Innovatiivisuutta arvostetaan nykyään laajasti. Varsinkaan poliittisessa keskustelussa se ei kuitenkaan saisi olla itseisarvo.
Usein kun juttelen politiikasta muita aatteita edustavien kanssa, törmään uudelleen ja uudelleen samaan tilanteeseen. Olemme puhuneet hiilidioksidipäästöistä tai jostakin muusta vastaavasta päivänpolttavasta ongelmasta, keskustelu on siirtynyt yleisemmälle tasolle, ja päädyn toteamaan että mielestäni ongelmaan ei pitäisi puuttua suoraan vaan jonkin hiiliveron tapaisen yleisluontoisen hallintamekanismin kautta. Siitä eteenpäin luottaisin mieluummin markkinajärjestelmään. Kun keskustelussa on silloin yleensä päästy yhteisymmärrykseen, se päättyy. Kerta toisensa jälkeen toinen osapuoli kuitenkin tuntuu epämääräisen tyytymättömältä lopputulokseen.
Olen alkanut epäillä, että takana piilee yleisempi ongelma. Liberaali voi yleensä suostua vain hyvin minimaalisiin ja yleisiin interventioihin, ja joutuu järkiperustein luottamaan laajalti markkinoiden toimintaan. Tästä kuitenkin seuraa, että hyvin laajoja ongelmajoukkoja ratkotaan uudelleen ja uudelleen samoilla keinoilla, jotka eivät myöskään ole erityisen käteentuntuvia. Niinpä liberaalin suositukset ja mielipiteet alkavat kuulostaa koneellisilta, paperinmakuisilta, dogmaattisilta ja epämääräisiltä. Jotenkin olisi paljon tyydyttävämpää, jos politiikassakin aina keksittäisiin uusia, jännittäviä, tekemisenmakuisia ratkaisuja. Sellaisia, jotka menevät suoraan asiaan, kaikkine yksityiskohtineen, ja joista tekijänsä kädenjälki myös näkyy.
Ilmastonmuutoksen kohdalla tämä näkyy vaikka niin, että yhden yhteisen hiiliveron asemesta puhutaan lukemattomista erillisistä teknologisista tavoista vähentää hiilidioksidipäästöjä. Biopolttoainemääräyksistä, katsastuskäytännöistä, asuntojen lämpötaloudesta, ydinvoimapolitiikasta, ja niin edelleen.
Juuri näin ei pitäisi tehdä, vaikka se hyvältä tuntuisikin. Innovaatio ei ole poliitikon tehtävä ennen kuin siinä äärimmäisen epätodennäköisessä ja harvinaisessa tilanteessa jossa on olemassa paha ongelma, julkinen interventio todella saadaan perusteltua välttämättömäksi, eikä mikään tunnettu keino toimi. Yleensä vanhat keinot toimivat ja niissä on paljon rajatummat riskit kuin uudemmissa. Haittaverotusta me esimerkiksi ymmärrämme jo, toisin kuin biopolttoaineen tarkkoja vaikutuksia.
Poliitikko myös aina toimii paljon rajatumman ja epävarmemman tiedon varassa kuin kunkin alan täysipäiväinen ammattilainen. Siksi hänen työnsä ei ole keksiä täsmällisiä ratkaisuja yhteiskunnan ongelmiin, vaan huomata ne ja yrittää luoda yleinen sääntöympäristö joka värvää varsinaisen asiantuntijan ratkaisemaan ongelman. Ei poliitikko voikaan tietää mistä nurkasta hiilidioksidipäästöjen vähennykset tehokkaimmin lähtevät, joten olisi parempi että hän yrittää summittain hinnoitella päästöjen aiheuttaman haitan kuin puuttua päästöjenvähennyksen lopulliseen teknologiaan.
Jos tällainen kuulostaa tylsältä, sitten kannattaisi ehkä jättää poliitikonura väliin. Joka tapauksessa poliittisen vaikuttamisen supistuminen soundbyteiksi ja teknologiseksi satuiluksi ei oikein voi olla vaihtoehto.
Vapaasana.net 
Toivoisimme saavamme rauhassa elää rakentamassamme maassamme ilman keidenkään viisasteluita.Joka kansallisuudella on varmaan jotain annettavaa omallekin maalleen,ja suunnata energiansa siellä ja sinne.Kulttuuri-erot tapoineen on varmaan helöpompi selvittää tutummissa ympyröissä.Varsinkin kärjikkyys ja perään antamattomuus asioissa jos toisissakin,olemme täällä selvittäneet tavoillamme,ja olisi hyvä jos muutkin selvittäisivät ristiriitansa niissä maissa joissa ne ovat syntyneetkin.Meillä on siäisiä ongelmia tarpeeksi täälläkin,ilman että voimavarojamme verotuloinemme levitetään tahoille,joiden kanssa meillä ei pitäisi olla paljonkaan tekemistä kyseisen politiikan tiimoilta.
TykkääTykkää
Nappu, useimmat selvittävät parhaiten ongelmansa rauhassa omissa ympyröissään. Ei sinun pidä alkaa päsmäröidä toisten maiden, toisten kaupunkien tai toisten kotien ihmisiä tai vaatia, että heidän verotulonsa levitetään tahoille, jotka eivät täysin ymmärrä heidän tilannettaan.
Haittaverot ovat keino, jolla estetään ihmisiä levittämästä omia ongelmiaan toisten hengitettäviksi tai kärsittäviksi ilman kohtuullista korvausta. Määräykset hehkulamppukielloista, biopolttoaineista, asuntojen lämpötiloista tai muusta vastaavasta ovat sitä, että ihmiset tuttujen ympyröiden sijasta alkavat määräillä itselleen vieraampia ympyröitä, nimittäin toisten ihmisten elämää.
TykkääTykkää
Mielestäni haittaverotkin voivat olla harhaanjohtavia ja niiden suuruus tuntuu olevan mielivaltainen. Tärkeämpää olisi velvoittaa haitallisen tuotteen tuottajat tai kuluttajat korvaamaan aiheuttamansa haitat suoraan, eikä mielivaltaisen veron muodossa valtion kautta.
Esimerkiksi hiilidioksidipäästöissä tämä toimisi. Fossiilisten energialähteiden tuottajien kuuluisi korvata ne haitat, joita he aiheuttavat ryöstämällä fossiileiksi sitoutuneita hiilivarantoja. Öljykentät tyhjiksi imevän yhtiön pitäisi siis järjestää toinen tapa sitoa ennen öljyksi sitoutunut hiilimäärä ilmakehästä. Kustannukset toki siirtyisivät hintaan ja öljyn hinta kohoaisi kestävälle taholle, siten ettei hiilidioksidipitoisuus enää nouse. Jos taas ajatellaan, että hiilen sitomisen kustannukset ovat suuremmat kuin hiilidioksidipitoisuuden noususta aiheutuvat haitat, pitäisi öljyntuottajan ainakin korvata osuutensa hiilidioksidipitoisuuden nousun haitoista kärsineille osapuolille.
Vaikuttaa ehkä kalliilta ajatella, että öljy todella jätettäisiin maahan tai korvattaisiin hiilinieluilla, mutta siihen muutkin keinot päästökaupasta biopolttoainevelvoitteisiin tähtäävät. Nykyiset keinot ovat halvempia ja poliittisesti helpompia ainoastaan siksi, koska ne ovat tehottomampia. Ilmastonmuutosta ei ehkäistä, jos fossiilienergiaa ei todella jätetä maahan tai korvata sen aiheuttamia päästöjä. Tokihan kannattaisi lähteä liikkeelle hitaasti ja edetä pitkällä siirtymä-ajalla. fossiilienergialähteiden tuottajille määräty velvoite sitoa takaisin edes 5% aiheuttamastaan hiilidioksidista johtaisi parempiin tuloksiin kuin nykyiset keinot.
Nykyisissä keinoissa tuntuu ajatuksena olevan enemmänkin kansainvälisen tulonjaon tasaaminen ja muu kehitysapu, kuin todellinen ilmastonmuutoksen hillitseminen. Jos uudet teknologiat luvataan ilmaiseksi kehitysmaihin, vie se kannustinta kehittää uusia menetelmiä (sama juttu lääketeollisuuden ja aidslääkkeiden kansallistamisen kanssa)
Ja keinoista vielä: tupakkaveronkin voisi korvata täsmällisemmällä haitankorvausjärjestelmällä: Tupakka-askin hintaan pitäisi sisältyä vakuutusmaksu, joka korvaa yhden tupakka-askin poltosta aiheutuneet laskennalliset kustannukset terveydenhuollolle.
TykkääTykkää
Tupakanpolton osalta logiikkasi on aika lailla oikeassa.
Kasvihuonekaasujen kohdalla se menee siinä pieleen, että se yliarvioi haitat. Koska oikeasti näyttäisi olevan järkevää ja hyväksyttyä antaa kasvihuonekaasujen määrän nousta, päästön haitta on pienempi kuin päästön kumoamisen hinta. Siksi haittaveron oikea suuruus ei ole päästön kumoamisen hinta vaan jonkin verran pienempi.
On totta, että on mielivaltaista arvioida, miten haitallisena ihmiset keskimäärin pitävät ilmakehän pilaamista, mutta vaihtoehdot ovat vieläkin huonompia. Liian korkea hinta päästöille tuhoaa talouskasvua liiaksi ympäristön hyväksi. Samoilla taloudellisilla menetyksillä on mahdollista parantaa ympäristöä muissa suhteissa paljon enemmän, joten tuollainen haaskaus on typerää.
TykkääTykkää
Noin ihmiset herkästi kyselevät, ja siksi poliitikot tekevät asioita, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä, silloin kun pienin paha olisi olla tekemättä mitään. Valitettavasti niitä poliitikkoja arvostetaan eniten, jotka ”tekevät jotain”. Vain harvalla poliitikolla on kanttia toimia kansan parhaaksi (= ei toimia) tuollaisen paineen edessä.
Poliitikot voivat toki puhua siitä, mikä teknologia olisi paras ratkaisu mihinkin. Joskus ihmiset toimivat epärationaalisesti ja tarvitaan joku sanomaan julkisuudessa, että polkupyöräkypärän tai energiansäästölampun käyttöönotto on oikeasti järkevää. Ei se kuitenkaan ole sitä kaikille kaikkiin tarkoituksiin.
TykkääTykkää