Tuhoutuuko ympäristö?

Professori Michaels, maailman johtavia ilmastotieteilijöitä, käy läpi ilmastonmuutoksen liioittelua ja sitä, miksi media salaa puolet totuudesta.

Ilmastonmuutoksen vastustaja, ilmastotutkija Björn-Ola Linnér valittaa, miten ilmastonmuutoksen liioittelu (mm. Tony Blair ja Al Gore) haittaa ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Professori Patrick J. Michaels, aiempi Yhdysvaltain ilmastotieteilijöiden liiton puheenjohtaja ja vuoden 2003 ”Vuoden ilmastotieteellisen artikkelin” kirjoittaja, analysoi, miksi ympäristöuutiset mm. ilmastonmuutoksen osalta ovat epätieteellisen yksipuolisia.

Kun tieteelliseen tietoon pohjautuen tehdään ennuste, tilastollisesti ottaen uudet havainnot antavat aihetta ennusteen synkentämiseen täsmälleen yhtä usein kuin sen kirkastamiseen – jos todennäköisyys olisi jotain muuta, mallia olisi pitänyt korjata jo vanhan tiedon perusteella.

Uutiset kertovat kuitenkin meille, että uudet tiedot antavat lähes aina aihetta entistä synkempiin odotuksiin. Tämä johtuu siitä, että uutisissa meille näytetään totuudesta lähes pelkästään huono puoli muttei hyvää puolta, ja tämä myös kertoo siitä tavasta, jolla tiedettä nyt tehdään kilpaillen julkisuudesta. Näin syntyy nykyinen negatiivisuuden kulttuuri.

Professori Michaels toteaa raporttinsa tiivistelmässä:
”Raportit Grönlannin jään hajoamisesta unohtavat kertoa, että Grönlanti oli nykyistä lämpimämpi monen vuosikymmenen ajan 1900-luvun alussa ennen kuin ihmiset paljonkaan vaikuttivat ilmastoon. Vastaavat tarinat Etelämantereesta unohtavat, että viime vuosikymmeninä mantereen lämpötilatrendi on ollut kylmenevä tai että ympäröivän valtameren lämpeneminen voi vain lisätä lumentuloa ja siten jään määrää. Ilmastonmuutos vaikuttaa hurrikaaneihin sekä positiivisesti että negatiivisesti, eikä myrskyjen ankaruuden ja valtamerten pintalämpötilan välillä ole yhteyttä, kunhan tietty kynnyslämpötila saavutetaan (ja se on yleisesti saavutettu). Raportit lajien joukkotuhosta ovat myös pahasti vääristyneitä.”

”Monet oppilaani provosoituvat pahasti, kun kerron heille, että Saharan autiomaan laajeneminen on pelkkä myytti. He luulevat, että huijaan heitä.” – Ulf Helldén, luonnonmaantienteen professori (SvD). Tosin Pohjois-Kiinassa ongelma on todellinen.

Grönlannissa jääpeite on viime vuosina kasvanut. Tämä voi olla kasvihuoneilmiön lisäämän sateisuuden seurausta. Se kuitenkin aiheuttaa merenpinnan laskua, kun taas merellä kelluvan jään sulaminen ei mitenkään vaikuta merenpintaan – jää tai vesi syrjäyttää painonsa verran vettä olomuodostaan riippumatta.

Moni ”kauhea ongelma” onkin menossa parempaan suuntaan, toiset eivät olekaan niin pahoja. On silti todellisia, vakavia ympäristöongelmia, mutta liioitellut ongelmat vievät niiltä huomioita ja todellistenkin ongelmien (esim. ilmastonmuutos) kohdalla liioittelu vaikeuttaa parhaiden torjuntakeinojen löytämistä ja niiden poliittista läpiviemistä tai järkeviä kansalaisten kuluttajavalintoja.

Linkkejä:
Michaels: Is the Sky Really Falling? A Review of Recent Global Warming Scare Stories
Linnér: Varning för domedagsprofeter
VS: Professori: viestimet liioittelevat ilmastonmuutosta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s