Minimipalkkojen turmiollisuus ja USA:n working poor

Tuoreimman väestötutkimuksen mukaan USA:n “köyhät” (virallisen luokituksen mukaan) ovat yllättävän varakkaita. Esimerkiksi 46 % heistä omistaa asuntonsa, 76 %:lla on ilmastointi, kahdella kolmesta on enemmän kuin kaksi huonetta henkeä kohden. Itse asiassa USA:n keskivertoköyhällä on enemmän asuinalaa kuin keskivertoasukkaalla Suomessa, Belgiassa, Britanniassa, Espanjassa, Irlannissa, Itävallassa, Kreikassa, Portugalissa Ranskassa ja Saksassa.

97 % USA:n köyhistä omistaa väri-TV:n, suurin osa peräti useita. 62 %:lla on kaapeli- tai satelliitti-TV. Kaukana aliravituista, ”köyhillä” suurempi lihavuusongelma kuin muulla väestöllä. Ilmiötä selittää osin se, että USA:n keskimääräinen elintaso on paljon täkäläistä korkeampi ja etenkin välttämättömyyshyödykkeiden hintataso alhaisempi.

Minimipalkan turmiollisuus

USA:ssa on lakisääteinen minimipalkka, joka tosin on useimmille merkityksettömän alhainen eikä siksi rajoita kuin kaikkein vähätuottoisimpien työntekijöiden työllisyyttä.

Matalapalkkaiset työt toimivat ponnahduslautana parempipalkkaisiin. Niistä työntekijöistä, jotka vuotta aiemmin olivat minimipalkalla, kaksi kolmesta saa korkeampaa palkkaa. Esim. 37,6 % minimipalkallisista on vanhempiensa luona asuvia teinejä. Pitäisikö heidän työuransa alku estää korottamalla minimipalkkaa ja näin tekemällä heistä vähemmän haluttuja työntekijöitä?

Tutkimusten mukaan prosentin korotus minimipalkkaan aiheuttaa 0,57 %:n alhaisemman teinien työllisyyden. Vaikutus on paljon suurempi mustien teinien ja nuorten aikuisten sekä vain peruskoulun käyneiden keskuudessa.

Tilastojen mukaan palkkatason nousun päätekijä on se, että työntekijä pysyy työllistettynä. Tätä ei pidä estää pakkohinnoittelemalla työntekijöitä työttömiksi minimipalkkaa korottamalla. Julmimmin korotus heittää työttömiksi tietysti vajaakuntoisia, monia maahanmuuttajia sekä muita heikosti tuottavia – ja eniten työtä tarvitsevia – työntekijöitä.

Laajassa tutkimuksessaan minimipalkan ja köyhyyden yhteydestä 1966-1998 Richard Vedder ja Lowell Gallaway totesivat, että monissa väestöryhmissä minimipalkkojen korotus lisäsi köyhyyttä. Se siis ei lisää vain työttömyyttä.

Jos minimitoimeentulo halutaan taata, verotus ja sosiaaliturva ovat siihen paljon vähemmän haitallinen keino kuin työmarkkinasääntely.

Linkkejä:
Mises institute: What you need to know about minimum wages?
VS: Juha Siltalan työelämän valheilla on lyhyet jäljet
VS: Ruotsin veroilla tuhottu hyvinvointi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s