Ruotsin demarit tuomitsivat punakapinan väkivallaksi kansan enemmistöä vastaan. Kapinan teki Sdp:n vähemmistö kaapattuaan vallan puolueessa punakaartin avulla, akateemikko Eino Jutikkalan Suomen historia kertoo. HS: Jo marraskuussa venäläissotilaiden tuella punakaartit ottivat kahdessa päivässä pääosan Suomea vallankumouskomiteoiden haltuun aina hallituksen rakennusta, Säätytaloa ja keskusvirastoja myöten. Suojeluskuntien keskushahmoja vangittiin parisataa. Sitten kapinan johtajat alkoivat katua. Uudessa äänestyksessä kapinapäätös peruttiin ja demokraattisesti valitut eduskunta ja hallitus saivat taas toimia. Punakaartit olivat kuitenkin murhanneet 27 ihmistä ja pahoinpidelleet ja ryöstelleet lukemattomia, joten liberaalit ja muut keskustavoimat eivät enää suostuneet yhteishallitukseen ennen kuin SDP tuomitsisi murhat. Sitä se ei tehnyt, ja puolueen vähemmistö aloitti tammikuussa uuden kapinan. Työväestöä tulvi vapaaehtoisina hallituksen joukkoihin lähes kansanosuuden verran. Harva torppari sotaan osallistui, ja he jakautuivat melko tasan valkoisten ja punaisten kesken, Jutikkala kertoo.

Kirjailija Juhani Aho kirjoitti 24.11.1917 Helsingin Sanomissa ”verikaartimurhaajista” eli punakaartilaisten väkivallasta. ”Vaikka teurastukset ja muut vielä jatkuisivatkin, tuskin ne enää jaksaisivat järkyttää mieltä enemmän kuin se mikä on jo tapahtunut…”. 27.11. Eino Leino kirjoitti, miten Sdp:stä oli tullut ”rosvojoukko”.

Ruotsin demarit tuomitsivat kapinan väkivaltana kansan enemmistöä vastaan

Ruotsin sosiaalidemokraatit tuomitsivat kapinan julkilausumassaan: ”Kyseessä on aseellinen nousu mitä laajimmalla pohjalla olevaa kansan valitsemaa eduskuntaa vastaan maassa missä kansan demokraattinen itsemääräämisoikeus näytti olevan luja. Sellainen teko on meidän mielestämme demokratian perusperiaatteiden kieltämistä, vähemmistön väkivallan julistamista yli kansan enemmistön”.

Punaisetkin kutsuivat tekoaan kapinaksi

Lenin oli koko ajan kiihottanut SDP:tä ja punakaarteja kapinaan ja lähetti nyt Stalinin kiihottamaan heidät uuteen kapinaan. Tällä kertaa SDP äänesti heti kapinaa vastaan, äänin 59-43, mutta punakaartit jatkoivat veritekoja ja vähitellen SDP:n äärisiipi, myöhemmät kommunistit, ottivat sen johdon käsiinsä. Sdp-johtaja K. H. Wiik kirjoitti: ”Bolshevikit pakottavat meidät vallankumoukseen, tahdommepa tai ei.”

Jutikkalan ja professori Ohto Mannisen mukaan puolueen vähemmistö kaappasi vallan puolueessa punakaartin avulla ja vasta sitten sai puolueen tekemään päätöksen kapinasta tammikuussa.

Neuvosto-Venäjän armeija oli punaisten ratkaiseva osa

Vuoden 1918 vallankaappaus oli Leninin kiihottama ja aseistama kapina, jossa venäläisupseerit vastasivat suurelta osin strategioiden suunnittelusta ja kenraali Jeremejev kierrätti yhä uusia joukkoja Venäjältä taisteluihin nyky-Ukrainan malliin. Heitä ei edes väitetty vapaaehtoisiksi lomalaisiksi, viittäsataa lukuun ottamatta. Suurtaisteluissakin he olivat ajoittain punaisten enemmistö vielä huhtikuussakin, ja silti hallituksen joukot ratkaisivat sodan ennen saksalaisten osallistumista.

Jutikkala: Kapina punakaartivallan puolesta demokratiaa vastaan

Kapina oli totalitaristisen ideologian puolesta demokratiaa vastaan, ja punaiset itsekin kutsuivat sitä kapinaksi. Valtionpetoksesta eli kapinasta heidät myös tuomittiin, joskaan kenttäoikeudet eivät täyttäneet kunnon oikeudenkäynnin kriteerejä.

Akateemikko Eino Jutikkalan mukaan punakapina oli suunnattu demokratiaa, eduskuntaa ja hallitusta vastaan. Punaisten hallitus, Kansanvaltuuskunta, edusti vähemmistön vähemmistöä eikä ollut saanut valtuutusta edes eduskunnan sosiaalidemokraattiselta vähemmistöltä. Tämä vaivasi monia punaisia Suomessakin.

Jos punaiset olisivat voittaneet, Suomi ja Baltian maat olisivat kai olleet 1918-1991 Neuvostovallan alla eivätkä ehkä olisi siitä nousseet. Silloin Baltian maat eivät olisi saaneet Neuvostoliittoa hajotettua vuonna 1991. Maailma kärsisi yhä imperialistisesta kommunismista, jonka rinnalla Putinkin on pyhäkoulupoika. Kommunismista kärsineiden Aasian ja Afrikan nousukin nälänhädistä kohti vauraampia aikoja olisi viivästynyt.

Jutikkalan mukaan punaisten Suomi ei olisi voinut sosiaalidemokraattinen, koska sitä olisi hallinnut puolueen sijaan punakaarti. Ei kyllä suvereeni valtiokaan, vaan kommunistit sallivat itsenäistymiset uskoen, että näin vallankumoukset pääsevät tapahtumaan ilman itsenäisyysmielistä vastarintaa ja maat saadaan sitten takaisin Neuvosto-Venäjän huomaan.

Hallituksen joukkojen vapaaehtoisista neljännes olikin työmiehiä, jotka halusivat suojella demokratiaa kapinalta ja pelastaa itsenäisyyden karkottamalla venäläiset. Heillekin sota oli vapaussota. Työmiesten osuus oli lähellä heidän väestöosuuttaan. Punaiset joutuivat pakottamaan työläisiä ja jopa porvareita armeijaansa vielä johdon paettua Venäjälle.

Ruotsissakin oli jo kesällä 1917 vallankumous lähellä, suuria elintarvikemellakoita, jossa armeijan sotilaatkin kapinoivat ja sosiaalidemokraattinen puolue jakautui. Ruotsissa kuitenkin oli armeija ja poliisi, toisin kuin Suomessa, muttei punakaarteja, ja demarien johto vastusti kapinaa ja varoitti jo marraskuussa 1917 Suomenkin demareita kapinoimasta. Vuonna 1918 se tuomitsi uuden kapinan.

”Sisällissota” on ideologinen osatotuus. Neutraaliuteen pyrkivät historioitsijat puhuvat ”Suomen vuoden 1918 sodasta”. Aikalaiset puhuivat vapaussodasta, punakapinasta tai kapinasta, riippuen siitä, keltä kysyttiin.

Jutikkala kuvaa valkoisten taistelleen vapaussotaa Neuvosto-Venäjää ja sitä tukeneita maanpettureita vastaan itsenäisyyden ja demokratian puolesta, mutta korostaa punaisten enemmistön tehneen sisäistä kapinaa ja kokeneen neuvostojoukot tukijoikseen eikä päinvastoin. Kumpikin nimitys kertoo totuuden muttei täyttä kuvaa sodasta.

•  Sata vuotta sitten Suomi oli täysin sekaisin ja hukkasi viikon aikana kaksi vaihtoehtoista tulevaisuutta (Helsingin Sanomat SDP:n ensimmäisestä vallankaappauksesta marraskuussa 2017)
• Vapaussota (Liberalismi.net, loput artikkelin faktoista)