Taliban on luhistunut sotilaallisesti odotettuakin nopeammin. Mitkä seikat ovat johtaneet liikkeen luhistumiseen?

Raskaat tappiot pakottaneet vetäytymään

Syyt voinee jakaa sisäisiin ja ulkoisiin tekijöihin. Ulkoisista tekijöistä keskeisimpiä lienee ilmavoimien tuki Pohjoiselle liitolle. Yhdysvaltojen raskaiden pommikoneiden hyökkäykset Talibanin etulinjan asemia sekä selustan kohteita vastaan ovat vaikeuttaneet huomattavasti Talibanin toimintaa sekä tehneet laajamittaiset uudelleenryhmittymiset taistelukentän tuntumassa miltei täysin mahdottomiksi. Talibanin on nyt vetäydyttävä vuoriston suojaan järjestäytymään ja toivoa talvikelien vaikeuttavan ilmavoimien toimintaa.

Taliban on luopunut miltei taistelutta kaikista sellaisista alueistaan, joita se ei voi ilman tuntuvia, raskaita tappioita pitää hallussaan. Tähän mennessä Yhdysvaltojen ilma-aseen pommitusten tehoon on positiivisesti vaikuttanut Pohjoisen liiton alueellinen asiantuntemus. Maalien ”merkitsemiseksi” on erikoisjoukkoja lähetetty pohjoisen taistelijoiden tueksi. Tämän vaikutuksesta pommilastit ovat löytäneet maalinsa huomattavankin hyvin.

Kun on kyse Talibanista, täytyy pitää mielessä, ettei kyseessä ole yhtenäinen, ”keskusjohtoinen” aseellinen voima. Omarilla tai muilla ylemmän tason komentajilla saattaa olla hyvin rajallisesti valtaa alueellisen tason johtajien suunnitelmiin. Osia Talibanin voimista on loikannut pohjoisen puolelle. Syynä pitäisin pragmaattisuutta, AK-47:lla ei tiputeta stratosfäärissä lentäviä B-52:sia. Jos ei ole onnistumisen edellytyksiä, ei taisteluunkaan kannata ryhtyä.

Kaupunkilaisten kannatus Talibanille katoamassa

Talibaniin vetäytymiseen on myös muita syitä. Huomattava ja mediaa yllättänyt tekijä on ollut keskeisten kaupunkien nopea irtaantuminen Taliban-regiimin otteesta. Niinkään yllättävää se ei ole, jos ottaa huomioon Talibanin 5 vuoden hallinnon, parrankasvatussäännökset, huntupakon ja musiikkikiellon, jotka varmasti ovat vieroittaneet kaupunkilaiset maalta tulleista Taliban sotureista.

Tuskin kiihkomielisinkään Taliban-komentaja voi väittää, että järjestelmä oli kaupunkilaisten mieleen. Ajatus siitä, että kaupunkilaiset taistelisivat vapaaehtoisesti kaupunkinsa raunioista Talebanin sotureiden rinnalla, tuntui luultavasti talibanienkin mielestä melko kaukaiselta.

Niinpä kaupungit ovat tippuneet pohjoisen liiton syliin kuin kypsät hedelmät ihmisten riemuitessa vapauttajiaan. Merkittäviä taisteluita ei ole käyty ja Taliban on vetäytynyt ainoastaan uhoten paluutansa. Se vähän vastarinta Kabulissa on tullut eksyneiden ja erilleen pääjoukoista joutuneiden yksinäisten taistelijoiden taholta ja on ollut helposti kukistettavissa.

Al-Qaida ei ole luovuttanut

Mutta onko Talibanin vetäytyminen myös samalla takaisku Al-Qaidalle? Yhdysvallat ovat viime viikon mittaan ilmoittaneet tuottaneensa spesifisti tappioita Al-Qaida-järjestölle. Selvää on, ettei USA ainakaan toistaiseksi ole pystynyt rikkomaan Talibanin ja Usama bin-Ladenin välejä. Kuitenkin mitä ahtaammalle itse Taliban joutuu, sitä mahdollisempaa on, että ystävyyssuhde joutuu koetukselle.

Selvää on, ettei sota itse Afganistanissa ole vielä pitkään aikaan ohi. Yhdysvallat saattavat lopettaa ilmapommituksensa jossain vaiheessa, mutta varmaa on, että Talibanin muodostavat ryhmät tulevat taistelemaan Iraniin ja Turkmenistaniin rajoittuvalla alueella.

Vapautetut alueet vakauden tielle

Haasteena on nyt jo vapautettujen alueiden vakauttaminen. Tähän tehtävään tulee ensisijaisesti ottaa islaminuskoisia maita. Englannilla on oma menneisyytensä Afganistanissa, enkä usko Yhdysvaltojen innostuvan rauhanturvatehtävästä. Myös Pakistanin voi olla vaikea toimia Afganistanissa yhteistyössä Pohjoisen liiton kanssa.

Rauhanturvaajiksi voisivat tulla kyseeseen Turkki, jolla ainakin sotilaallista voimavaraa löytyy. Täysin hulluna ajatuksena en pitäisi myöskään Pohjoismaiden tai Keski-Euroopan maiden yhteistä, EU:n puitteissa tehtävää rauhanturvaoperaatiota (vaikka Suomi onkin jo ilmoittanut ettei se lähetä rauhanturvaajia alueelle).

Ensisijainen kysymys on nyt, miten kansainvälinen yhteisö onnistuu huolehtimaan niistä, jotka sen tukema Pohjoinen liittoutuma on Talibanin ikeestä vapauttanut. Vapaus ja oikeus kuunnella musiikkia ja päättää parranajosta ei pelasta nälkäkuolemalta. Talvi on jo saapunut vuorille.

Kirjoittajasta:
Kirjoittaja on tutkija Konfliktien ja terrorismin tutkimusyksikössä Turun yliopistossa.