Halonen – pettymys äänestäjilleen

Vuoden 2000 presidentinvaaleissa Tarja Halosta markkinoitiin liberaaleilla teemoilla kun taas Esko Aho sai ympärilleen vastenmielisen konservatiivisia tukijoita, jotka pitivät negatiivisena sitä, että Halonen ei kuulunut evankelis-luterilaiseen kirkkoon, eli avoliitossa (”synnissä”), oli hankkinut au-tyttären ja johtanut Setaa. Kun vaaleja markkinoitiin konservatismin ja liberalismin vääntönä, me kaupunkien nuoret, koulutetut naiset päätimme antaa kansan syvien rivien konservatiiveille opetuksen suvaitsevaisuudesta, mikä analyytikkojen mukaan käänsi Esko Ahon etumatkan tappioksi toisella kierroksella.

Valintansa jälkeen Halonen on kuitenkin pahasti kääntänyt takkinsa. Hän kiiruhti tekemään itsestään ”kunniallisen naisen” solmimalla avioliiton pitkäaikaisen miesystävänsä kanssa. Hän on vaatinut saada presidentin ominaisuudessa kehottaa kansalaisia vuosittain harjoittamaan heprealaisen Jahve-jumalan palvontarituaaleja (myös muiden jumalten palvojia sekä uskonnottomia) sekä ylipäänsä tehnyt lähes kaikkensa miellyttääkseen konservatiivista kansanosaa – ja kyselyjen mukaan hyvin onnistunutkin siinä. Sen sijaan meitä ratkaisevia tukijoitaan hän on karkottanut vastenmielisellä toiminnallaan.

Äänestimme Halosta ihmisoikeuksien puolustajana, mutta hän onkin hyväksynyt Kiinan ihmisoikeustilanteen Kiinan-vierailullaan ja sulkenut silmänsä Tshetshenian ja Venäjänkin ihmisoikeusrikkomuksilta ja ylipäänsä ottanut kantaa kovin valikoidusti ja yksipuolisesti. Halonen on nöyristellyt SDP:n ja etenkin sen isännän, SAK:n konservatiiveja sekä asettanut ay-liikkeen valta-aseman niin Viron kuin koko maailmankin köyhien etujen edelle.

Martti Ahtisaarikin maksoi velkaansa nimittämällä sumeilematta SDP:n edustajia pätevämpien ohi, mutta erehtyi tavoittelemaan kansansuosiota tekemällä lausunnoillaan ja ”Ystävän kirjeellään” hajurakoa puolueisiin ja korporaatioihin, siis myös SDP:hen ja SAK:hon, minkä nämä kostivat estämällä häneltä pääsyn toiselle kaudelle. (Puolueessa tiedettiin, ettei istuva presidentti voisi lähteä esivaaleihin, ja Ahtisaari selvästi olisi halunnut toisenkin kerran puolueen ehdokkaaksi.) Halonen kyllä esitti riippumatonta vaalien alla mutta on todellisuudessa toiminut aivan päinvastoin – herran pelko on viisauden alku?

Sopiva, ei pätevä

Suomen pankkiin Halonen nimitti Erkki Liikasen, vaikka oli pitänyt Mauri Pekkarista, Ilkka Kanervaa ja Esko Ahoa asiantuntijoita huonompina aiemmilla kierroksilla. Suvi-Anne Siimes on oikeassa: Liikanen olisi pitänyt nimittää ulkoministeriöön eikä Suomen pankkiin. Siellä hänen EU-osaamisestaan olisi ollut todella hyötyä Suomelle, sen sijaan EKP:n jäsenpankkien johtajien kokouksessa häntä tuskin kuunnellaan yhtä tarkalla korvalla kuin kaikkien muiden keskuspankkien johdossa olevia talouseksperttejä. Kauko Parkkinen (ei sukua) osoittaa kolumnissaan, että Liikasen nimityksessä on kyse virkapaketista, vaikka Halonen, SDP ja Keskusta muuta väittävät.

Risto Penttilän kritiikki

Evan johtaja Risto Penttilä kritisoi Halosta siitä, että tämä keskittyy maailmanparantamiseen presidentin tehtävien hoitamisen sijaan (HS 25.4.04). Kritiikin pääkohde, epäselvä ulkopolitiikan työnjako presidentin ja hallituksen välillä, on aiheellinen, mutta median sen ohi nostama maailmanparannuskritiikki ei samassa määrin.

Suomalaisessa politiikassa maailmanparannus saisi saada yleisemminkin vahvemman aseman, mutta erityisen toivottavaa olisi, että Halonen keskittyisi siihen viimeaikaisen maailmanpahennuksensa sijaan. Esimerkiksi Halosen johdolla kuin rikkaiden maiden ay-järjestöjen tilauksesta tehty ILO:n globalisaatioraportti oli puoliksi ympäripyöreyksiä, puoliksi kehitysmaiden päiden painamista takaisin veden alle – nämä eivät saisi rikastua halvan työvoiman avulla vaikka me suomalaiset olemme niin saaneet 1900-luvulla tehdä. Uusimperialismissaan Halonen yrittää orjuuttaa kehitysmaat ”Pohjoismaisen mallin” kahleisiin ja kansainvälisen painostuksen avulla estää näitä kulkemasta polkua, jolla siihen voisi realistisesti päästä, saati muita polkuja. Maamiinojen vastainen kampanjointi on puolestaan hyvin tärkeä asia useimmilla maailman kolkilla, mutta Suomessa se olisi erittäin haitallista – nostaisi asevarustelumenoja ja lisäisi sodan todennäköisyyttä vähentämättä siviilivahinkoja, pikemminkin päinvastoin.

Naton suhteen Halonen on Erkki Tuomiojan tavoin pohjustanut tulevaa kannanmuutostaan lausunnoillaan tyyliin ”Kyllähän sinne voisi liittyä, mutta en näe syitä, miksi nyt”. Kummallakaan ei ole kuitenkaan ollut rohkeutta sanoa kansalle suoraan, mistä on kyse, saati selittää Nato-jäsenyyden etuja ja haittoja rehellisesti – mieluummin he istuvat vapaamatkustajina Liisa Jaakonsaaren kyydissä.

Linkkejä:
VS: Jumalan käskystä usko sosiaalidemokratiaan – valtion käskystä palvo jumalaa!
VS: Maamiinamme turvallisia, Halosella imago-ongelma
VS: Tuhlaajapojan paluu (Erkki Liikanen Suomen Pankkiin)
VS: Halosen surkuhupaisa ILO-globalisaatioraportti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s