Lenin riemuitsi vuoden 1891 nälänhädästä, koska se veisi Venäjää lähemmäs sosialismia, ja kieltäytyi auttamasta toisin kuin muut aateliset, ilmoittipa vastustavansa jyrkästi avun antamista, kun puoli miljoonaa venäläistä menehtyi nälkäänsä hänen asuinseuduillaan. Vasemmistolaiset ovat toistuvasti asettaneet ideologiset tavoitteensa köyhien edun edelle. Kun tosiasiat osoittavat heidän linjansa köyhien vahingoksi, he ovat mieluummin puolitietoisesti valehdelleet itselleen olevansa köyhille hyväksi kuin alentuneet tarkastelemaan tosiasioita objektiivisesti, ennakkoluulottomasti. Sama jatkuu vielä tänä päivänä. Mitä pidempään vasemmistolainen on pitänyt kiinni aatteistaan, sitä varmemmin hän on jollain tasolla halunnut valita oikeassa olemisen mieluummin kuin sen, mikä todella olisi ihmisille hyväksi.

Usein vasemmistolaiset eivät myöskään halua auttaa köyhiä. Kun moni ratkaisu auttaisi köyhiä ja lisäisi tuloeroja, he vastustavat niitä. Kun moni ratkaisu parantaisi köyhien terveyttä mutta lisäisi terveyseroja, he vastustavat sitä. Heistä on siis tärkeämpää köyhdyttää, kurjistaa, sairastuttaa ja kiduttaa rikkaita jopa tehden pahaa köyhillekin kuin auttaa köyhiä. He selittävät tämän olevan köyhien etu, mutta useimmat köyhät kyllä ottaisivat sen setelitukun tai terveyden, jos saisivat, vaikka petiitti varoittaisi jonkun rikkaan saavan sitten saman tuplana.

A. Beljakov ylisti ystäväänsä Leniniä kirjassaan ”Tiennäyttäjän nuoruus” (Moskova 1960, s. 80-82): Leninillä ”oli rohkeutta sanoa suoraan, että nälänhädällä oli useita myönteisiä vaikutuksia, nimittäin teollisuusproletariaatin – – ilmaantuminen. – – Kun nälänhätä tuhoaa takapajuisen talonpoikaistalouden, lähestymme – niin hän selitti – objektiivisesti lopullista tavoitettamme, sosialismia, vaihetta joka seuraa heti kapitalismin jälkeen. Lisäksi nälänhätä tuhoaa uskon sekä tsaariin että jopa Jumalaan.”

Sosiaalidemokraattisen puolueen vähemmistöjohtajana Lenin oli yhtä piittaamaton köyhistä, samoin myöhemmin kommunistijohtajana.

”Politbyroon jäsenille 19.3.1922 osoittamassaan kirjeessä hän selitti luonteenomaisella kyynisellä tavallaan, miten nälänhätää voitaisiin käyttää hyväksi ’tappavan iskun antamiseksi vihollisen kalloon. – – Kun nämä nälkiintyneet nyt syövät ihmislihaa, kun teiden varsilla makaa satoja ja tuhansia ruumiita, meillä on juuri nyt ja vain juuri nyt tilaisuus (ja meidän siis pitää) takavarikoida kirkon omaisuus raivokkaalla tarmolla, säälimättömästi. – – Voimme siis nyt hankkia käsiimme satojenmiljoonien kultaruplien aarteen. – – koska vain nälän synnyttämä epätoivo voi saada massat suhtautumaan toimiimme myötämielisesti tai ainakin puolueettomasti’”.

Toinen johtava kommunisti Grigori Zinovjev totesi, että Venäjän sadasta miljoonasta asukkaasta pitäisi hankkia 90 miljoonaa kommunistien puolelle ja loput kymmenen miljoonaa pitää tuhota, kaikki kun vain eivät sovi kommunismiin.

Vuodesta 1962 alkanut ja viime vuosina hiipunut ”Burman tie sosialismiin” teki satoisasta ”Aasian riisikulhosta” köyhän ja kurjan ruokapulasta kärsivän valtion. Sosialistisen Kiinan ”Suuri harppaus” kohti kommunismia maksoi 30 – 40 miljoonaa ihmishenkeä. Vasemmistolaisten kiltti ”Setä Ho Tši Minh” tuotti 2 miljoonasta kambodzhalaisesta pääkallopyramideja – neljännes kansasta.

Augusto Pinochet surmautti 2279 siviiliä, Fidel Castro 73 000, Josip Broz Tito 1,2 miljoonaa, Pol Pot 2, Lenin 4, Hitler 21, Stalin 43 ja Mao 77 miljoonaa siviiliä. Franco oli 0,4 Castroa ja Pinochet 0,03. Franco ja Pinochet olivat konservatiiveja, eivät hekään liberaaleja.

Internationalistiset sosialistit olivat siis vieläkin pahempia kuin kansalliset sosialistit kuten Hitler.

Aina silti löytyy joku vasemmistolainen, joka elää niin tiedettä tuntemattomassa kuplassa, että hän ehkä voi säilyttää aatteensa hyvällä omallatunnolla. Jokaista otsikko ei kata.

Sdp:n agitaattori Saku Timonen, ”Uuninpankkopoika”

Sdp:n kunnallispoliitikko Saku Timonen, ”Uuninpankkopoika”, mustamaalasi ekonomisti-kansanedustaja Elina Lepomäkeä perättömillä väitteillä. Jäätyään tästä kiinni hän puolustautui: ”Markkinaliberaali ei yksinkertaisesti piittaa köyhistä. Hän piittaa vain itsestään ja kaltaisistaan”, vaikka oli jo myöntänyt Lepomäen kannattavan julkisen sektorin 40 %:n suhdetta kansantuotteeseen. 60-luvun johtavat sosiaalidemokraatit olisivat pitäneet noin korkeaa osuutta kestämättömänä ”kommunismina”, joka romuttaisi hyvinvointivaltion talouden ja tuhoaisi sen. Tuo sitaatti kirvoitti tämän blogauksen osoittamaan, että kannattaisi katsoa peiliin ennen kuin kirjoittaa tuollaisia.

”Jos teidän mielestänne suurin itsekkyys ja ahneus ovat suurinta vapautta, niin Lepomäen johtama kokoomus on teidän puolueenne”, Timonen myös kirjoitti.

”Kirjoitus onkin Timosen henkilökohtaisiin ennakkoluuloihin pohjautuvaa yleistävää populistista ja uhkakuvia luovaa propagandaa eli juuri sitä, mistä hän on aktiivisesti kritisoinut äärikansallismielisiä, viimeksi perussuomalaisten Terhi Kiemunkia”, Tere Sammallahti kirjoitti blogissaan.

Sammallahti kirjoitti samaa Timosen seinälle. Timonen poisti tekstin mutta jätti viereen liepeilijöittensä kommentit Elina Lepomäestä:

Elina Arpiainen: ”Pienennettyä miten? Viemällä heiltä loputkin ja ajamalla itsemurhaan?”

Riina Koskivaara: ”Ihan sama ajatus tuli mieleen. Kas kun ei ehdota ’armomurhaa’ köyhille ja sairaille.”

Petri Brander: ”Nälkäkuolema.”

Tapio Puhakka: ”… köyhiä tosiaan ’kannustettaisiin’ itsemurhaan esim sukulaisille jaettavaa tuhannen euron korvausta vastaan. Olemme nyt tainneet saada pahuudelle todelliset kasvot.”

14-79 tykkäystä jokaiselle näistä sitaateista ja 53 muuta kommenttia siinä välissä. Aikuisten oikeastiko nämä ihmiset eivät tiedä, että juuri vasemmistolaisimmissa maissa köyhien on lähes poikkeuksetta ollut erittäin huono olla – useimpien muidenkin – ja he ovat paenneet niistä libertaareimpiin maihin, eivät päinvastoin. Kumpi on siis köyhille hyväksi, vasemmistolainen vai liberaali politiikka?