Liberaalit ry. pitää sunnuntaina 10.3. Järvenpää-talolla ylimääräisen puoluekokouksen, jossa se mitä ilmeisimmin päättää rekisteröityä jälleen puolueeksi.

Liberaalinen kansanpuolue (LKP) jäi edustajitta vuosien 1995 ja 1999 vaaleissa ja putosi puoluerekisteristä, minkä jälkeen se muutti nimensä Liberaalit ry:ksi. Puolueen varhaisempi historia on tärkeä osa Suomen historiaa.

Sortovuosien suunnannäyttäjä

1800-luvun lopulla Suomalaisessa puolueessa joukko intomielisiä nuoria miehiä ja naisia innoittui vapaudesta ja oikeudenmukaisuudesta ja vaati tinkimätöntä yksilönvapauden ja perustuslain puolustamista.

Nuo nuorsuomalaisiksi kutsutut vaativat kansalle yleistä äänioikeutta, naisille tasa-arvoa, torppareille maauudistusta, yksilönvapautta, taloudellisen sääntelyn purkamista ja Venäjän harjoittamien, perustuslain vastaisten sortotoimien lopettamista.

Puolueen vanhoillinen siipi katsoi tällaista vaarallista hurjapäisyyttä kovin karsaasti, ja vuonna 1894 siipi erkanikin omaksi puolueekseen. Pian muut puolueet alkoivat kopioida nuorsuomalaisten vaatimuksia omiin ohjelmiinsa ja yksi toisensa jälkeen ne myös toteutettiin.

Tasavallan tukiranka

Puolue antoi myös tasavallalle ensimmäisen presidentin, perustuslakimme isän K.J. Ståhlbergin, ja viidennen, Risto Rytin, joka lunasti maallemme vapauden omallaan.

Vuonna 1918 puolueen tasavaltalainen enemmistö perusti yhdessä vanhasuomalaisten tasavaltalaisen vähemmistön kanssa Kansallisen Edistyspuolueen. Pieni monarkistisiipi puolestaan yhdistyi vanhasuomalaisten enemmistön kanssa Kansalliseksi Kokoomuspuolueeksi (myöhemmin Kansallinen Kokoomus). Vuonna 1951 Edistyspuolue jakaantui Vapaamielisten liitoksi ja Kansanpuolueeksi, jotka vuonna 1965 yhdistyivät jälleen Liberaaliseksi Kansanpuolueeksi.

Vihreät veivät liberalismin lipun

LKP oli vielä 1970-luvulla varsin merkittävässä asemassa etenkin akateemisen väen keskuudessa – kuten se on ollut koko historiansa ajan, etenkin alussa myös taiteilijoiden ja journalistien.

Seitsenkymmenluvulla vasemmistolaisten aatteiden noustessa ja liberalismin jäädessä pois muodista LKP kuitenkin otti etäisyyttä liberalismiin ja julistautui keskiluokan etupuolueeksi. Tämän seurauksen puolueen äänestäjät rankaisivat sitä vuoden 1979 eduskuntavaaleissa ja sen kansanedustajien määrä putosi yhdeksästä neljään. Kun puolue oli vielä ottanut runsaasti vaalivelkaa, se joutui käytännössä myymään itsensä Keskustapuolueelle.

Vielä pieni osa muinoin kunniakkaan puolueen väestä jäi jatkamaan LKP:n nimissä, mutta 1980-luvun mittaan puolue hiipui perinneyhdistykseksi, jolla ei vuoden 1995 jälkeen ole ollut kansanedustajia.

Puolueen merkittävät hahmot ovat yksi toisensa jälkeen siirtyneet suurempiin puolueisiin tai jättäytyneet muihin tehtäviin, tunnetuimpina moni professori sekä ITU:n pääjohtaja Pekka Tarjanne.

Vihreän liikkeen nousu alkoi 1970-luvun lopulla. LKP menetti vihreisiin parhaimman nuorisonsa, mukaanlukien myöhemmät kansanedustajat Osmo Soininvaara ja Ville Komsi, sekä mm. Paavo Nikulan, nykyisen oikeuskanslerin. Siitedes vihreät ovat etummaisina puolustaneet liberaaleja arvoja – suvaitsevaisuutta, demokratiaa, tasa-arvoa ja ihmisen oikeutta päättää itse omasta elämästään – tosin vajavaisesti.

Osa entisistä liberaaleista, esim. kansanedustaja Pirjo-Riitta Antvuori, taas siirtyi kokoomuksen riveihin. Myös monet RKP:n suomenkielisistä kannattajista ovat aikoinaan äänestäneet LKP:tä. Keskustalla on yhä liberaalisiipi ja vasemmistopuolueissakin on konservatiivien
rinnalla myös liberaalimpia edustajia.

Paluu edelläkävijäksi vai kuolinkamppailu?

Puolue oli jo kuolemassa vanhuuteen kun viime vuonna valittu uusi puheenjohtaja Tomi Riihimäki toi siihen puhtia ja uutta intoa. Ensimmäisen tavoitteensa, 5000 kannattajanimen keräämisen, hän on saavuttanut, mutta edessä olevat haasteet ovat vielä paljon suurempia.

Aloilla, joissa valtion sääntely on vahvaa, yrityksiä on yleensä hyvin vähän ja ne ovat lobanneet sääntelyn tavalla, jossa kilpailu ja siis asiakkaiden valinnanvara minimoidaan. Puolueet ovat olleet tämän pelin mestareita, kaikki vaalijärjestelmästä piilopuoluetukiin on tehty vanhojen puolueiden asemaa pönkittävällä ja äänestäjien valinnanvaraa minimoivalla tavalla. Liberaaleilla on mahdollisuus, mutta suuri se ei ole.

Itse asetan toivoni enemmänkin muissa puolueisissa toimiviin liberaaleihin yksilöihin, mutta jos Liberaalit r.p. pystyy edes näyttämään suuntaa ja tuomaan uusia teemoja vanhoilliseen konsensusilmapiiriimme, se tekee maallemme vielä kerran suuren palveluksen.

Sunnuntaina sinullakin on mahdollisuus seurata tai jopa tehdä historiaa.

Linkkejä:
Liberaalit ry.

Kirjoittajasta:
Heli Parkkinen on vantaalainen kansalaisaktivisti.