristijärjestöjä

Muita sosialistisia terroristijärjestöjä ovat mm. n. 1970-81 toiminut salamurhista tunnettu argentiinalainen (fasistivaikutteinen) sosialistivallankumouksellinen peronistijärjestö Montoneros, Filippiinien maolaisen kommunistipuolueen (CPP) NPA sekä Perun ”marxilais-leniniläis-maolainen” Loistava polku (60-luvun lopulla perustettu, melko hiljainen vuodesta 1992), joka on kohdistanut väkivaltansa mm. siviiliväestöä, ay-aktiiveja ja maanviljelijöitä vastaan sekä tehnyt yhteistyötä mm. Nepalin maolaississien kanssa.

USA:n vasemmistovallankumouksellinen Symbionese Liberation Army (1973-75) tunnetaan mm. Patty Hearstin sieppauksesta ja aivopesusta sekä murhista ja pankkiryöstöistä. Eräs Espanjan kommunistipuolue, GRAPO (1975-) tunnetaan murhista, ryöstöistä ja liikkeiden räjäytyksistä. Tänä vuonnakin se ampui liikemiesavioparin – tosin mies jäi henkiin haavoittuneena – ja yritti ryöstää pankin. Kreikkalainen marxilainen Marraskuun seitsemästoista on tehnyt tuhansia salamurhia, pommi-iskuja ym. oikeistolaisia ihmisiä ja yrityksiä vastaan (1975-). Heikäläisiä saatiin kiinni vasta vuonna 2002.

Nepalin kommunistipuolueen maolaississit ovat surmanneet 12 000 ihmistä. Viime vuonna he mm. raahasivat eräästä bussista naiset, lapset ja muut siviilit viidakkoon ja viilsivät heidät kuoliaiksi, myös yksivuotiaan vauvan. Vallan kaapannut Nepalin ”paha setäkuningas” ajaa diktatuurillaan kansaa sissien syliin ja näin heikentää liberaalia oppositiota.

Kommunistisia terroristijärjestöjä löytyy lukemattomista maista, monista useita. Monin paikoin kommunistiterroristien vastapuolikaan ei ole aina kunnioittanut ihmisoikeuksia, etenkään kylmän sodan aikana. Ihmisoikeusrikokset eivät silti oikeuta ihmisoikeusrikoksia.

Oikeistolaisiksi terroristijärjestöiksi on kutsuttu eräitä mafiamaisia palkkaorganisaatioita, joiden tehtävänä on ollut esim. ryöstää köyhien maa-alueita, mutta myös kansallissosialistisia, fasistisia tai rasistisia järjestöjä kuten Ku Klux Klan. Myös joitain selkeämmän konservatiivisia (usein nationalistisia) terroristijärjestöjä on ollut, joku voisi pitää liberaalipresidentti K.J. Ståhlbergiä kyydittänyttä Lapuan liikettäkin sensuuntaisena.

Liberaalit terroristijärjestöt

Liberaaleista terroristijärjestöistä ei juurikaan ole esimerkkejä, ellei sitten sellaiseksi lasketa esim. aktivistien (jotka olivat pikemminkin liberaalien liepeillä mutteivät jakaneet Mechelinin väkivallanvastaista linjaa) toimintaa ja mm. laittomalla hallinnolla suomalaisia sortaneen kenraalikuvernööri Bobrikovin murhaa (1904). Venäläismielisen prokuraattorin (oikeuskanslerin) aiemmin ampunutta aktivistia puolusti nuorsuomalainen myöhempi presidentti P.E. Svinhufvud, jota siksi suuriruhtinas ei kelpuuttanut sortokauden myöhemmin päättäneeseen Mechelinin senaattiin. Wilhelm Tell ja fiktiivinen verokapinallinen Robin Hood tietysti myös saattaisivat lukeutua liberaaliterroristien kastiin.

Tällaiset järjestöt ovat pääosin rajoittaneet väkivallantekonsa minimiin ja suunnanneet ne ratkaisevaa laitonta sortoa harjoittaviin yksilöihin, ei käskyläisiin ja siviileihin. Esimerkiksi Bobrikov oli erittäin oma-aloitteinen ja tarmokas, ei suuriruhtinaan käskyjen toteuttaja; sortokausi perustui perustuslakien vastaisiin lakeihin, ja Bobrikovin murhan seurauksena sorto lieveni huomattavasti.

Linkkejä:
VS: Islamisti- ja sosialistiterroristien yhteyksistä
VS: Punainen jihad – antiamerikkalaisuus ja al-Qaida liittoutumassa?
VS: Kommunistien Attac
VS: Kommunisti Attacin johtoon
VS: Euroopan neuvosto tuomitsi kommunistivaltioiden rikokset