Vasemmisto: Minimipalkka aiheuttaa vain työttömyyttä ja syrjäytymistä

Kuuluisat vasemmistolaiset taloustieteilijät kuten Nobel-palkinnon saaneet Paul Samuelson, James Tobin (Tobinin veron isä) ja Gunnar Myrdal (Ruotsin hyvinvointivaltion isä) vastustivat minimipalkkalakeja, koska ne vain kieltävät vähän tuottavien työllistämisen. Mustat, työttömät, köyhät, vajaakykyiset, maahanmuuttajat ja työuraansa aloittavat tai vaihtohaluiset kärsivät minimipalkoista eniten. Ilman minimipalkkoja vallitsisi täystyöllisyys ja valinnanvaraa työpaikkojen ja -ehtojen suhteen.

Minimipalkan aiheuttama työttömyys ja taloudellinen tehottomuus johtavat hitaampaan talouskasvuun ja sitä kautta talouden yleisen palkkatason hitaampaan kasvuun pitkällä aikavälillä. Lisäksi työpaikkojen tarjonnan väheneminen pakottaa työllisetkin tyytymään huonompiin ehtoihin ja vähentää heidän valinnanvaraansa työtehtävistä, -paikoista, -aloista, -paikkakunnista, -ilmapiireistä, -ehdoista jne.

Ilman minimipalkkoja kunkin työntekijän ja työtehtävän palkkataso asettuisi ”tasapainohinnan” tasolle, jolla työn kysyntä ja tarjonta ovat yhtä suuria. Vallitsisi ”täystyöllisyys”, jossa ihmiset löytäisivät uuden työpaikan yleensä jo ennen vanhan jättämistä, potkut saatuaankin yleensä suhteellisen pian.

Korkea sosiaaliturva ja korkea verotus voivat tosin tuottaa vapaaehtoista työttömyyttä, jossa ihmiset eivät kelpuuta niitä töitä, joita heille kannattaa tarjota. Nyky-Suomessa tämä ongelma on ehkä jopa suurempi kuin minimipalkkojen aiheuttama. Sosiaaliturva myös lisää ammattiliittojen kannustinta korottaa minimipalkkoja työllisyyttä entisestään vähentävästi.

Vasemmistolaisia minimipalkkaa vastaan

Vastustaessaan minimituntipalkan nostoa 1,45 dollarista 2 dollariin professori Samuelson kirjoitti: ”Mitä mustaa nuorta auttaa tietää, että työnantajan pitäisi maksaa hänelle 2 dollaria tunnissa, jos juuri se seikka estää häntä saamasta työtä?”[10]

James Tobin kirjoitti: ”Vastustan minimipalkkalakeja ja olen niin sen sanonut. Se vähentää työmahdollisuuksia, ceteris paribus, ja se on tehoton ja sattumanvarainen tulonjaon keino.”[10]

Tobinin mukaan minimipalkat tuottavat kuuluisan ”Phillipsin käyrän”: kun palkat eivät voi joustaa alaspäin huonoina aikoina, työllisyys joustaa sitäkin enemmän.

Minimipalkat ja työllisyys

Ay-liikkeen Palkansaajien tutkimuslaitoksen mukaan pitkän aikavälin työvoiman kysynnän palkkajousto on Suomessa -0,4. [1] Tämä tarkoittaa, että jonkin yrityksen tai alan minimipalkkojen nousu 1 %:n verran vähentää sen yrityksen tai alan työllisyyttä keskimäärin 0,4 %.

Työministeriön erikoistutkija, Kommunistisen työväenpuolueen presidenttiehdokas Pekka Tiainen ”on laskenut, että viiden prosentin palkka-ale tuo saman verran työpaikkoja kuin dollarin heikentyminen 10 prosentilla vie työpaikkoja.”[16].

Ekonomisti Henry Hazlittin mukaan ihmisen työn arvoa ei voi nostaa tietylle tasolle tekemällä laittomaksi ihmisille tarjota hänelle vähempää. Se lähinnä riistää häneltä oikeuden ansaita edes sen verran, mitä hänen kykynsä ja tilanne sallisivat, ja riistää yhteiskunnalta sen palveluksen, jonka hän olisi tuota alhaisempaa palkkaa vastaan valmis tekemään. [1]

Tosin minimipalkka voi ”pakottaa” tällaisen ihmisen tekemään itselleen epämieluisampaa työtä tai huonommilla ehdoilla tai tiukemmalla tahdilla, tai muuttamaan paikkaan, jossa hänen työnsä on arvokkaampaa. Liberaalit antaisivat tällaisenkin ihmisen tehdä sitä, mitä haluaa, siten kuin haluaa, sillä palkalla, joka siitä kannattaa maksaa. Jos joku tarjoaa selvästi alle työntekijän tuottavuuden, toisten kannattaa tarjota enemmän. Siksi taloustieteilijät oikealta vasemmalle ovat yhtä mieltä siitä, että pitkällä aikavälillä lähinnä vain työn tuottavuus määrää palkkatason.

USA:n minimipalkat

USA:ssa palkkataso on paljon korkeampi kuin Suomessa valtavasta maahanmuuttajien osuudesta huolimatta ja jopa palkkojen osuus tuloista on korkeampi kuin Suomessa (80,4 % vs. 77,7 %), koska sikäläiset minimipalkat estävät yleensä vain kaikkein huono-osaisimpia työllistymästä.

Matalapalkkaiset työt toimivat ponnahduslautana parempipalkkaisiin. Niistä työntekijöistä, jotka vuotta aiemmin olivat minimipalkalla, kaksi kolmesta saa korkeampaa palkkaa. Esimerkiksi 37,6 % minimipalkallisista on vanhempiensa luona asuvia teinejä. Pitäisikö heidän työuransa alku estää korottamalla minimipalkkaa ja näin tekemällä heistä vähemmän haluttuja työntekijöitä? [9][6]

Minimipalkka ja köyhyys

Tutkimusten mukaan prosentin korotus minimipalkkaan aiheuttaa 0,57 %:n alhaisemman teinien työllisyyden. Vaikutus on paljon suurempi mustien teinien ja nuorten aikuisten sekä vain peruskoulun käyneiden keskuudessa.

Laajassa tutkimuksessaan minimipalkan ja köyhyyden yhteydestä 1966-1998 Richard Vedder ja Lowell Gallaway totesivat, että monissa väestöryhmissä minimipalkkojen korotus lisäsi köyhyyttä. Se siis ei lisää vain työttömyyttä. [9][6]

Tilastojen mukaan palkkatason nousun päätekijä on se, että työntekijä pysyy työllistettynä. Tätä ei pidä estää pakkohinnoittelemalla työntekijöitä työttömiksi minimipalkkaa korottamalla. Julmimmin korotus heittää työttömiksi tietysti vajaakuntoisia, monia maahanmuuttajia sekä muita heikosti tuottavia – ja eniten työtä tarvitsevia – työntekijöitä.

Jos minimitoimeentulo halutaan taata, verotus ja sosiaaliturva ovat siihen paljon vähemmän haitallinen keino kuin työmarkkinasääntely.

Vasta minimipalkka teki mustista työttömiä

Roger Koopmanin mukaan eniten minimipalkoista kärsivät kokemattomat nuoret ja taitamattomat köyhät, etenkin mustat. 1950-luvulla mustien nuorten työttömyys oli valkoisten tasoa mutta vuosikymmenten minimipalkkakorotusten ja -laajennusten myötä se nousi 40 %:iin. Hyvin monet vähäistä osaamista vaativat palveluammatit ja muut työuran aloitukseen sopivat tehtävät ovat vähentyneet tai kadonneet yhteiskunnasta. [1]

Alkuunpääsy työuralla ja itsekunnioitus

Musta ekonomisti Walter Williams kertoi, että hänen nuoruusvuosinaan Philadelphian slummissa varhaiset työkokemukset ja niiden myötä saadut työtaidot olivat elämän kululle paljon tärkeämpiä kuin noista töistä saatu matala palkka. Lisäksi nuoren työ ja oma palkka toivat itsekunnioitusta. [1]

”Jos nuori haluaa pestä autoja halvalla saadakseen työkokemusta ja itsekunnioitusta, onko kongressilla oikeutta kieltää se?” Koopman kysyy.[1]

Williamsin mukaan yleensäkin ihmiset hankkivat työtaitoja nimenomaan työskentelemällä matalilla palkoilla. Hänen mukaansa akateemisesti koulutetut lääkäritkin saavat tehdä tätä opiskellessaan mutta köyhien perheiden vähätaitoisilta nuorilta kielletään mahdollisuus päästä alkuun elämässään. [1]

Minimipalkka kohdentaa työvoiman väärin

Markkinapalkka ohjaa houkuttelee jokaisen työntekijän sinne, missä hänestä on eniten hyötyä, missä hänen työpanoksestaan ollaan valmiit maksamaan eniten.

Hikipajoihin vaaditut korkeat palkat voivat jo nykyisellään houkutella lääkärit ja opettajat pois tärkeämmistä työpaikoistaan (vrt. [15]). Korkeapalkkaisiin töihin pyrkii ja valitaan laadukkainta työvoimaa, ei sitä, joka työtä kipeimmin tarvitsisi ja josta ei ole enemmän hyötyä muualla taloudessa. Markkinahintaiset palkat puolestaan kohdentavat työvoiman tehokkaimmin oikeisiin paikkoihin ja tuovat lähes täystyöllisyyden.

Työehdot huononevat

Professori Tyler Cowenin mukaan minimipalkan korotus johtaa siihen, että työehtoja kiristetään siten, että työn arvo kohoaa korotetun minimipalkan tasolle, tavalla, johon työnantaja ja työntekijät eivät aiemmin vapaaehtoisesti päätyneet[13]. Joissain tapauksissa korotus johtaa vain siihen, että vähemmän tuottavat työntekijät saavat potkut. Joskus kuitenkin voi olla, että korotuksen vuoksi työnantaja korvaa osan työpaikoista tuottavammilla työtehtävillä. Tällöin ne tehtävät annetaan tyypillisesti niille matalapalkkatyöntekijöille, joilla on parhaat kyvyt, mutta huono-osaisimmat työntekijät jäävät ilman. [13]

Milton Friedmanin mukaan taloustieteilijät tietävät ainakin sen, miten luodaan pula (maksimihinta) ja ylitarjonta (minimihinta)

Eikö minimipalkkalaki nosta joidenkin töissä jo olevien palkkoja?

Tilapäisesti näin voi käydä. Vastaavasti he joutuvat sitten paiskimaan kovemmin töitä ikävämmissä olosuhteissa tuottaakseen asiakkaille palkankorotuksen verran enemmän hyötyä. Muuten he saavat potkut tai yritys tekee konkurssin. Lisäksi uusien työntekijöiden palkkaaminen vähenee ja huono-osaisten työllistyminen vaikeutuu eniten.

Vasemmistolaistenkin taloustieteilijöiden mukaan pitkällä aikavälillä palkkataso määräytyy ainoastaan työn tuottavuuden mukaan. Ammattiliitot voivat korkeintaan estää huono-osaisinta joukkoa työllistymästä.

Ekonomisti Henry Hazlittin mukaan ihmiset siis menettävät työpaikkansa, jaettavaa on vähemmän, sosiaaliturvamenot lisääntyvät ja hinnat nousevat, kun minimipalkkalait estävät työnteon osalta ihmisistä. [1]

Miksi poliitikot lähtevät mukaan tällaiseen huijaukseen?

He voivat näin ostaa suosiota tietyiltä eturyhmiltä niiden nimettömien uhrien kustannuksella, jotka jäävät ilman töitä. Järjestäytyneet ammattiliitot lobbaavat minimipalkkalakien puolesta juuri siksi, että se estää heikommin tuottavia työntekijöitä kilpailemasta heidän kanssaan. [1]

Suomessa oli täystyöllisyys ennen minimipalkkoja

Vielä 1940 – 1960-luvuilla Suomen työttömyys oli tyypillisesti 1 %:n luokkaa, allekin. Taantumissa työttömyys käväisi nopeasti n. 3-5 %:ssa, mitä nykyään kutsuttaisiin täystyöllisyydeksi, ja palasi pian alas. 1960-luvun lopussa ammattiliittojen vallan kasvu tuotti korkeampia osittaisia efektiivisiä minimipalkkoja, ei kuitenkaan lakisääteisiä.

Nykyinen korkeampi työttömyys johtuu korkeasta sosiaaliturvasta ja verotuksesta, ammattiliittojen vallan kasvusta, TES-laeista sekä näiden kerrannaisvaikutuksista: kun ammattiliitto saa työttömyyden korkealle, työttömyys herkästi vakiintuu tälle korkeammalle tasolle syrjäytymisen vuoksi ja siksi, että liiton jäsenet eivät enää ajattele kelkasta pudonneita yhtä paljon kuin omia etujaan.

Suomeen minimipalkat (TES) säädettiin vuonna 1970

Kokoomuslaisen aloitteesta Suomeen säädettiin työehtosopimusten (TES) yleissitovuus vuonna 1970. Jos jollain alalla noin puolet työntekijöistä on jonkin sopimuksen piirissä, kaikkien muidenkin yritysten ja työntekijöiden on pakko noudattaa sitä sopimusta.

Muilla aloilla ei vieläkään ole minimipalkkoja, ja jotkut vasemmistolaiset kuvittelevat, että näillä aloilla pitäisi olla nollapalkat, vaikka monilla niistä palkat ovat korkeita. Tuskin minkään alan työn tasapainohinta on 0 euroa tunnissa.

Esimerkiksi normaalityöaikaisen ahtaajan minimipalkka normaalilla työajalla on 48 000 euroa vuodessa (pelkissä päivätöissä 43 000). On laitonta palkata normaalityöaikainen ahtaaja tämän halvemmalla.

Ruotsin hyvinvointivaltion isä Gunnar Myrdal vastusti minimipalkkoja. Ruotsissa ei vieläkään ole sellaisia mutta käytännössä ammattiliitot usein pakottavat sopimuksiinsa nekin yritykset, joilla ei ole liiton työntekijöitä.

Virossa palkat ovat nousset vuodesta 1995 lähinnä itsestään yli 8 % vuodessa sen ansiosta, että ammattiliittojen valta ei ole riittänyt jarruttamaan kasvua tehokkaasti. Valitettavasti lakisääteisiä minimipalkkoja on korotettu yli samassa tahdissa, joten työllisyys ei ole päässyt vähenemään. Tosin laittoman pienillä palkoilla työllistetään osa niistä, jotka eivät muuten saisi töitä.

Osmo Soininvaaran mukaan yleissitovat työehtosopimukset aiheuttavat potentiaalisten äitien syrjintää asettamalla näiden työnantajille raskaampia velvollisuuksia.

Viitenumeroluettelo ja lisätietoja:
Minimipalkka (Liberalismi.net)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s