Väestö muuttuu jatkuvasti liberaalimmaksi ja moniarvoisemmaksi, jossain määrin kukin sukupolvikin, mutta ennen kaikkea aikuisuuteen tulee joka vuosi liberaalimpia ikäluokkia kuin hautausmaalle. Sosialismi ja konservatismi vetoavat vuosi vuodelta heikommin. Puolueet ovat yrittäneet pysytellä tässä mukana muuntautumalla jatkuvasti, päätyen näin kauas juuriltaan: Kokoomus konservatismista, Sdp ja Vasemmistoliitto sosialismista sekä Keskusta agrarismista. Eivät tarpeeksi kauas.
Sdp yritti vaaleissa esiintyä keskustapuolueena ja väitti Vihreiden ja Kokoomuksen olevan kaukana oikealla. Se ei haitannut Vihreiden ja Kokoomuksen menestystä, kun taas Sdp itse ja siitä selvästi vasemmalle profiloitunut Vasemmistoliitto tekivät historiallisen heikot tulokset.
Sdp:stä populistipuolue
Jutta Urpilaisen kohtalonkysymys onkin, saako hän puolueen oikeasti liberaalimmille linjoille. Ehkä hän yrittääkin tällaista aloitteellaan Sdp:stä wikipediapuolueena: jos ihmisten mielipiteet eivät vastaa puolueen maailmankuvaa, puolueen pitäisi muuttaa maailmankuvaansa.
Puolueen on tarkoitus olla samanmielisten yhteistyöelin: jos joukko ihmisiä uskoo tiettyihin ihanteisiin, he voivat perustaa yhdistyksen ajamaan niitä. Yhdistys – puolue – pyrkii sekä muuttamaan ihmisten mielipiteitä ihanteittensa suuntaan että toteuttamaan ihanteitaan. Se ei pyri muuttamaan ihanteitaan huonommiksi. Urpilaisen malli olisi puhtaan opportunistisen populistinen vallantavoitteluyhdistys, ei tiettyjä ihanteita ajava puolue.
Tosin useimmat muutkin puolueet ovat enemmän vallantavoitteluyhdistyksiä kuin ideologisia puolueita, joskin Vihreät, Rkp ja KD sentään Sdp:tä vähemmän, samoin jotkin Liberaalien kaltaiset pienpuolueet.
Persujen populisti, älykkö ja Suomen Sisu
Perussuomalaisten vaalivoitto on johtuu Timo Soinin ihastuttavasta esiintymistaidosta mutta myös asioita vääristävistä ja ikäviä kysymyksiä välttelevistä yksinkertaistuksista sekä näiden houkuttelemasta suuresta ehdokas- ja tukijoukkiosta. Sitoutumaton tohtori Jussi Halla-Aho blogeineen on tuonut puolueelle älyllistä glooriaa.
Mahdollisuus toimia politiikassa on saanut myös ainakin median esittämältä kuvaltaan vastenmielisen nationalistisen Suomen Sisu ry:n linjan ja muidenkin aktiivien puheenparren muuttumaan maltillisemmaksi ja älyllisemmäksi. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miksi demokratia on vähiten surkea valtiomuoto. Nationalisteja ja sosialisteja ei pidä ajaa demokratian ulkopuolelle.
Itse asiassa Sdp:n pää-äänenkannattajien Ylen ja Hesarin Halla-Aho-vastaisuus panee katumaan, etten äänestänyt Halla-Ahoa. Kun tarpeeksi moni näin rankaisee älyllisesti ala-arvoisesta toiminnasta, sellainen toiminta muuttuu kannattamattomaksi.
Blogeilla äänikuninkaiksi
Suomen äänikuningas 8576 äänellä oli Osmo Soininvaara (vihr), joka kampanjoi ainoastaan blogillaan. Suomen 18. oli Halla-Aho 2916 äänellä; hänet tunnetaan vain bloginsa kautta (Vihreä Lanka). Kansanedustajista bloggaajana arvostetuimmaksi äänestetty on Jyrki Kasvi (vihr), nyt 1993 ääntä Espoosta.
Korhonen hävisi tahallaan Keskustan vaalit?
Suomen Kuvalehti (43/2008, s. 35, Matti Simula) kysyi, aiheuttiko puoluesihteeri Jarmo Korhonen tahallaan Keskustan tappion saadakseen puoluejohtaja Matti Vanhasen vaihtumaan konservatiivisiiven tukemaan Paula Lehtomäkeen. Korhonen kehui Sdp:n vaalitemppualoitetta ”yhteistyöstä” ja uusi nollapalkankorotusesityksensä, vaikka Vanhanen oli jo torjunut molemmat, Keskustan vaalikampanjaa ei näkynyt missään: lehdissä heikosti ja tv:ssä ei lainkaan. Korhonen ei edes suostunut kertomaan vaalibudjettia eikä vastannut Kuvalehden yhteydenottopyyntöihin.
Seppo Kääriäistä on epäilty Korhosen tukemisesta, kun hän Korhosta tukevassa verkkolehti Apilassa (Suomenmaan Timo Laaninen tukee Vanhasta) valitti, että ”maakuntien ilmapiiriä” ja ”kentän terveisiä” ei kuunnella riittävästi. Nämä ovat yleisiä kiertoilmauksia Korhosen tukemisessa Vanhasta vastaan.
Vihreiden ja liberaalien äänestäjät ovat älykkäimpiä
Soininvaaran kommentteja
Lisäys 26.11.08 (Oden kolumni SK 46/2008): Soininvaaran mukaan Keskustan järjestörakenne suosii pikkukylien ihmisten äänivaltaa kaupunkijäsenten kustannuksella, mikä lisää Korhosen voiton todennäköisyyttä. Se johtaisi keskustan vetäytymiseen Pähkinäsaaren rauhan rajan pohjoispuolelle. Yritykset taas eivät halua sijoittua kuntiin, joiden mediaani-ikä hipoo kuuttakymmentä. Demarit puolestaan eivät voi mitään savupiipputeollisuuden vähenemiselle, ja perussuomalaiset pääsevät näin näiden kahden puolueen haaskoille. Kolmantena syynä persujen menestykseen Ode pitää muiden kyvyttömyyttä keskustella avoimesti ulkomaalaisista.
Yksin Soininvaara ja Jan Vapaavuori, Vanhasen himmelimallin päävastustajat, saivat enemmän ääniä kuin koko Keskusta Helsingissä. Demareista on tulossa ikääntyvän työväestön puolue, nuorin Helsingin valtuutettu on heillä 38-vuotias, kun taas puolet vihreiden valtuutetuista on 36-vuotiaita tai alle. Selvä enemmistö alle 40-vuotiaista akateemisista naisista äänesti vihreitä, miesten puolella on vielä matkaa, mistä Ode on huolissaan. Vihreät saattaa olla kahdeksan vuoden päästä toinen suurten kaupunkien valtapuolue – pääkaupunkiseudulla se on sitä jo, ykkösenä Kokoomus. Ode vetää rajan siihen, että Kokoomusta kannattavat yksilöllisyyden, vihreitä yhteisen hyvän kannattajat.
SK: Kokoomus suurin kuntapuolue, perussuomalaisille rökälevoitto: Lue SK:n vaalianalyysi
SK: Kuntavaalit 2008 – näin kävi vaaleissa
VS: Eduskuntavaalit 2007
Pitää muistaa, että liberalismista yksi kananaskel vasemmalle päädytään peruuttamattomaan sosiaalifasismiin, supersosialismiin. Se kananaskel on kansalaispalkka.
Muutoinkin liberalismi ja sosialismi on ihmeellisen ja hämmästyttävän helppo sotkea keskenään, sosialismin voittaessa aina, siis sotkettaessa. Siksi mm. ei ole tavatonta, että vasurit ja sosdeminilviäiset kutsuvat joskus itseään ”arvo-liberaaleiksi”.
TykkääTykkää
Käykääpä lukaisemassa uunituoretta milliläistä blogia osoitteessa:
http://liberalisti.blogspot.com
TykkääTykkää