Porvaripuolueiden nuorisojärjestöt perustavat 5.10. yhteisen järjestön vastavoimaksi vasemmiston hegemonialle. Jäseniksi tulevat keskustan, kokoomuksen, kristillisdemokraattien ja Rkp:n nuorisojärjestöt. Hankkeen puuhamiehiä ovat keskustanuorten Sami Sulkko ja kokoomusnuorten Juho Romakkaniemi, jotka ovat aiemminkin vaatineet porvariyhteistyön tiivistämistä.

Turun Sanomissa kaksikko arvostelee ay-liikkeen pitävän valtaa veronmaksajien varoin ja sanoo, ettei vasemmisto uskalla puhua rakenteellisista ongelmista edes juhlapuheissa. Porvarinuoret haluaisivat keskustelun työttömyysturvan porrastamisesta ja negatiivisesta tuloverosta (perustulosta), mikä tarkoittaisi ansiosidonnaisen turvan poistamista. ”Ammattiyhdistysliike on nykymuodossaan suurin yhteiskunnallisten uudistusten jarru”, Sulkko sanoo.

Tavoitteena olisi, että mikäli jatkossa vaaleissa tulisi porvarienemmistö, porvarit muodostaisivat hallituksen. Malli on yleinen Länsi-Euroopassa. Blokilla olisi myös yhteinen presidenttiehdokas.

Vasemmalla vasemmistoliittoa on sulautettu SDP:hen jo pitkään. Onko Suomi matkalla kohti yleiseurooppalaista kaksipuoluejärjestelmää, jossa suurten konservatiivi- ja sosiaalidemokraattipuolueiden rinnalla on pienemmät liberaali ja vihreä puolue sekä joitain ääriryhmiä?

Korhola pettynyt poliittisen ja hengellisen vallankäytön sekoittamiseen

Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola suunnittelee siirtymistä kokoomuksen riveihin. Helsingin Sanomissa Unto Hämäläinen kirjoittaa kokoomuksen ja keskustan pyrkivän saamaan kristillisdemokraattien enemistön loikkaamaan, jolloin puoluetuki menisi näiden mukana ja jo viime vaaleissa seitsenhenkiseksi kutistunut eduskuntaryhmä olisi heikoilla. Hämäläisen mukaan Korhola on ensimmäinen, joka on rohjennut puhua julkisesti puolueen ahdistavasta ilmapiiristä – muut ovat vain hiljaa jättäytyneet pois puolueen toiminnasta.

Korhola kirjoittaa itse sivuillaan:
”Mutta en toki pettänyt sanojani, jos ajattelee olosuhteita, joissa minut pyydettiin mukaan kristillisiin. Olinhan kieltäytynyt ehdokkuudesta ja luetellut syyksi täsmälleen nämä ongelmat, joista nytkin on kyse: pelkäsin poliittisen ja hengellsien vallankäytön sekaantumista, yksipuolisia kampanjoita yms. Silloin minulle sanottiin, että ne ovat menneisyyttä, taakse jäänyttä aikaa. Vakuutettiin, että ne eivät olisi puolueen ongelma enää. Tein kantani selväksi myös KV:n lukijoille ensimmäisessä haastattelussa: sanoin että puolueella on ilmeinen imago-ongelma, kannatan nimenmuutosta ja että en usko erityiseen kristilliseen politiikkaan, koska kristillisys ei ole polittinen järjestelmä – mutta uskon sen arvojen toimivuuteen politiikassa. En siis pyrkinyt peittämään näkemyksiäni.”

”Tulin valitettavasti huomaamaan, että mainitsemani pelonaiheet aiheuttivat edelleen kova sekaannusta ja hämärtävät käsitystä puolueesta ja sen tarkoitusperistä. Etenkin vaaleissa. Syyksi arvelen, että maassa jossa on protestanttinen kulttuuri ja henkilövaali, yhdistelmä on kristillisen puolueen kannalta räjähdysherkkä. Ehdokkaat tuntevat suurta kiusausta erottua vaaleissa uskonnollisilla teemoilla, koska henkilökohtainen menestys on silloin taattu. Tällaisilla kampanjoilla ulosmitataan aika tehokkasti tietyn aktiiviuskovaisen äänestäjäkunnan äänet mutta samalla muodostetaan helposti tulppa puolueen kokonaiskannatukselle. Suuri yleisö jää epävarmaksi, mihin puolue pyrkii: onko se uskonnollinen painostusryhmä ja etujärjestö vai poliittinen yleispuolue?”

”Eritoten Helsingissä tunsin surua siitä, että olin saanut niin paljon uusia ihmisiä mukaan, vakuuttanut ettemme sotke uskontoa ja politiikkaa – heidän vain todetakseen, että olen johtanut harhaan. Jotkin mainoksethan ”kirkon luopumisesta totuudesta” olivat todiste mustaa valkoisella, että sekoittaminen on tosiasia. Uudet ehdokkaat eivät saaneet tehdä rauhassa omaa vaalityötään vaan muutamia heistä kehotettiin tekemään työtä yhdelle ehdokkaalle – vaikkei meillä edes ollut vaaliliittoa, jonka vuoksi olisi pitänyt keskittää. Tämän huomatessani päätin itse tyytyä näkymättömään kampanjaan. En tehnyt ulkomainontaa, lehti-ilmoituksia enkä käsimainoksia. Minun on myönnettävä, etten voinut antaa tukea linjalle, jonka näin olevan vallitseva.”

”Kun sääntöjen, joista olimme peräti kirjallisesti sopineet, rikkomisesta ei seurannut mitään eikä puoluejohdossa ollut halua sellaisia vastaisuudessakaan laatia, masennuin. Päättelin, ettei kannata taistella sellaisen eteen, jonka kuka vain voi halutessaan kumota. Miksi vakuttaa ettemme sotke näitä asioita, jos ne saa kuitenkin vaalimainonnassa sotkea ilman seuramuksia? Tätä en ymmärrä tänäkään päivänä.”

Linkkejä:
TS: Nuorporvarit hyökkäävät rajusti vasemmistoa ja ay-liikettä vastaan
TS: Kallis ihmetteli Korholan eroamista puolueesta
Eija-Riitta Korholan sivut