Maailman kuuluisin vasemmistolainen taloustieteilijä, nobelisti Paul Krugman

Krugmanin mielestä Euroopan työttömyys johtuu työmarkkinasääntelystä, joka estää palkkojen asettumista työn kysynnän ja tarjonnan määräämälle tasolle. Hän kannattaa vapaakauppaa ehdoitta, identifioi antiglobalisaatioaktivistit maailman köyhien vihollisiksi ja on kirjoittanut esseen: ”In Praise of Cheap Labor: Bad Jobs at Bad Wages Are Better than No Jobs at All” (Halvan työn ylistys: huonot työt huonoin palkoin ovat parempia kuin ei työtä).

[Suomessa työmarkkinasääntely on Euroopan pahimmasta päästä. Tätä kompensoi jonkin verran se, että markkinat ovat opetelleet kiertämään ongelmaa mm. vuokratyöllä ja muu sääntelymme ei ole pahimmasta päästä, esim. tuotemarkkinasääntelymme.]

Norberg: sama englanniksi lähteineen ja linkkeineen (sisältää myös kritiikkiä Krugmania vastaan)

[Paul Krugman on intohimoinen George W. Bushin vastustaja, ja häntä pidetään maailman tunnetuimpana vasemmistolaisena tai punavihreänä taloustieteilijänä.]

VS: Paul Krugman vastustaa maahanmuuttoa

Yksi kommentti artikkeliin ”Maailman kuuluisin vasemmistolainen taloustieteilijä, nobelisti Paul Krugman


  1. Enron days…

    Krugman was one of many economists to serve as a consultant for an advisory board for Enron; he did this in 1999, being paid $37,500[47] before New York Times rules required him to resign when he accepted an offer to be an op-ed columnist in in fall of 1999. He stated later the consulting was to offer ”Enron executives briefings on economic and political issues,” and that it had required him to ”spend four days in Houston.”[47]

    When the story of Enron’s corporate scandals broke, critics accused him of having a conflict of interest and the job of having been a bribe to control media coverage, charges he denies forcefully, referring to it as ”a game of gotcha” and ”tabloid journalism.” He states that the payment from Enron did not ”cause me to write anything I would not have written otherwise” For one thing, he says, he was not a journalist at the time: ”when Enron approached me there was no hint that a Times connection lay in my future. As soon as I shook hands with the Times, I resigned from that board.” Further, his ”normal fee for a one-hour business speech in Boston or New York was $20,000 – more if the speech involved long-distance travel. The Enron board required that I spend 4 days in Houston”; thus the sum involved was not large, in his view. He says that in columns written before and after the scandal, he disclosed his past Enron relationship when he wrote about the company.[47][48] He was critical of the company: he was one of the first writers to argue that deregulation of the California energy market had led to market-manipulation by energy companies (in a column in the New York Times on December 10, 2000 called ”California Screaming”); Enron was the largest in this market – ”I have been criticizing Enron since January 2001, long before everyone else started bashing the company.” http://www.pkarchive.org/personal/EnronFAQ.html ref name=”EnronFAQ”>Paul Krugman, ”My Connection With Enron, One More Time”, Retrieved October 27, 2008.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s