Professori, kirjailija, runoilija Jukka Kemppinen käsittelee blogissaan sekalaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Kirjoituksessaan julkiset portot hän mm. kuvaa, miten johtavat vasemmistointellektuellit Noam Chomskystä Jean-Paul Sartreen ovat kiistäneet sosialististen valtioiden hirmutekoja tai sanoneet niitä oikeutetuiksi. Sartrehan on jopa toistanut Leninin ”perustelun”: ”munakokkelia ei voi tehdä rikkomatta munia”.
Ote Kemppisen blogista
Poimin erittäin arvostetun akateemisen filosofi Richard Rortyn johtopäätöksiä akateemisista julkaisuista. Vuonna 1987 eli kaksi vuotta ennen Berliinin muurin sortumista ja neljä vuotta ennen Neuvostoliiton katoamista:”Aika näyttää olevan Neuvostoliiton puolella.” Vuonna 1988:” Jos toivoa on, toivo on Kolmannessa maailmassa.” Vuonna 1992:”Yhdysvallat voi sortua fasismiin millä hetkellä hyvänsä.” Vuonna 1995:” Amerikka näyttäisi joutuneen hermoromahduksen uhriksi: maa on uupunut, masentunut, peloissaan, päättämätön ja täydellisesti vailla kykyä vaikuttaa kansainväliseen päätöksentekoon.”
Kielitieteen ja välillisesti tietojenkäsittelytieteen suurmies Noam Chomsky pitää Yhdysvaltoja pahan tyyssijana. Vuonna 1977 hän lehtikirjoituksessa ja Paul Hollanderin kanssa toimittamassaan kirjassa totesi, ettei ole totta, että punaiset khmerit olisivat surmanneet Kamputseassa yli miljoona ihmistä, sillä erittäin pätevät asiantuntijat ovat todenneet, että teloituksia tapahtui vain joitakin tuhansia, ja nekin talonpoikien aiheuttamissa levottomuuksissa Amerikkalaisten kylvämän tuhon ja kuoleman takia.
Vuosisadan kiitetyimpiin kuulunut Jean-Paul Sartre kiitti stalinismia ja piti joukkotuhontaa oikeutettuna, jos asia oli hyvä. Sartren seminaarissa istui ahkerasti Indokiinan suunnalta tulleita opiskelijoita, joita kovin miellytti etukäteen annettu avoin valtakirja. Sartre ehti kiittelemään myös Mao Zedongin menetelmiä, kunnes kuoli 1980.
Ruotsissa Gunnar ja Alva Myrdal kirjoittivat osittain heille totena syötettyjen valheiden varaan mestariteoksen ”Asian Drama”. Heidän poikansa [”vasemmistointellektuelli”] Jan Myrdal uskoi kaiken, mitä hänelle näytettiin ”tyypillisessä” kiinalaisessa kylässä. Siinä ei ole mitään uutta. Saman teki André Gige 1930-luvulla Neuvostoliitossa. Meillä Poika Tuominen mainitsee muistelmissaan, millainen kiire heillä oli ennen sotia siirtää viihtyisät huonekalut kolhoosista toiseen länsi-eurooppalaisten tulijoiden saapuessa, ruokota musikat ja siirtää epäilyttävät tapaukset piiloon, joskus Stalinin kanavalle tai Solovetskin saarelle asti.
Tässä ei ole mitään uutta. Aikalaishuomioitsijoiden ja etenkin omiin mielipiteisiinsä sitoutuneiden intellektuellien kyky, taito ja uskallus pettää itseään ja siten muita on tavattoman hyvin tunnettu asia. Joskus katselen Paavo Haavikon taloudellisia ja oikeudellisia oppeja 1980-luvulta ja 1990-luvun alusta. ”Osta Kansallis-Osake-Pankin osakkeita…”
Vapaasana.net 