Poliitikot ovat jälleen suosittuja – syntipukin rooli on vieritetty markkinavoimille

80-luvulla poliitikot olivat halveksittua ja politiikka likaista peliä, josta haluttiin pysyä erossa. 90-luvulla lisäksi poliitikot joutuivat namusedän ja jakajan roolista leikkaajan ja juustohöylääjän rooliin, ja heidän suosionsa laski entisestään, moni poliitikkokin luopui leikistä.

Nyt politiikka on jälleen muotia, pääministerin ja presidentin kannatukset ovat sosialististen maiden johtajien lukemissa, vaikkeivät he tee mitään, ja komentotalouden kannatuskin on elpynyt. Miksi?

Ennen poliitikkoja pidettiin vastuullisina valtakunnan ongelmista. Nyt niistä syytetään markkinoita (tai joskus EU:ta) ja globalisaatiota, ja poliitikot koetaan ”meidän suojelijoiksemme pahoja markkinavoimia vastaan”. Kukaan ei ole koulussa kertonut, että ”markkinavoimat” tarkoittaa juuri meidän päätöksiämme ja ”politiikka” meidän päätösvaltamme rajoittamista.

Lisäksi komentotalous ja sosialismi ovat tulleet jälleen muotiin, sosiologiassa ei vieläkään pärjää siteeraamatta Marxia tai marxisteja, ja SKP ja SAK ovat soluttaneet kansalaisjärjestökentän ja perustaneet palkollistensa toimesta ”kansalaisjärjestöjä” puolustamaan sisäpiirityöläisten etuja työttömiä ja asiakkaita vastaan.

Kauanko tätä on kestettävä?

Milloin sitten komentotalouden suosio laskee ja poliitikkojen gallup-kannatus asettuu liberaaliin demokratiaan luontevammalla tasolle?

Se voi tapahtua komentotalouden haaksirikon myötä. Valitettavasti em. tahot ovat taitavia vierittämään komentotalouden seurauksia (työttömyys, pakkomuuttoliike, asuntojen korkeat hinnat, pakkokiristetty työtahti, työttömien syrjäytyminen, maahanmuuttajien syrjäytyminen ja rasismi, alhaiset palkat, köyhyys, heikko valinnanvapaus, huono terveydenhuolto ja huonot kouluolot niin opettajille kuin oppilaille jne.) markkinatalouden seurauksiksi, ja se näyttäisi menevän täydestä kansaan.

Lisäksi lehdet, televisio ja radio tuntuvat kysyvän näkemyksiä taloustieteellisistä syy-seuraussuhteista mieluummin sosiologeilta, papeilta, filosofeilta, taaniloilta, julkkiksilta, kirjailijoilta, SAK:n agitaattoreilta tai kansakoulupohjaisilta poliitikoilta kuin taloustieteilijöiltä, joten ei ihme, että uskomukset pseudotaloustieteellisiin ”lainalaisuuksiin” ovat tiukemmassa kuin horoskoopit naistenlehdissä. Vapaasana.netin vanhojen artikkeleiden lukeminen auttaa tähän vaivaan, mutta lehden yleisö lasketaan vain tuhansissa. Mikä auttaisi kansakunnan tasolla?

Onko ainoa ratkaisu alkaa opettaa taloustiedettä peruskoulussa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s