Demokraattien esivaalien tulos New Hampshiressa vastasi viime viikon ennusteita: Clinton 39 %, Obama 36 %, Edwards 17 %. Tulos, joka olisi vielä viikko sitten innostanut Obaman tunteikkaita kannattajia ja huolestuttanut itsevarmaa Clintonia, tuntuikin nyt Obaman tappiolta ja Clintonin pelastukselta. Poliittinen menestys on suhteellista ja nytkin nähtiin, kuinka suuresti viime hetken odotukset vaikuttavat tunnelmiin.

Kahdessa viimeisimmässä mielipidetutkimuksessa Obama nimittäin näytti ohittaneen Clintonin dramaattisella tavalla New Hampshiressä. Tämä innosti demokraattien kokouksen yleisöä buuaamaan Clintonille (IS 7.1.), joka sen jälkeisessä haastattelussa puhkesi kyyneliin (HS 8.1.). Amerikkalaiset todistivat taas kerran poliittista temperamenttiaan, joka usein mitätöi ennusteet. Sosiaalisen taustansa, ideologiansa ja objektiivisen harkinnan sijasta moni muuttaa mieltään edellisten esivaalien tulosten aiheuttaman suoranaisen joukkopsykoosin ja mediasta näkyvien ehdokkaiden reaktioiden perusteella. Varsinkin mielipidetutkimuksissa ilmaistaan tunteita herkemmin kuin varsinaisissa vaalitoimituksissa. Obamalla on tällä hetkellä käytettävissään nuorten aktiivien joukko, joka pystyy pilkkaamaan ja provosoimaan vihollisiaan sekä nostattamaan oman ehdokkaansa suosiota, mutta tämä voimavara on myös oikullinen ja voi kääntyä tarkoitustaan vastaan. Sen koki neljä vuotta sitten Howard Dean, jonka hurmahenkiset esiintymiset kostautuivat äkillisesti.

Obamalla on vielä tässä vaiheessa vain kaksi ongelmaa: omien kannattajiensa into, joka voi karata käsistä tai hiipua liian aikaisin, sekä Clintonin mahdollinen kosto. Clinton varmasti kääntää kaikki aseensa puolueen sisäiseen taisteluun ”supertiistaihin” 5.2. mennessä, kun hän tähän saakka oli pitänyt itseään itseoikeutettuna ehdokkaana ja yrittänyt jo kosiskella republikaanien kannatusta.

Jos Obama onnistuu nousemaan demokraattien ehdokkaaksi, hänellä on kolme uutta ongelmaa. Ihonväri ei ole ollut enää pitkään este presidenttiydelle, sillä TV-sarjoissa on jo pitkään esiintynyt mustia presidenttejä (paraikaa Suomessa esitettävässä ”24”:n kuudennessa tuotantokaudessa jo toinen Palmerin veljeksistä) ja nämä on aina esitetty myönteisesti, toisin kuin naispresidentit (esim. ”Paossa” Clintonia muistuttava kavala naispresidentti). Sen sijaan vaatisi keskivertoamerikkalaisilta melkoista ennakkoluulottomuutta valita presidentiksi syntyperäinen muslimi. Barack Hussein Obaman isä oli kenialainen muslimi ja hänet kirjattiin indonesialaisessa (katolisessa!) koulussa muslimiksi, joten islamilaisen laintulkinnan mukaan hän on kieroon kasvatettu luopio, jota uhkaa kuolemantuomio. Obama itse tunnustautuu kristityksi ja amerikkalaisessa yhteiskunnassa uskonto on henkilökohtainen valinta, eikä synnynnäinen tai yhteiskunnan rekisteröimä, joten hän ei tietenkään tunne olevansa mitenkään sidottu isänsä uskoon, varsinkin kun hänen vanhempansa erosivat ja hän kasvoi kristityn äitinsä luona. Kun ryhdytään kamppailemaan republikaanien kanssa samoista poliittisen keskustan äänistä, Obaman on kuitenkin korostettava kristillistä vakaumustaan, mikä voi ärsyttää muslimeja, eikä välttämättä sittenkään riitä vakuuttamaan äänestäjiä ”tiukan paikan” tullen. On poliittisesti korrektia tukea Obamaa harmittomissa kyselyissä, mutta eri asia myös äänestää häntä. Toinen ongelma on poliittinen kokemattomuus, jonka Obama on voinut esivaalivaiheessa kääntää tuoreudeksi. Amerikkalaiset pitävät kaikesta uudesta, mutta kestääkö Obaman uutuudenviehätys vielä kymmenen kuukautta? Clintonin toiveissa se loppui jo New Hampshireen. Ellei poliittiseen ohjelmaan löydy konkreettista sisältöä, äänestäjät voivat ehtiä kyllästyä tyhjiin julistuksiin. Toistaiseksi Obama on profiloitunut selkeimmin Irakin-sodan vastustajana, mutta näillä näkymin tämä menettää huomattavasti vetovoimaansa kun Irakista kuullaan yhä harvemmin ikäviä uutisia ja joukkoja aletaan kotiuttaa. Kolmas ongelma olisi Clintonin tappion jättämä puolueen sisäinen katkeruus ja se epäluulo, jota Clinton saattaa epätoivoissaan kylvää myös riippumattomien äänestäjien mieliin. Tätä helpottaisi nopea tyrmäysvoitto Clintonista. Mikäli demokraatit onnistuisivat löytämään yhteisen ehdokkaansa ja republikaanit ajautuisivat kiivaaseen kaksinkamppailuun, vaalitaktinen asetelma kääntyisi päälaelleen.

Demokraattien toistaiseksi tai ennakoitavasti valitsemat 87 puoluekokousedustajaa jakautuvat kuitenkin kahteen leiriin, joista kummankin on ponnisteltava päästäkseen enemmistöön: Obama noin 35, Clinton 30 ja Edwards 22. Demokraatit joutuvat jättämään väliin Michiganin esivaalit. Sen sijaan he valitsevat 33 puoluekokousedustajaa Nevadasta 19.1. ja 54 South Carolinasta viikkoa myöhemmin, joten siihen mennessä nykyinen edustus kaksinkertaistuu. Nevadasta ei ole julkaistu mielipidetutkimuksia kuukauteen. South Carolinassa ennustetaan Obamalle voittoa, jopa 50 %:n kannatuksella. Silti myös Edwards tulee pysymään kisassa mukana.

Gallupin mukaan Obama ja Clinton olisivat valtakunnallisesti tasoissa, kumpikin 33 %:ssa, mutta eilisillä ja lähiaikojen esivaaleilla on psykologiset heijastuksensa myös muihin osavaltioihin.

Republikaanien esivaali New Hampshiressa jäi eurooppalaisessa mediassa paljon vähemmälle huomiolle, koska kukaan ei yllättynyt tuloksesta, vaikka se oli McCainille odotettuakin parempi: McCain 37 %, Romney 32 %, Huckabee 11 %, Giuliani 9 %, Paul 8 %, Thompson 1 %. Kolmen esivaalin jälkeen Romneylla on takanaan noin 24, McCainilla 15, Huckabeella 15, Thompsonilla 9, Paulilla 4, Giulianilla 2 ja Hunterilla 1 puoluekokousedustajaa. Neljän heikoimman ehdokkaan edustajat voivat yhdistää voimansa ja varsinkin Giulianin uskotaan nousevan kärkikamppailuun. Michiganissa viikon päästä sekä Nevadassa ja South Carolinassa 19.1. on jaossa yhteensä 88 paikkaa, jotka kuitenkin menevät enemmistövaalitavan mukaisesti kunkin piirikunnan voittajalle, joten myös osavaltioiden sisäinen äänijakauma piirikuntakohtaisesti voi vääristää kokonaiskannatuksen toteutumista edustajanpaikoissa. Gallupin mukaan kolmen ehdokkaan (Huckabee, Giuliani ja McCain) kannatus on 19-25 %:n valtakunnallisella tasolla ja neljäntenä on Thompson (12 %) ennen Romneytä (9 %), jotka kaikki ovat mukana vielä seuraavat neljä viikkoa.
http://www.usaelectionpolls.com/2008/gallup-national-polls.html
http://www.usaelectionpolls.com/2008/gallup-national-polls.html
http://www.danielpipes.org/pf.php?id=5286