EK heitti heinäkuun uutisköyhyyteen pommin: työaikaa on pidennettävä, jotta Suomen kilpailukyky säilyisi. Pontta vaatimukselle saatiin Saksan ja Ranskan samansuuntaisista toimista ja siitä, että EU:n ulkopuolella työtä tehdään enemmän kuin Suomessa. Vasta nyt EK latasi pöytään todelliset tavoitteensa: palkkojen on määräydyttävä yritystasolla kannattavuuden mukaan.

Työaikaa ei pidä pidentää

Tämä oli vain nokittelua, jolla oli tarkoitus pehmittää Tupo-asetelmia. Työajan pidennys itsessään voisi jopa lisätä työttömyyttä, ellei siihen liitettäisi tuntipalkan alentamista, esimerkiksi pitämällä kuukausipalkat ennallaan, jolloin työn hinnan aleneminen lisäisi työn kysyntää, siis työllisyyttä.

Työajan lyhentäminen tuntipalkat säilyttäen voisi hieman vähentää työttömyyttä, tällöinhän tarvittaisiin enemmän väkeä tekemään sama työ. Jos taas tuntipalkkoja samalla nostettaisiin, kuten työaikoja aiemmin lyhentäneessä Ranskassa, työn kysyntää heikennettäisiin. Kukapa meistä ostaisi kalliita tavaroita ja palveluja yhtä paljon kuin halpoja.

Työajan lyhentäminen voi siis olla järkevää niille, joilla on siihen varaa ja mielestään liian kiire. Tärkeintä työllisyyden kannalta on kuitenkin – ei yleinen palkkojen alentaminen, vaan (minimi)palkkavaatimusten alentaminen niiden henkilöiden kohdalla, jotka nykyvaatimuksilla eivät saa lainkaan työtä.

Päätökset palkoista työpaikkatasolle

EK esittää, että palkat määräytyisivät yrityskohtaisesti, ”kannattavuuden mukaan”. Käytännössä tämä tarkoittanee sitä, että jos jokin työ ei ole kannattavaa korkealla palkalla, niin sitä saa sitten tarjota matalalla palkalla. Ottajia löytyy, jos joillekuille ei kerta kaikkiaan löydy parempia töitä, jolloin matalapalkkainenkin työ on tyhjää parempi niin tekijälle kuin yhteiskunnallekin.

Ay-liike silti tuskin suostuu tähän. Kyllähän ei-vapaaehtoinen työttömyys katoaisi, kun yritykset kilvan tarjoaisivat töitä työntekijöille, mutta ay-liikeen valta murenisi samalla. Luultavasti tuposirkus taas jähmettää vanhan tilanteen ja olemassa olevan työttömyyden kosmeettisin muutoksin.

Ekonomistit ovat esittäneet, että väestön vanhenemisen vuoksi työllisyys pitäisi saada 80-85 %:iin, mutta nykymenolla edes hallituksen tavoitetta, muiden Pohjoismaiden 75 %:ia, ei saavuteta. Kansalla ei ole kanttia antaa hallitukselle kenkää ja vaatia seuraavaa yrittäjää kehiin. Pääministerin ja presidentin gallup-kannatukset säilyvät neuvostotasolla. ”Eivätpähän puutu minun etuihini.”