Miksi ei ole naispääministereitä?

Pääministerit ovat olleet aina miehiä lukuunottamatta Anneli Jäätteenmäen rikokseen ja valehteluun nopeasti päättynyttä kautta. Ensimmäiset valtiovarainministerit ovat aina olleet miehiä. Suurimpien puolueiden puheenjohtajat ovat yhtä poikkeuksetta olleet miehiä. Miksi?

Naisilta puuttuu pyrkyä

Kaikki puolueet joutuvat etsimään naisia ehdokkaiksi kivien ja kantojen alta, ajoittain vihreätkin, vaikka heidän kannattajansa ovat pääosin naisia. Naiset karttavat riskejä, miehet hakevat riskejä. Naiset eivät halua panostaa niin paljon aikaa yhteen asiaan, miehet saattavat panostaa kaikkensa yhteen asiaan – lähes millä elämänalalla tahansa näkee tätä ilmiötä. Naista usein suurempi vastuu kotitöistä tietysti selittää osan ilmiöstä mutta vain osan.

Tietysti kaikesta tällaisesta on poikkeuksia, mutta jokaista naispyrkyriä kohden on tusina poliittisia miespyrkyreitä. Siksi pääsääntöisesti naiset pääsevät ehdolle ja jopa tehtäviin silloinkin, kun kilpailevia miehiä pidetään paljon pätevämpinä. Avainsana on kuitenkin ”pidetään”: sekä miehet että naiset yliarvioivat miesten ja aliarvioivat naisten pätevyyden, jopa tutkimuksissa, joissa papereiden tekaistu miehen nimi muutetaan naisen nimeksi. Naisia siis tietoisesti suositaan mutta tiedostamatta syrjitään – monillakin tavoin. Silti ainakin nuorten naisten on huomattavasti helpompi päästä eduskuntaan kuin nuorten miesten. Järjestöuralla tietysti miesten voi olla helpompi edetä em. syistä – sitä on vaikea arvioida, koska suuremmasta pyrkyrijoukosta luonnostaankin löytyy useammin se pätevin. Toisaalta vähänkin näkyviin järjestötehtäviin, esim. puoluesihteereiksi, puolueet haluavat mieluummin naisen kuin miehen, koska se tekee hyvää puolueen profiilille.

Naiset eivät halua profiloitua kovissa asioissa

Vaikkapa puolustusministeriksi on toisinaan nimitetty imago- tai jakojäännössyistä naisia. Näin Elisabet Rehn sai tehtävän ensimmäisenä naisena, joskin hän kenties puoluejohdon harmiksi osoittautui keskimääräistä pätevämmäksi. Vaikka mihinkään ministeriöön ei saisi nimittää epäpätevää henkilöä, valtiovarainministerin kohdalla tuollainen teko olisi kaikkein kestämättömintä, tehtävä kun on abstrakti ja vaikeasti hallittava, ja siinä päätetään yhteisten varojemme kohdentamisesta. Moni mies valmentautuu pitkään toimimaan juuri tässä tehtävässä ja asemoi itsensä siten myös suuren yleisön silmissä. Naiset eivät tee niin vaan ovat kiinnostuneempia konkreettisemmista asioista, vaikkapa opetuksesta ja sosiaaliasioista, osin äänestäjäkuntansa vaatimuksesta. Äänestäjien – lähinnä naisäänestäjien – luoma paine siis osaltaan estää naisia harjoittautumasta valtiovarainministereiksi!

Muutamia poikkeuksia toki on, mutta vastaavia miehiä on ainakin kymmenkertainen määrä. Koska pääministerin on hallittava talousasioita siinä määrin, ettei jää valtiovarainministerin pompoteltavaksi, samalla sulkeutuu ovi myös tähän tehtävään sekä suurten puolueiden puheenjohtajuuksiin.

On totta, että valtiovarainministereinä on ollut kohtuuttoman epäpäteviä henkilöitä. Olisiko Mauno Koivistolla (1966-67 ja 1972) viimeksi ollut edes hieman pätevyyttä tehtäviinsä? Pääministereidenkin pätevyys on yleensä ollut välttävää tasoa. Matti Vanhanen ja Esko Aho ovat olleet vain lieviä poikkeuksia, joten tällaisella asteikolla kansantaloustieteilijän tutkijankoulutuksella ja käytännön osaamisellakin varustettu Suvi-Anne Siimes olisi täyttänyt mitat mennen tullen, vaikka hänen poliittisista näkemyksistään voi tietysti olla mitä mieltä hyvänsä – Jäätteenmäki sen sijaan oli täysin kyvytön, täysin muiden varassa. Juuri pää- ja valtiovarainministerien sekä puoluejohtajien kohdalla miesten asiaosaamista silti usein yliarvioidaan. Esimerkiksi Paavo Lipposen ja yrittäjä-valtiovarainministeri Iiro Viinasen välttävä talousosaaminen yleensä yliarvioidaan.

Siimes oli kuitenkin harvinainen poikkeus ja vain toinen valtiovarainministeri. Lisäksi eduskunnasta löytyy kourallinen suunnilleen yhtä päteviä miehiä, tusinan verran lähellä sitä tasoa. Keskustan sijaisjohtajavaalissa Jäätteenmäki voitti konservatiivipäätoimittajien rummutuksella hyvin niukasti Maria-Kaisa Aulan, jolla olisi ollut edes jonkinlaista pätevyyttä, vaikkei edes eduskunnan parhaimmiston tasoa. Todennäköisin seuraava naissuurpuoluejohtaja ja naispääministeri, keskustan Paula Lehtomäki olisi myös poliitikoksi siedettävää tasoa. Ei yhtä pätemätön kuin Eero Heinäluoma – joka kertoo opiskelleensa vain marxilaisen kansantaloustieteen peruskurssin – tai Antti Kalliomäki mutta ei kovin päteväkään.

Kansainväliset esikuvat

Euroopan ulkopuolella naisjohtajat ovat perineet asemansa puolisoiltaan tai isiltään, olisiko Israelin Golda Meir (1969-74) ainoa poikkeus. Asenteet ovat siinä määrin muuttuneet, että esim. USA:ssa tämän hetken suosituimmat potentiaaliset seuraavat presidenttiehdokkaat ovat naisia, Hillary Clinton ja Condoleezza Rice, kykyjensä ansiosta, jälkimmäinen ilman sukulaisapua. Saksassa Angela Merkel tuli valtaan Helmut Kohlin valitsemana perintöprinsessana osin naiseutensa vuoksi, vaikkei hän olekaan yhtä epäpätevä kuin useimmat miespuolisetkollegansa.

Margaret Thatcher – Rautarouva

Historian merkittävin esikuva lienee Margaret Thatcher. Hänetkin oli naisäänestäjien paineen vuoksi sijoitettu usein sosiaalitehtäviin, viimeksi opetusministeriksi, vaikka hän profiloituikin myös kyvykkäänä talouspoliitikkona. Puoluejohtajaksi hän nousi siksi, että hän rohkeasti haastoi Britannian konservatiivipuolueen puheenjohtajan, kun kukaan mies ei uskaltanut, ja yllättäen voitti vakuuttavalla esiintymisellään. Samalla linjalla hän myös kukisti työväenpuolueen vaaleissa ja sitten maansa viholliset kuten Britannian konkurssiin valuuttarahasto IMF:n holhouksen vieneet talouden jäykkyydet, IRA:n, konservatiiviset ay-järjestöt, Falklandille hyökänneen Argentiinan sekä maailman sosialistimin. Neuvostoliitto antoi hänelle pilkkanimen Rautarouva, mutta senkin hän käänsi edukseen.

Poliitikoksi Thatcher oli suhteellisen vaikkei erityisen pätevä. Hänen talouspolitiikassaan oli konservativisia vaikutteita mutta se oli silti liberaalimpaa kuin muutaman edeltäjänsä. Vastaava päti sosiaalipolitiikkaankin. Thatcher oli esimerkiksi ensimmäisiä konservatiivikansanedustajia, jotka 60-luvulla kannattivat homoseksuaalisuuden dekriminalisointia aikana, jona homous oli rikos Suomessakin ja sitä ”tukemalla” menetti ääniä, etenkin konservatiivi.

Naispoliitikkojen tulevaisuus Suomessa

Yleinen mielipide on etenkin nuorten keskuudessa kääntynyt, hieman liikaakin. Eduskuntaan ei enää juuri pääse nuoria miehiä, vain nuoria naisia. Vanhimmissa ikäluokissa taas on liikaa konservatismia, mikä voi olla osasyy eduskunnan miesenemmistölle, joskin em. pyrkyyn liittyvät syyt merkitsevät enemmän.

Naisten näkyminen keskeisillä paikoilla on vain ajan kysymys. Vuosikymmenen lopulla Lehtomäestä saattaa tulla puoluejohtaja ja vuonna 2011 pääministeri. Vuoden 2003 valheilla saavutettu vaalivoitto kuihtuu vuoden 2007 eduskuntavaaleissa, joten siihen asti Lehtomäki haluaa pysytellä sivuroolissa ja astua kehiin vasta kun voitettavaa on tarjolla. Toinen vaihtoehto on hänen sijaisministerinsä, pääministerin talouspoliittinen neuvonantaja, kansanedustaja Mari Kivimäki. Kolmas talouspoliittisesti profiloitunut keskustanainen, Jäätteenmäelle niukasti sijaispuheenjohtajavaalin hävinnyt Esko Ahon perintöprinsessa Maria-Kaisa Aula ei näyttäisi olevan palaamassa päivänpolitiikkaan.

Piia-Noora Kauppi – valtiovarainministeriksi?

Kokoomuksen Piia-Noora Kauppi olisi poliitikoksi pätevä, joten valtiovarainministeriys ei ole täysin poissuljettua. Käytännössä se kuitenkin nykyään vaatii puolueen puheenjohtajuutta, mikä ei ole kovin todennäköistä. Kauppi kun tuli aloittelevana parikymppisenä haastattelussa puhuneeksi typeryyksiä, joista on ehkä kasvanut eroon mutta joilla vastustajat tulevat aina lyömään häntä. Lisäksi Jyrki Katainen on todennäköisesti pitkään kokoomuksen puheenjohtaja, ja hänen jälkeensä joku nyt melko tuntematonkin henkilö voi olla kasvanut tehtävän mittoihin.

SDP:n nuoressa siivessä ei juuri näy toivoa. Vihreätkään eivät lähiaikoina kasva kolmen suurimman puolueen joukkoon, ja ensimmäisen valtiovarainministerin salkku on läänitetty kakkoshallituspuolueen puheenjohtajalle. Vihreiden nuorissa ei myöskään ole päteviä lupauksia, ja Soininvaara lienee jo liian vanha sitten kun vihreissä on riittävästi kokoa.

Linkkejä:
VS: Intia ja maailman naisjohtajat
VS: Keskustan konservatiivisiipi menetti nukkekuningattarensa
VS: Keskustalehtien surkuhupaisa Anneli-kampanja
VS: Politiikan lähitulevaisuus: Keskusta häviää vaalit, Lehtomäki ruoriin

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s