Akatemian uusi ideologia

”Uusi” ideologia tuhoaa humanistisia aineita. Tämä ideologia esiintyy monissa muodoissa: marxismi, feminismi, post-kolonialismi, uushistoria ja homoteoria ovat tuttuja nimiä kaikille akateemiseen nykykirjallisuuteen tutustuneille.

Kaiken yläpuolella on ranskalaisten intellektuellien sodan jälkeen kehittelemä post-strukturalismi. Kyse ei ole yhdestä homogeenisestä teoriasta vaan eräänlaisesta kielellisestä skeptismistä ja nihilismistä, joiden isinä voidaan pitää Derridaa, de Mania ja Schopenhaueria.

1970-luvulla valtakunnanideologiaksi

Ideologia rantautui Yhdysvaltoihin 1970-luvun alkupuoliskolla ja väitti purkavansa yhteiskunnan rakenteet, joita sovinisti-rasisti-kapitalisti-porvarisiat ylläpitivät. Kiehtovalla tavalla tämä 70-luvun rakenteiden purku on muodostanut entistä vahvemman dogmin, jota vastaan ei akateemisessa maailmassa voi eikä tule kapinoida. Sehän olisi epäintellektuellia.

Ne harvat professorit, jotka yrittävät hullutusta vastustaa, joutuvat nopeasti epäsuosioon ja heidän uransa katkeavat. Toisinajattelevien opiskelijoiden on puolestaan parasta ryhtyä kauppa- tai oikeustieteilijöiksi.

Klassikoissa luokkasotaa ja sovinismia?

Kaikki toivo ei ole mennyttä. Jotkut yrittävät vielä luennoida klassikoista käsitellen suuria teemoja kuten rakkaus, katoavaisuus ja iankaikkisuus. Kyseisiä teemoja löytyy niin Dostojevskistä kuin Thomas Mannista, Goethesta tai Shakespearestakin.

Kuitenkin moni 70-lukulainen etsii Hamletista vielä luokkasodan symboleja ja Faustista naisen alistamista. Helpointa on tietysti löytää Peltirummun rasistiset piirteet – olihan kirjailija saksalainen!

On surkeaa nähdä, miten näiden teemojen avulla yliopistopiireissä viimeisintä populaarikirjallisuutta rinnastetaan suuriin klassikoihin. Jopa Morrisonia, Kushneria ja Rushdieta pidetään suurina kirjailijoina.

Konservatiivinen vastavallankumous

Lienee aika kysyä, pitäisikö 70-luvun rakenteet vihdoinkin purkaa, jos ei muuten niin post-strukturalismin nimissä. Kuinka kauan mahtaa kestää ennen kuin huomataan, että kuolleiden valkoisten miesten teoilla on paljon enemmän merkitystä kuin naisten seksuaalisuudella Ranskan vallankumouksen symbolina.

On siis syytä ryhtyä aikamme vapaustaistelijoiksi. Länsimaisen sivistyksen järjestelmällinen tuhoaminen on saatava loppumaan. Klassikot Homeroksesta Shakespeareen ja Byronista Fitzgeraldiin on nostettava arvoonsa. On tärkeää muistaa ja pohtia ikuisia teemoja, eikä vain aikamme näennäisiä luokka-, rotu- tai sukupuoliristiriitoja.

1970-luvulla radikaalipartaiset opiskelijat protestoivat siististi pukeutuneita opettajiaan vastaan. Ehkäpä 2000-luvun opiskelijat voivat protestoida radikaalipartaisia professoreitaan vastaan pukeutumalla siististi, käyttämällä hyvää kieltä ja käyttäytymällä arvokkaasti.

Kirjoittajasta:
Wiri Wuorimaa on Amerikassa asuva kansantaloustieteilijä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s