Keväällä Englannin pääministeriksi nouseva valtiovarainministeri Gordon Brown Labourin vasemmistosiivestä on todennut, että on häpeä, kun kehitysmaissa lapset kuolevat 12 sentin lääkkeiden puutteeseen, vaikka meillä on rahaa, ja ehdottanut lisää rahaa kehitysapuun. Poliitikkoja tuntuu kiinnostavan enemmän se, paljonko rahaa kuluu, kuin se, mitä tuloksia sillä syntyy.

Viimeisten 50 vuoden aikana kehitysapuun on käytetty 2,3 biljoonaa dollaria, joten vika ei ole rahan määrässä vaan siinä, miten sitä on käytetty.

Johan Norberg analysoi tarkemmin William Easterlyn kirjaa The White Man´s Burden ja kehuu sitä vuoden parhaaksi kirjaksi ja kaikkien aikojen parhaaksi kehitysapukirjaksi.

Teoksessa analysoidaan kehitysavun epäonnistumisen syyt, mm. sen, että apu on ohjattu Suunnittelijoiden haaveiden mukaan. Easterlyn mukaan tarvittaisiin Suunnittelijoiden sijaan Etsijöitä, joilla olisi paikallistuntemusta, asteittaisia ratkaisuja, heidän välillään tulisi olla kilpailua ja heidän pitäisi olla vastuullisia tuloksistaan.

Easterly myös hyökkää kolonialismin äsken saamaa sympatia-aaltoa vastaan ja muistuttaa, miten sen luomat yksinvaltiaat ja keinotekoiset valtionrajat ovat yhä ongelma.