Vasemmistoliiton orwellilainen sosialismi

Vasemmistoliiton kannatus laskee ja kannattajakunnan vihreimmät siirtynevät vihreisiin, mutta näennäisesti muutos lienee vaisu. Sisällä päin taistolaiset pysyvät näennäisesti alakynnessä mutta käytännössä he pystyvät pyörittämään puolueen politiikkaa entistä enemmän. Puolueen nuorisosiipikin on pahasti heidän vaikutusvallassaan – samoin vihreiden nuorisosiipi, jota johtaa yhä marxilaiseksi tunnustautuvan taistolaiskansanedustaja Jaakko Laakson retoriikaltaan vieläkin pahempi poika.

Artikkelin lopussa perehdytään gallupiin puoluejohtajista. Siinä demaritkin pitivät Eero Heinäluomaa poikkeuksellisen epäpätevänä lähes joka suhteessa.

Vasemmistoliitto kannattaa kapitalismia

Retoriikan tasolla tietysti vasemmistoliittokin tekee liberalismille myönnytyksiä, jopa taistolaisia lähinnä olevat puheenjohtajaehdokkaat. Esimerkiksi Markus Mustajärvi sanoo: ”jos ei ole markkinoita, ei toimi mikään muukaan”. Sitten kuitenkin tulee muttia, samoin kilpailijoilta, esim. väite että markkinat tarvitseva sääntelyä, kun ”on kyse ihmisten perustarpeista”, joista esimerkiksi kelpaavat terveyspalvelut mutta jostain syystä eivät ruokakaupat (Erkki Virtanen). ”Suunnitelmatalous ei enää ole ajankohtainen” (Katja Syvärinen), mutta ”kannatan keynesiläistä mutta en uusliberaalia markkinataloutta – – ei hyväksytä nykyisen kaltaista itsekkyyttä ja ahneutta” (Virtanen). Kannattaa huomata, että nimenomaan keynesiläisyyden – ei monetarismin tai niinkään liberalisminkaan – mukaan on suotavinta irtisanoa yritysten tehdessä voittoa eikä huonoina aikoina, jolloin työntekijöille ei löydy muita ottajia ja suhdanneheilahtelut voimistuvat entisestään.

”Sosialismi tarkoittaa nykyään kapitalismia”

Orwellilaiseen tapaan käsitteitä määritellään muutenkin uudelleen, esimerkiksi sosialismin väitetään ”nykyään tarkoittavan” kapitalismia mutta säädeltyä sellaista (Syvärinen), ei sitä, että ”tuotantovälineet otetaan yhteiskunnan haltuun”. Sitä paitsi sosialismissa tuotantovälineet kuuluvat valtiolle, kapitalismissa kansalaisyhteiskunnalle – yrityksille, yhteisöille, yksilöille, yhdistyksille yms. Yhteiskunta näet jakautuu valtioon ja kansalaisyhteiskuntaan.

Vasemmistoliiton – ja jopa SDP:n – syy tällaiseen vääristelyyn on siinä, että he eivät halua tunnustaa erehtyneensä kannattaessaan sosialismia ja tunnustaa sosialismia kapitalismia huonommaksi, eikä sitä halua myöskään osa kannattajista. Loppuosa kannattajista tyydytetään uudelleenmäärittelyllä. Näin huijataan maksimaalinen määrä ihmisiä äänestämään näitä puolueita. Samoista syistä SDP ei halua muuttaa vanhentunutta nimeään.

”Vasemmistoliittolaiset ovat liberaaleja”

Vasemmistoliiton periaateohjelman mukaan puolue kuuluu kolmanteen vasemmistoon, joka on ”liberalismin ja sosialismin historiallinen liitto”, tässä järjestyksessä. Käytännön päätöksissä liberalismi ei vain tunnu näkyvän. Uusi puheenjohtaja – todennäköisimmin yhä marxilaiseksi tunnustautuvan taistolaiskansanedustaja Jaakko Laakson talutusnuorassa oleva ja kannattama ex-ministeri Martti Korhonen – valitaan puoluekokouksessa 13.5. Kilpailijat hakevat vain julkisuutta eduskuntavaaleja varten. Korhonen on yhtä kielitaidoton kuin Eero Heinäluoma ja selvisi kuntaministerikaudestaan vain tulkkien avulla; lounailla hän istui tuppisuuna.

[Sitaatit perustuvat Suomen Kuvalehden 14/2006 artikkeliin.]

Siimes on Vasemmistoliiton kannattajien suosikki

Yllä kirjoitetusta voi todeta, että äsken eronnut puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes ei sovi joukkoon. Sen sijaan vasemmistoliiton äänestäjät seisoivat vielä eron jälkeenkin yhtenäisemmin hänen takanaan kuin minkään muun puolueen äänestäjät oman puheenjohtajansa, kaikessa muussa paitsi suosikkina seuraavaksi pääministeriksi, selviää Suomen Kuvalehden 13/2006 kyselystä (s. 27). Kansa kokonaisuudessakaan ei löytänyt Siimeksestä heikkouksia, ja talous-, ulko- ja puolustuspolitiikassa häntä pidettiin toiseksi pätevimpänä. Jokin aika sitten Siimes muistutti, että hän ei ole ikinä ollut minkään sortin sosialisti.

Matti Vanhanen (kesk) kuitenkin oli puoluejohtajakyselyn ylivoimainen ykkönen ja pääministerisuosikki jokaisen puolueen kannattajien keskuudessa. Hänen lähes ainoana ”haittapuolenaan” nähtiin, että hän ajaa koko kansan eikä oman puolueensa etua. Tämä siis vielä ”Kaarinan” ja presidentinvaalitappion jälkeenkin, 1.-13.3.06, tosin ennen tekstiviestikohua. Toisaalta lemmenviestit ovat normaalia sinkkumiehen elämää toisin kuin Ilkka Kanervan tekstarit, joissa tämä lupaili muiden rahoilla kustannettuja työpaikkoja nuorille naisille ilmeisesti vastineeksi seksuaalipalveluista. Sellaista kutsutaan korruptioksi.

Jyrki Katainen (kok) pärjäsi keskinkertaisesti. Vahvimmin hänen takanaan olivat työttömät, ”joiden mielestä hän sopisi pääministeriksi jopa paremmin kuin vasemmiston kärkinimet”.

Eero Heinäluoma nähtiin poikkeuksellisen kyvyttömänä poliitikkona ja pelkkänä puoluepoliittisena taktikkona. Häntä piti taitavana talouspoliitikkona vain 7 % haastatelluista (demareista 8 %), ulkopolitiikassa pätevänä 3 % (demareista 4 %), 9 % katsoi hänet päteväksi osallistumaan ”sotilaallista liittoutumista koskeviin päätöksiin”. Hän oli ”tosikkomaisin, salailevin ja vähiten edustava”, ja ainoa, joka ”enemmän hajottaa kuin yhdistää kansakuntaa”.

Linkkejä:
SK: puoluejohtajakyselyn tulokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s