WTO-neuvottelut – pelkkää kansalaisten sumutusta?

WTO-neuvotteluissa saatiin 1.8.04 aikaan kasvojenpelastus sopimalla lievistä kaupan esteiden, etenkin tullien ja tukiaisten vähentämisestä, joskin tavalla, joka viivyttää tulosta ja jättää porsaanreikiä.

Rikkaat maat poistanevat suurimman osan maatalouden vientituistaan ja osan muistakin tuista ja tulleista. Suuret kehitysmaat, mm. Kiina, Intia ja Brasilia, laskevat teollisuustuotteiden tulleja. Palvelukauppaakin saatetaan vapauttaa.

Sovun syyksi arvellaan sitä, että WTO voi nyt tuomita tukiaisia sopimusten vastaisiksi ns. rauhanlausekkeen umpeuduttua. Ensimmäisenä tuomittiin USA:n puuvillatuet. Rikkaat maat päättivät antaa periksi mieluummin neuvotteluissa ennemmin kuin tuomioistuimissa.

Jos WTO-sopu toteutuu siinä määrin, kuin viestimissä on mainostettu, suuri määrä kehitysmaiden ihmisiä tulee nousemaan köyhyydestä sen ansiosta. Suuria voittajia ovat myös teollisuusmaiden kuluttajat ja veronmaksajat, joilta ei enää pakolla veloiteta ylihintoja ja liikaveroja maatalouteen yhtä paljon kuin ennen. Kumpikin muutos voisi kuitenkin olla paljon suurempi, jos kaupan esteitä olisi poistettu tosissaan.

Köyhien tullit haittaavat eniten köyhiä

Köyhimpien maiden tullit saattavat jäädä ennalleen. Kuitenkin kehitysmaat maksavat 70 % tullimaksuistaan toisiin kehitysmaihin, joten nämä tullit rajoittavat hyvin vahvasti kehitysmaiden vientikauppaa. Niinpä niillä on kovin heikot mahdollisuudet erikoistua siihen, mitä kukin tuottaa parhaiten. Tämä pitää kehitysmaiden välisen kaupan vähäisenä ja maat siis puolittaisen omavaraistalouden piirissä ja siksi köyhinä tulevaisuudessakin. Tästä syystä olisi äärimmäisen tärkeää saada myös köyhimpien maiden tullit poistettua.

Tilanne olisi vähän samanlainen, jos Suomessa verotus olisi niin korkeaa, että kotitalouksien kannattaisi tehdä kaikki itse, ts. elää omavaraistaloudessa. Perustuuhan yli 90 % elintasostamme juuri erikoistumiseen: kukin tekee lähinnä yhtä työtä, hyvin, ja ostaa lähes kaikkia tuotteita muilta. Korkeat maansisäiset tullit (eli verot) estäisivät tämän ja palauttaisivat meidät keskiaikaiseen köyhyyteen. Jo nykyinen työn verotus on 60-70 prosentin luokkaa, eli pitää elintasomme ja taloutemme tehokkuuden paljon alhaisempana kuin se olisi työnjaon määräytyessä vapaasti ihmisten valintojen pohjalta ilman sisäistä tullia.

Sopimus on lähes yhtä tyhjän kanssa?

Ei tässä vielä tarpeeksi, WTO-sovun yksityiskohtien sopiminen voi viedä vuosikausia ja sovun porsaanrei’istä saatetaan ujuttaa korvaavia tukiaisia ja tulleja, jotka voivat vesittää koko tuloksen. Kuten Oxfam International sanoi, ei ole pitäviä sitoumuksia eikä selkeää aikataulua.

Yhdysvalloilla, EU:lla, Japanilla ja Kanadalla on 350-900 % tulleja tietyille elintarvikkeille, esim. sokerille, riisille, maitotuotteille, lihalle, hedelmille, vihanneksille ja kaloille. Sopimus mahdollistaa näiden tullien siirtämisen ”herkkien tuotteiden” luokkaan tullien säilyttämiseksi. Kuten odottaa saattoi, MTK ehti välittömästi antaa lausunnon mukaan Suomessa juuri tärkeimmät maatalouden vientituotteet ovat herkkiä tuotteita.

Investoinnit, kilpailupolitiikka ja julkisten hankintojen avoimuus siirrettiin pois Dohan kierrokselta, mikä tarkoittaa kehitysmaille heikompia mahdollisuuksia saada rahoitusta taloutensa kehittämiselle tai päästä eroon korruptiosta, jossa mm. vallanpitäjät suosivat lähipiirejään ja syrjivät oppositiota julkisissa hankinnoissa. Pientä toivoa on vielä siitä, että näissä asioissa aletaan edetä kahdenvälisissä neuvotteluissa, joskin WTO olisi ollut kattavampi tie.

Miksi näin kävi?

Brittiläisen vasemmistolehti Guardianin kolumnisti arvioi, että WTO voi olla demokraattinen tai tehokas muttei molempia. Hänen mukaansa yksimielisyysvaatimus pitäisi korvata kabinetilla, jossa sekä rikkailla että köyhillä mailla olisi edustus. Nyt kaikki väittävät kannattavansa vapaakauppaa mutta harjoittavat kilvan keskiaikaista protektionismia kunnes ovat varmoja, että muilta on saatu kaikki mahdolliset myönnytykset, ja aina jokin maa on epävarma ja kaikki kärsivät, vaikka kaikki ymmärtäisivät kaupan vapauttamisen hyödyt. Kuin ihmisjoukko olisi löytänyt aarteen muttei voisi hyödyntää sitä, kun ei saisi sovittua, miten jakavat sen keskenään.

Rikkaiden maiden ministerit saivat kuitenkin kasvonsa pelastettua, sillä sopimus myytiin hyvin lehdistölle, Suomenkin valtamedia oli varsin kritiikitön. Kansalaiset eivät osanne vaatia todellista kaupan vapauttamista jatkossakaan, kun taas oman alansa protektionismia vaativat maatalous-, ay- ja teollisuuslobbarit tietävät kyllä, mistä oikeasti päätettiin. Poliitikkojen kannattaa siis sumuttaa kansalaisia ja myötäillä lobbareita.

Linkkejä:
VS: WTO lopettaa maataloustukiaiset?
Frihandeln.nu: Doharundan åter igång
Economist: Progress at last, but still a long way to go
Guardian: What WTO needs is a new Reformation

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s