Kuu Matti Juhanista kuuran tuloon,
puoli kuuta Petristä,
Pekka-Ericistä ei päivääkään.

Näillä näkymin Suomessa aletaan varautua jokasyksyiseen joukkomurhaan kieltämällä käsiaseet, James Bond -imitaatiot, väkivaltavideot, internet ja Amerikka, jotka kaikki on jo muistettu luetella syyllisiksi moderniin kansantautiimme. Kolme väkivaltarikosta kuuden vuoden kuluessa voitaisiin sivuuttaa tilastollisena sattumana (aivan kuten muutaman promillen siirtymät puolueiden kannatusmittauksissa) elleivät ne työllistäisi toimittajia ja tutkijoita, jotka kaipaavat surutyötä silloin kun kansainväliset terrori-iskut tai prinsessan kuolema eivät elävöitä syksyistä uutisantia. Lukemattomat sosiaalitädit, terapeutit ja päivystävät everstit pääsevät jälleen lehtiin ja televisioon päivittelemään kovan kapitalistisen kulutusyhteiskunnan kurjuutta ja kilpailuhenkeä. Ammattiauttajien vakioselitykset maailman murheisiin tuudittavat kansakuntamme samanlaiseen tuttuun turvallisuuteen kuin äidin lämmin syli ja arkkipiispan unettavat saarnat konsanaan.

Itkuvirsien veisuuta voi audiovisualisoida lukemalla vaihtoehtoista isänpäiväkirjallisuutta. Vähintään yhtä luotettava syksyn merkki nimittäin on kansallisen häpeäpaalun pystyttäminen elvyttämällä jokin seuraavista historiantutkimuksen kestoaiheista: valkoiset tappoivat enemmän kuin punaiset, Suomi aloitti talvisodan, Suomi jatkoi sotaa salakavalin aikein, Suomi murhasi/luovutti Saksalle kommunisteja/juutalaisia, Mannerheim oli homo, suomalaiset murhasivat sotavankeja ja sotilaskarkureita. Helsingin Sanomat takaa joka syksy itsenäisyyspäivään asti palstatilaa kirjailijoille, jotka haluavat paljastaa kansakunnan kaapin valkoiset luurangot. Tänä vuonna roolin suorittaa Oula Silvennoinen, jonka väitöskirja Suomen ja kansallissosialistisen Saksan valtiollisten poliisien yhteistyöstä (”Salaiset aseveljet”) on jo innoittanut arvostelijat Ruotsia myöten ennakoimaan suurta skandaalia.

Suomen syksy on synkkää aikaa ja goottilaishenkisillä sensaatioilla sitä voidaan piristää. Kaamosmasennusta ei kuitenkaan pidä sekoittaa todellisen turvallisuuden puutteisiin tai historiallisiin totuuksiin. Suomalaisten nuorten miesten masennuksen ja ihmisvihan purkautumismuodoille löytyy enemmän yhtäläisyyksiä iästä, sukupuolesta, vuodenajasta, vapaasta kasvatuksesta, narsismista ja ateismista kuin aseen tai kohteen valinnasta. Myös Suomen historiaan kohdistetulle raivolle löytyy yhdistäviä piirteitä punakapinan aiheuttamasta poliittisesta turhautumisesta, sodanaikaisen vastuullisen valtiojohdon halveksinnasta ja suorastaan maanpetoksellisesta häikäilemättömyydestä, jolla ulkomaisia tiedotusvälineitä hyödynnetään omassa julkisuuden ja maineen tavoittelussa. Halvemmaksi voisi tulla, jos harrastettaisiin mieluummin iranilaisen ja intialaisen perinteen mukaista joukkoitseruoskintaa kansallisina merkkipäivinä. Toukokuussa on sentään euroviisut ja jääkiekon MM-kisat, mutta syksyn puolelle tarvittaisiin vastaavanlaista kollektiivista kärsimysnäytelmää, jotta yksityishenkilöiden ei tarvitsisi niitä järjestää.

[Matti Juhani Saari surmasi pistoolilla ja aiheuttamallaan tulipalolla itsensä ja 10 muuta ihmistä Kauhajoen ammattikorkeakoulussa tiistaina 23.9.08. Pekka-Eric Auvinen teki vastaavaa Jokelassa 7.11.07, Lokakuun vallankumouksen 90-vuotispäivänä. Petri Gerdt räjäytti pommin kauppakeskus Myyrmannissa 11.10.02 surmaten 7 henkeä, vahingossa myös itsensä, ja vahingoittaen 80:aa.]

VS: Jokelan koulujoukkomurhan ideologia (luuserin nietzscheläisyyttä, ympäristöapokalyptismiä ja antikapitalistista vallankumousromantiikkaa)