Libertaristien pakko vastustaa ilmastonmuutosteoriaa

Osalla libertaristeista on tarve vastustaa tosiasioita, jotka kertoisivat valtion toiminnan laajentamisen tarpeesta, esimerkiksi ilmastonmuutosteoriaa. Tässä auktoriteettiusko – argumentum ad auctoritatem – ei ole ihan huono vaihtoehto. Luotan eniten ihmisiin, joilla on todistetusti kyky muuttaa näkemyksiään.

Tässä blogimerkinnässä lähinnä jaarittelen aiheesta ilman lisäfaktoja.

Paras tapa selvittää totuus jostakin on se, että riittävän älykkäät ihmiset perehtyvät hyvin syvällisesti asiaan niin, että totuus selviää heille. Joissain asioissa tämän voi tehdä melkein kuka tahansa vähällä vaivalla, toisissa vuosien koulutus ja tutkimustyö ovat tärkeitä edellytyksiä.

Käytännössä etenkin vähemmän eksakteissa tieteissä totuus jää epävarmaksi mutta perehtyjien mielipidejakauma saattaa olla paras osviitta totuudesta. Hyvin monissa kysymyksissä – myös taloustieteeseen liittyvissä – useimmat ihmiset vain eivät ehdi perehtyä tieteeseen niin syvällisesti, etteikö luottaminen tieteellisiin auktoriteetteihin olisi parempi osviitta totuudesta kuin oma arvio puhtaiden asia-argumenttien pohjalta.

Ilmastonmuutos lienee tosiasia

Ilmastonmuutoksen kohdalla näyttää todennäköiseltä, joskin epävarmalta, että ilmasto on lämpenemässä, että ihmisen osuus asiassa mm. hiilidioksidi- ja metaanipäästöjen kautta on merkittävä ja että haitat tulevat olemaan merkittäviä – vaikka hyötyjäkin on paljon – mutteivät äärimmäisiä.

Maallikolle – jollainen minäkin olen, vaikka valmiuteni ja tietopohjani asiassa ovat poikkeuksellisen suuria – voi perehtynyt helposti esittää vakuuttavankuuloisia argumentteja. Jos taas haluaa pitäytyä totuudessa, joutuu käyttämään hankalia käsitteitä ja perusteluja, jotka kyllästyttävät yleisön tai nöyryyttävät yleisön egoa, heitä kun pitää ”opettaa”. Liberaalit joutuvat usein huomaamaan tämän väittelyissä esim. talousasioista sosialistien kanssa. Jos tyytyy vain yleisön vakuutteluun totuudesta piittaamatta, pärjää paremmin väittelyissä, vaikka taloustieteilijät pitäisivät asiaa huuhaana.

Oikea ratkaisu ei tietenkään ole turvautuminen valheeseen vaan rehellisen pelkistämisen ja selkeyden opettelu.

Auktoriteettien epäily

Joskus tietysti auktoriteetit ovat väärässä. Tällöin yleensä paradigman muutos tulee tieteenalan sisältä. Kopernikuksen havainnot vaativat syvällistä alan ymmärtämistä ja kyvykkyyttä ja mullistivat astronomian. Einsteinin havainnot vastaavasti osoittivat ihmiskunnan olleen väärässä, ja auktoriteettien väliset riidat jatkuivat vuosikausia ennen kuin riittävä määrä kokeita ja keskustelua alkoi vakuuttaa viimeisetkin vastarannankiisket – yleensä heidät, joiden auktoriteetti, ego tai muu tunneasia oli kiinni vanhoissa totuuksissa. Yhä vain harva ihminen kykenee ymmärtämään syvällisesti Einsteinin yleistä suhteellisuusteoriaa, joten tässä on paras luottaa auktoriteetteihin.

Toki ilmastonmuutostieteilijöiden tärkeys maailmalle, ego ja tutkimusrahoitus ovat riippuvaisia siitä, että pidämme ilmastonmuutosta vakavana uhkana. Minun havaintojeni mukaan tähänastinen evidenssi puoltaa sitä, että todennäköisesti teoria on tosi, vaikka Al Goren kaltaiset maallikot levittävätkin siitä aivan liioiteltuja valheita. Asiaa ei kuitenkaan voi pitää varmana, ja Suomessakin on paljon minua parempia kommentoijia asialle – aloittaisin vaikkapa ympäristömuutoksen professori Atte Korholasta, jolla on ainakin tiettyä realismia, vaikka hänkin saa palkkansa ympäristöongelmista, ei kuitenkaan ole itse pahimmin ilmastonmuutoksen varassa.

Lisäksi ”auktoriteetit” tai ”tieteellisten auktoriteettien keskimääräinen mielipide” on eri asia, kuin yksi virke yhdeltä tieteilijältä. Arvostetuimmistakin taloustieteilijöistä löytyy muutama hyvin vasemmistolainen, lähinnä Paul Krugman, Dani Rodnik ja Joseph Stiglitz. Kaikkien tieteellisesti meritoituneimpien taloustieteilijöiden keskimääräiset kannat ovat jo varsin hyvää osviittaa, ja kyllähän tuostakin kolmikosta Stiglitzkin totesi, että 90-luvulla syntyneet USA:n työpaikat olivat lähinnä eurooppalaisia paremmin palkattuja eivätkä siis sellaisia paskaduuneja, joita työllisyyden kasvuedellytykset 80-luvulla luoneen Ronald Reaganin vastustajat niiden usein väittivät olevan. Krugman kannattaa vapaakauppaa ja haukkuu suomalaisen työmarkkinasääntelyn järjettömän vahvaksi ja työllisyyttä tukahduttavaksi jne. Neljäs toisinaan vasemmistolaisena pidetty, Amartya Sen, kannattaa vapaakauppaa ja markkinataloutta ja sanoo sääntelyn olevan syynä Intian kauheaan korruptioon.

Libertaristien pakko vastustaa ilmastonmuutosteoriaa

Jos ilmastonmuutosteoria on totta, se kertoo, että kasvihuonekaasupäästöt ovat hyökkäämistä toisten tonteille kuten monet muutkin saasteet. Tällöin libertaristien ratkaisu on rangaista tällaisesta. Äärimmillään se tarkoittaisi veto-oikeutta jokaiselle, mikä pysäyttäisi teollisen vallankumouksen – tai ehkä teknologian tässä kehitysvaiheessa enää ainoastaan hidastaisi voimakkaasti, jos talteenottoteknologiat ovat jo riittäviä.

Käytännössä kai libertaristeiksi itseään kutsuvat taipuisivat valtavirran liberaalien tapaan haittaveroihin tai huutokaupattaviin päästökiintiöihin, mikä lienee utilitaristinen optimi vaikka onkin libertaristisesti ajatellen väärin. Omakin kantani on tällainen.

Jos ilmastonmuutos on totta 80 %:n todennäköisyydellä (en tiedä), odotusarvoinen haitta on 80 % ilmastonmuutoshaitasta, joten haittaveron tulee olla tuo 80 % ilmastonmuutoshaitan suuruudesta. Tällöin päästämättä jäävät ne saasteet, joiden välttäminen on tuotakin halvempaa, ja niissä pidättymisissä odotusarvoinen hyöty on siis suurempi kuin välttämisen kustannus.

Vastaavasti verojen tuotoilla tulisi maksaa palkkio kasvihuonekaasujen talteenotosta. Tosin, jos jotenkin mystisesti osoittautuisi, että ihmisen vaikutus kasvihuoneilmiöön olisi nolla (vaikka ilmiö johtuisi ko. kaasuista), utilitarismin näkökulmasta talteenottopalkkio olisi yhä yhtä perusteltu, luonnonoikeuslibertaristin mielestä ei olisi mitään oikeutta verottaa ketään niiden palkkioiden rahoittamiseksi (keräykset toki olisivat sallittuja).

Monilla libertaristeilla on selkärangassa kaikkien sellaisten argumenttien vastustaminen, jotka puoltaisivat suurempaa valtion roolia. He ovat hyvin nihkeitä uskomaan niihin ja hyvin herkkiä uskomaan päinvastaiseen.

Kehen uskoa

Luotan toki enemmän niiden ihmisten näkemyksiin, jotka ovat älykkäitä, kokonaisuuksia hallitsevia ja asioihin perehtyneitä.

Toinen kriteeri on, että henkilö on ei-dogmaattinen, selvästi kyvykäs sekä muuttamaan näkemyksiään että omaamaan avarakatseisia ja tarvittaessa epäsuosittuja, eksentrisiä ja itselleen epäedullisiä näkemyksiä. Muunlaiset ihmiset ovat yleensä liian taipuvaisia vähättelemään näkemystensä vastaisia argumentteja ja empiriaa sekä yliarvostamaan niitä tukevia.

Kolmesta viimeksi mainitusta esimerkiksi suuren asuntolainan pian ottava asuntolainojen korkovähennyksen vastustaja. Myös hyvin liberaalit kannat kuten mm. huumeiden ja bordellien vapauttaminen, insestin salliminen aikuisten kesken, julkisten paikkojen pukeutumispakon kumoaminen, pedofiliaa kannattavien puolueiden olemassaolon salliminen (kuten nyt Hollannissa) ym. ovat tällaisia positiivisia merkkejä – mikäli kyseisellä henkilöllä ei tunnu olevan pakonomaista tarvetta äärikantoihin tai kaiken sovinnaisen vastustamiseen. Liian moni uskoo siihen, mikä on suosittua, esimerkiksi että ”rotujen” välillä ei voisi olla merkittäviä geneettisiä eroja. Toiset taas uskovat siihen väkisin vailla valmiutta muuttaa kantojaan, jos tutkimus viittaa toisenlaiseen.

Jos henkilö omaa paljon ei-äärikantoja, se on hyvä merkki. Jos hän on useasti korjaillut näkemyksiään, jopa lennosta keskusteluissa, se on hyvä merkki. Tällaiset ihmiset omaavat yleensä minä- ja maailmankuvat, jotka sietävät hyvin omista vanhoista käsityksistä poikkeavia uusia totuuksia. Luotan yleensä eniten heidän näkemyksiinsä.

Jos joku asettaa ihmisoikeudet/luonnonoikeuden itseisarvona kaiken yläpuolelle, en voi moittia häntä siitä, että hän kannattaa libertaristista lainsäädäntöä, yksilönvapauden koskemattomuutta, mutta voin moittia häntä siitä, jos hän liian dogmaattisesti väittää siitä seuraavan kaikenlaista hyvää ja onnea. Ehkä siitä seuraa, mutta ainakin joihinkin kysymyksiin oikea vastaus on varmasti: ”En tiedä” tai ”Olen epävarma, mutta luulen…”.

Oman mielipiteen muuttaminen

Tuntemistani liberaaleista ja libertaristeista osa on hyviä muuttamaan mielipiteitään, osa ei.

Suosittelen (ja suoritan ikuisesti) oman mielipiteen muuttamiskyvyn harjoittamista. Se kyky parantaa paitsi oppimista myös elämänlaatua monin tavoin.

Ymmärrän toki, että kun tuhannennen kerran törmää johonkuhun monien toimittajien marxilaisen ”taloustieteen” aivopesemään kansalaiseen (”kysyntä on viime vuosikymmeninä vähentynyt”, ”köyhillä mailla ei ole suhteellista etua”, ”jos ammattiliittoja ei olisi, työn hinta putoaisi markkinoilla nollaan” ja muuta vasemmistolaistenkin taloustieteilijöiden huuhaaksi tuomitsemaa) ja alkaa rutiinilla kumota hänen epäkonsistentteja argumenttejaan, ei välttämättä ole kaikkein avoimimmillaan hänen mahdollisille omia oikeammille kannoilleen.

Toinen bias tulee siitä, että äärilibertaristinen ajatusrakennelma on niin kaunis ja looginen ja tekee maailman niin selkeäksi, että empiiriset tosiasiat vain rumentavat sitä. Se ajatusrakennelma on kyllä ristiriidaton, mutta niin on moni muukin, ja vasta empiria kertoo, mikä niistä ennustaa parhaiten homo sapiensin nykymuodon käyttäytymistä nykyoloissa. Ottamalla utilitarismin sijaan ihmisoikeusnäkökulman voi tietysti kannattaa puhdasta libertarismia seurauksista riippumatta, mutta jotkut libertaristit tuntuvat pitävän dogmaattisesti kiinni libertarismin siunauksellisuudesta empiriasta riippumatta.

Itävalataisen taloustieteen ajatusrakennelman ydin koostuu muutamasta sinänsä uskottavasta aksioomasta, mutta ne silti muodostavat vahvasti yksinkertaistetun mallin, ei täydellistä kuvaa totuudesta, ja vain empiria voi osoittaa, miten suuria tai pieniä virheitä nuo yksinkertaistukset tuottavat. Tähänastisen empirian mukaan ne virheet ovat pääosin pieniä mutta joissain asioisa ehkä ratkaisevia. Samanlaisia, usein suurempia mutta ehkä toisinaan pienempiä virheitä on kilpailevissakin teorioissa. Toki itävaltalaisen taloustieteen vanha osa on suurelta osin vallitsevan taloustieteemme yleisesti hyväksyttyjä tosiasioita, jopa aikanaan suuria edistysaskelia, ja uudempikin on pitkälti sen piirissä.

Toisaalta myös hyvin moni mielipiteitään auliisti korjaava, erittäin älykäs, sivistynyt ja perehtynyt henkilö kutsuu itseään libertaristiksi. Heillä tuntuu olevan ilmastonmuutosta kohtaan ainoastaan tervettä skeptisyyttä, vaihtelevassa määrin, ei vakuuttuneisuutta teorian vääryydestä tai epätodennäköisyydestä.

Vaikka olenkin esittänyt samoja asioita aiemminkin, osan niistä löytyminen tästä Julian Sanchezin blogimerkinnästä oli inspiraatio tähän kirjoitukseen ja varmasti vaikutti muotoiluihin.

Professori Atte Korholasta:
VS: Professori: viestimet liioittelevat ilmastonmuutosta (25.2.2007)
VS: Euroopan unioni asettaa uusia ajatusrikoksia (25.12.2008: EU harkitsi kasvihuoneilmiön epäilyn kriminaloimista, Korhola vastusti)

5 kommenttia artikkeliin ”Libertaristien pakko vastustaa ilmastonmuutosteoriaa

  1. Olen libertaristi (anarkokapitalisti) enkä usko ihmisen vaikuttavan kovinkaan paljon ilmastonmuutokseen. Mikäli olen väärässä, niin se ei muuta mitenkään suhtautumistani anarkokapitalismiin. Jos ilmastonmuutos todellakin osoittautuu suureksi uhaksi ihmiskunnalle, niin ihmiset suojelevat ilmastoa vapaaehtoisestikin. Jos kaikki eivät suostu ihan vapaaehtoisesti ilmaston suojeluun, niin yhteisön painostuksen alla moni harkitsee asiaa uudelleen. Mikäli joku silti jatkaa saastuttamista, niin toki sellaiset ihmiset voidaan julistaa ensinnä kauppasaartoon. Jos sekään ei auta, niin heidät voidaan murhata. Varsin yYksinkertaista, eikä edes mitenkään epälibertaarista!

    Tykkää

    • Siis jos et satu käyttäytymään minua mielyttävällä tavalla sinut voidaan murhata?

      Just, ja vielä kehut ettei se ole mitenkään edes epälibertaristista. Ei saatana. Mistä näitä sikiää? Mitä pahaa libertaristit on sulle tehneet että sun pitää heidän mainettaan noin totaalisesti mustamaalata.

      Kaiken kaikkiaan näistä teksteistä voi päätellä että olen tainnut itse jopa aliarvioida ilmastonmuutostotalitarismin potentiaalia vapauden uhkana nykymaailmassa vaikka olen sitä jo vuosia pitänyt yhtenä niistä pahimmista.

      Näissä keskusteluissa kun aletaan jo puhumaan oikeutetuista murhista ja muutenkin oikeen kilpaillaan siitä kuka saa lyödyksi ilmastonmuutoksen varjolla kovimmat sortotoimenpiteet pöytään niin ollaan jo kauan sitten menty sen rajan yli jossa asian tieteellisellä puolella olisi ollut yhtään mitään merkitystä minkään kannalta.

      Saas nähdä mikä on seuraava nokitus tämän jälkeen.

      Tykkää

  2. > Siis jos et satu käyttäytymään minua
    > mielyttävällä tavalla sinut voidaan murhata?
    > Just, ja vielä kehut ettei se ole mitenkään
    > edes epälibertaristista.

    Olkinukke! En sanonut, että murhaaminen olisi libertaristisen NAP-periaatteen mukaista. Sanoin vain, että libertaarisessa yhteiskunnassakin voidaan murhata ihmisiä. Mikään ei sitä sinänsä estä. Toki, jos toisen murhaamisesta jää kiinni, niin muu yhteiskunta voi tuomita siitä. Toisaalta, jos joku aiheuttaa toisille ihmisille jatkuvasti suurta vahinkoa eikä häntä saada lain nojalla tuomittua, niin en itse ainakaan pistäisi pahaksi, jos joku hänet murhaisi.

    Jos tarkastasti noudetettaisiin libertarismille keskeistä NAP-periaatetta, niin yhteiskunta ei olisi kovin hyvällä mallilla. Esimerkiksi, jos epäilisin vahvasti, että naapurini raiskaa parhaillaan pikkulasta, niin totta hemmetissä murtautuisin hänen asuntoonsa tarkastamaan tilanteen, vaikka se onkin NAP-periaatteen vastaista. (NAP-periaatteenhan mukaan pelkkä epäily ei riitä perusteeksi murtautua toisen asuntoon, täytyy olla jotain konkreettisia todisteita.

    Tykkää

    • Ainakin sanoit ettei se olisi epälibertaarista joten kaipa siitä on oikeutettua päätellä että se olisi mielestäsi libertaarista tai vähintään libertarismin kannalta neutraalia.

      Tosiasiassa tietysti ihmisten murhaaminen sen takia että he eivät usko johonkin lähinnä uskonnollisiin opinkappaleisiin verrattavissa oleviin dogmeihin on niin täydellinen antiteesi libertarismille kuin vaan ikinä mikään voi olla.

      Kyse tässä ei ole ollenkaan siitä voisiko sen murhan tehdä (olisiko teknisesti mahdollista) – varmasti voisi kaikissa poliittisissa järjestelmissä- vaan siitä olisiko se oikeutettua. Eikä oikeutuksessa ole kyse siitä että mitä tahansahan saa tehdä kunhan ei jää kiinni.

      NAP:n puolutukseksi täytyy vielä sanoa että jos kaikki todella noudattaisi sitä tarkasti niin yhteiskunta olisi itse asiassa erittäinkin hyvällä malilla, jopa suorastaan loistavalla. Ei olisi sen enempää murhia kuin raiskauksiakaan tai mitään muitakaan rikoksia tai muita oikeudettomia agressioita yhtään ja niihin reagoismistakaan ei tarvitsisi pohtia kuin korkeintaan teoreettisena ajatusleikkinä.

      No joo reaalimaailmassa tietysti NAP:n täydellinen noudattaminen kaikkien osalta on vain teoreettista ajatusleikkiä mutta pointtini on se että kyllä ainakin liberaalian kannattaa pitää NAP:sta kiinni viimeiseen asti vaikka se jossain harvoissa tilanteissa johtaisikin siihen että joku rikos jää ennakolta estämättä. Liikaa on kuitenkin menetettävänä sen hyvin puolien mukana.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s