EU:n suunniteltu laajentuminen on herättänyt paljon keskustelua oikeudenmukaisuudesta. Huoli tästä on ollut ennen kaikkea lähellä AY-liikkeen sydäntä. EU:n laajentumisessa täytyy ottaa huomioon alueellinen itsemääräämisoikeus, ihmisten tasa-arvoiset oikeudet sekä vapaat markkinat.

Valtioliitto alkoi hyvin

EU on perustettu vapaaksi markkina-alueeksi, jolla hyodykkeet ja tuottajat saavat liikkua vapaasti, ja jolla valtiot eivät käytä tukiaisia, tullimuureja, tai muita säädöksiä omien tuottajiensa hyväksi muiden kustannuksella. Kun EU saavutti nykyisen 15 valtion kokonsa tämä ei ollut suurikaan ongelma. Valtiot luopuivat enemmän tai vähemmän omista tukijärjestelmistään ja tullimuureistaan. Nyt peli tukiaisista ja muista säädöksistä kuitenkin käydään Brysselissa. 15 valtiota siis taistelee omien etujensa puolesta.

Idän dilemma

Tilanne mutkistuu tulevaisuudessa entisestään kun ensimmäiset Itä-Euroopan maat liittyvät mukaan. Niiden historiallinen kehitys kun on eronnut varsin paljon alkuperäisten jäsenmaiden vastaavasta. EU:n päätösjärjestelmää täytyy uudistaa, jos halutaan päättää yhteisistä asioista. Uudet maat ovat toki innokkaita vapauttamaan omat markkinansa, koska tietävät olevansa elinvoimaisia ja kilpailukykyisiä.

Huoli nouseekin vanhojen jäsenmaiden kohdalla. Ne haluaisivat kovasti hyötyä uusista, mutta eivät ole valmiita pelaamaan itse asettamiensa sääntöjen mukaan. Pelko teollisuuden ja tyopaikkojen karkaamisesta Itä-Eurooppaan on todellinen. Syynä on halpa työvoima ja alhaisempi verotus. Yritysten kannattaa muuttaa. SAK on tuonut tämän esille viime aikoina tiuhaan tahtiin. SAK:n Matti Viialainen kutsui Viroa veroparatiisiksi ja haukkui sitä epäreilusta kilpailusta.

Protektionismi hämää, jälleen kerran

Epäreilua Viialaisen mielestä on ilmeisestikin se, että Virossa veroprosentti on kaikilla sama 26% ja yrityksillä 0%. Suomen korkein veroluokka kipuaa jo päälle kuuteenkymmeneen prosenttiin, ja kun helikopterilla matka Tallinnasta Helsinkiin taittuu 18 minuutissa ei Viroon muuttaminen kuulostakaan hullummalta. SAK siis vaatii, etta Viron tulisi korottaa verojaan Suomen tasolle. Viron kansan valitsemat poliitikot kuitenkin ovat saattaneet verot tuolle kohtuulliselle tasolle, joten tähän puuttuminen olisi jo aikamoinen kansallisen itsemääräämisoikeuden loukkaus. Ehkä huvittavinta koko tilanteessa on se, etta Suomi hyökkää tässä pientä heimoveljeään vastaan. Englannin 40% veroprosentistahan ei ole juuri valitusta kuulunut. Ilmeisesti tässä koetaan, että pientä naapuria voidaan esteettä hyppyyttää.

Kansallista itsemääräämisoikeutta EU:n byrokraatit ovat rikkoneet aikaisemminkin, muun muassa Itävallan Haider-tapauksessa. Suurempi ongelma nykyisessä laajentumiskiistassa onkin ihmisoikeustasolla. Saksan—ja Suomenkin—AY-liikkeistä on kuulunut murahtelua, että Itä-Eurooppalaisia ei saisi päästää länsimaihin vaan heidän pitäisi tehdä työnsä omissa maissaan. Taannoin kumminkin oltiin innokkaita siitä, että suomalaiset työntekijät pääsevät tekemään töitä Saksassa ja muissa länsimaissa.

Tässäkin taitaa siis olla jälleen kysymys siitä, että suomalaista pidetään parempana ihmisenä kuin virolaista taikka puolalaista.

Esimerkki Amerikasta

Taannoisessa keskustelussa erään eteläamerikkalaisen suurliikemiehen kanssa kävi ilmi, että hän vastustaa NAFTA:n laajentamista pidemmälle, koska NAFTA ei salli ihmisten vapaata liikkumista, mikä on liikemiehen mielestä epäreilua. Jos amerikkalaiset haluavat tehdä kauppaa vapaasti, pitää heidänkin myöntää olevansa ihmisiä yhtä lailla eteläamerikkalaisten kanssa, sekä sallia työvoiman vapaa liikkuvuus.

EU rauhan edistäjänä

Toivon, ettei Euroopan unioni sorru Pohjois-Amerikan NAFTA:n lailla loukkaamaan ihmisten oikeutta vapaasti päättää asuinpaikastaan, taikka ryhdy puuttumaan jäsenmaidensa itsemääräämisoikeuteen. Euroopan yhteisö perustettiin aikanaan siksi, ettei uutta eurooppalaista sotaa enää koskaan koettaisi. Jäsenmaiden välillä ei olekaan sodittu, mikä viittaa siihen, että laajentuminen voisi edistää rauhaa laajemminkin. On kuitenkin selvää, että laajentumisen on tapahduttava ilman, että itäeurooppalaiset kumppanit alistetaan toisen luokan kansalaiksi. Ilman, että EU:sta tulee vain eurooppalaisen voimapolitiikan työkalu.

Mikäli tähän halutaan päästä, Euroopan valtioiden tulee hylätä vanhakantainen nahistelu. Niiden tulee käyttäytyä oikeudenmukaisesti. Ei vain muiden, vaan itsensä tähden.

Kirjoittajasta:
Wiri Wuorimaa on Amerikassa asuva kansantaloustieteilijä.