Seinäjokelainen Ilkka kertoi 26.8.03 lähes yli etusivun otsikossaan, että Kokoomuksen kansanedustaja Paula Risikko esittää Suomen Yrittäjät r.y:n toimitusjohtajaa Jussi Järventausta kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi, jonka taakse muutkin porvaripuolueet voisivat yhtyä.

Hämmästyttävää kyllä ehdotusta ei ole noteerattu muussa mediassa, eikä Järventaus itsekään ole kommentoinut sitä. Monet yrittäjät ovat pitäneet sitä vitsinä.

Vitsistä ei kuitenkaan missään tapauksesa ole kyse, ei myöskään Risikon omasta päähänpistosta, vaan ehdotus on pitkällisen kehittelyn tulos. Epäilemättä takana on Järventauksen itsensä tuki.

Ehdotuksessa sinänsä ei ole huomauttamista, mutta siihen liittyy piirteitä, jotka antavat sille arveluttavan sivumaun.

Järventaus oli keskustalaisen puheenjohtajan valinta järjestön johtoon, kun yrittäjäjärjestöt yhdistyivät vuoden 1996 alusta. Yhdistymisen tarkoitus oli saada uutta puhtia yrittäjän asian ajamiseen. Järventausta pidettiin silloin kepulaisena, jotkut epäilivät demariksi.

Läheltä seuraten uuden järjestön toimissa kiinnittivät heti alussa huomiota muutavat omituiset piirteet. Järjestö ei tosiasiassa sitoutunut lainkaan vakavissaan yrittäjän tuntemuksiin, vaan otti ensimmäiseksi tehtäväkseen ”työmarkkinaroolinsa selkeyttämisen”, mikä sittemmin täsmentyi pyrkimykseksi tupopöytään. Muut tavoitteet jäivät alistettuun asemaan.

Hanketta edistettiin mm. soluttamalla järjestöön demareita, niin että jopa Helsingin Sanomat sai kolme vuotta sitten aiheen kysyä, oliko SDP:n jäsenkirja edellytyksenä töihin pääsylle järjestöön. Samoihin aikoihin käynnistyi hanke demarien bulvaanin saamiseksi järjestön puheenjohtajaksi, mutta se tuli torjutuksi.

Hämmästyksen sormi ihmetyksen suussa kirjoittelin asiasta muutamia muistioita, mm. huhtikuussa 1996 otsikolla ”Yrittäjäjärjestöjen yhtymisen ja alkuvaiheiden herättämiä kysymyksiä, joihin vastaukset saadaan ehkä vasta liian myöhään”. Siinä kyselin mm. oltiinko luomassa uutta punamultaliittoutumaa demarien ja kepun kesken eräiden niitä lähellä olevien tahojen tuella. Oletin Järventauksesta ajateltavan sen keulakuvaa ja Matti Pekkasen seuraajaa.

Tukea tälle antoivat mm. silloisen kauppa- ja teollisuusministerin, kepun Seppo Kääriäisen voimakkaat kannanotot sekä punamullan että yrittäjäjärjestön tupokelpoisuuden puolesta. Samoihin aikoihin Suomen Kuvalehti markkinoi näyttävästi Järventausta yhteiskuvalla Pekkasen kanssa. Demarin kolumnisti Aimo Kairamo kyseli helmikuussa 1997, ”joko seuraaviin presidentinvaaleihin ehtii mukaan sellainen ehdokas, jonka taakse satsataan niin paljon rahaa, että se varmasti riittää läpimenoon”.

Risikko on nyt antanut vastauksen seitsemän vuoden takaisiin kysymyksiin. Tuolloin oletin, että Järventausta kierrätetään silloisen Kehitysaluerahaston Keran yllättäen avautuneen toimitusjohtajuuden kautta laajemman taustan saamiseksi. Kierrätys kuitenkin tapahtui peräti ministerinpallin kautta, kuten Risikkokin mainitsee.

Voimakas esiintyminen yrittäjän puolesta ei ole sopinut Järventaukselle, koska sen tuoma riitapukarin maine on meikäläisessä konsensusilmapiirissä eduksi vain ay-liikkeessä. Hampaattomuus on turvallisempaa. Ennen vaaleja kokoomuksen Etelä-Pohjanmaan piiri paheksui konkurssiin ajettujen VS-yhtiöiden asian esille ottamista vaalien alla, kun Järventaus oli Jäätteenmäen tavoin oikeusministerinä kylmästi sivuuttanut järjestön entisen jäsenen asian.

Kiintoisaa on, että asian julkisti näyttävästi Ilkka, joka on kunnostautunut myös Jäätteenmäen kuninkaantekijänä, tunnetuin seurauksin.

Myös mistään tosiasioista piittaamaton ja tulokseton tupohanke käy nyt ymmärrettäväksi. Sen avulla on uskottu saatavan taakse elinkeinoelämän laaja tuki. Tosiasiassa hanke on kuitenkin tuhonnut sen. Järventauksen omalaatuiset tempaukset tässä hankkeessa ja mm. työsopimuslainuudistamisessa ovat elinkeinoelämän sisäpiirissä liian hyvin tunnettuja.

Tragikoomisia piirteitä asia sai, kun TT:n uusi toimitusjohtaja Kalevi Hemilä lupasi järjestölle tupon kulusta tietoja, joita tämä tosiasiassa sai jo kaksikymmentä vuotta sitten, ennakoiden samalla tupojen aikakauden päättymistä.

Asiaa pohjustettiin jo silloin, kun silloinen puheenjohtaja Sauli Niinistö värväsi Järventauksen kokoomuksen jäseneksi ja oikeusministeriksi ohi kepun, joka ei oppositiopuolueena voinut kilpailla ostomarkkinoilla ministerinsalkuilla.

Presidentiksi voi pyrkiä kuka tahansa, joka uskoo siihen pystyvänsä. Ja elinkeinoelämän tuki on ihan arvokas asia. Mutta kaukana hyväksyttävyydestä on, että se pannaan ykköstavoitteeksi ja yrittäjän asian todellinen ajaminen jää kakkossijalle. Maassa on pilvin pimein tahoja, jotka puhuvat kauniisti yrittäjien puolesta, varsinkin vaalien alla, mutta todellisuudessa käyttävät heitä vain pelinappuloina. Tähän ei tarvita heidän omaa järjestöään.

Toimittajaveteraani Jaakko Okker määritteli hiljan politiikan omien etujen ajamiseksi yhteisin verovaroin. Asiaa tuskin parantaa, jos se tapahtuu yhteisin jäsenmaksuvaroin. Yrittäjät ovat ansainneet heidän omista arvoistaan lähtevän edunvalvonnan, jossa henkilökohtaiset uratavoitteet jäävät kakkossijalle.

Kirjoittajasta:
Kauko Parkkinen on juristi ja valtiotieteilijä.