Eduskuntavaalit 2007

Äänestäjät pitivät luokkavihan lietsontaa vastenmielisenä. Vaalimenestys oli sitä parempi, mitä vähemmän menonlisäyksiä ja enemmän veronkevennyksiä puolue lupasi. Vasemmistoliitto kuihtui konservatiivimiesten taistolaisvetoiseksi populistiryhmäksi. Liberaalit pois puoluerekisteristä.

[Artikkeli on kirjoitettu keväällä 2007.]

Lähes järjestään asiantuntijat ja poliitikot myönsivät, että SAK-SDP:n harjoittama vastakkainasettelu ja luokkavihan lietsonta saivat äänestäjien tuomion, ääriesimerkkinä yrittäjien sikademonisointi SAK:n tv-mainoksessa. Monet SDP:n kärkihahmot ovat kritisoineet juuri tätä virhettä.

Äänestäjät eivät näe politiikkaa niinkään valtataisteluna tulonjaosta; poliitikot voivat lakeja järkeistämällä parantaa työllisyyttä ja muuta talouden tehokkuutta sekä sallia ihmisten luoda elämästään haluamansa laista.

Ennen vaaleja moni arvioi, että Vihreät menettäisivät viimeisetkin oikeistoäänensä perustulomallinsa vuoksi, mutta niin ei käynyt, ja vasemmistoääniäkin tuli lisää. Aatteellinen muutos näkyy hieman myös eduskuntaryhmän kokoonpanossa.

Vasemmistolla on enää 62 (45+17) paikkaa, historian alhaisin luku, minkä lisäksi vihreillä on 15 paikkaa.

Menonlisäykset ja veronkorotukset eivät kelvanneet kansalle

Tyypillisimpiä tutkijoiden ja lehtien vaalianalyysejä on ollut, että puolueet menestyivät sitä paremmin, mitä vähemmän menonlisäyksiä ja enemmän veronalennuksia ne lupasivat. Vuoden 2003 vaaleissa SDP vielä onnistui haalimaan ääniä pelottelemalla Kokoomuksen lupaamien veronalennusten kammottavilla seurauksilla, mutta kun se sitten hallituksessa alensi itse veroja sitäkin enemmän, eikä taivaalta alkanutkaan sataa tulta ja tulikiveä, niin sama pelottelu ei enää toista kertaa purrut. Kokoomuksen myös nähtiin uskottavimmin tarjoavan uudistuksia.

Puheenjohtaja Eero Heinäluoma oli vaatinut verotuksen kiristämistä työeläkemaksujen osalta ja kieltäytynyt alentamasta tuloveroja edes tätä kompensoivaa määrää. Kun jo nykyinen veroaste lannistaa ihmisiä tekemästä ja tarjoamasta työtä sekä painostaa tekemään asioita itse ulkopuolisten palkkaamisen sijaan, on ymmärrettävää, että kansa ei innostunut tästä vaihtoehdosta.

Eräs asiantuntija arvioi, että demarit kopioivat vaaliohjelmansa lähes suoraan gallupeista: siitä löytyivät lähes kaikki asiat, joita kansalaiset olivat kyselyissä viime aikoina kannattaneet. Gallup-vastaukset ovat kuitenkin usein sitä, mitä kysytään, ja kansalaisten todellinen tahto on jotain muuta.

Kokoomuksen vaalivoitto koko maasta

Kokoomus lisäsi kannatustaan tasaisesti koko maassa, myös vasemmistolaisissa ja keskustalaisissa kunnissa.

Sauli Niinistö sai 60 563 ääntä, missä arvioiden mukaan oli 10 – 25 000 uutta ääntä (1-2 paikkaa); loput olivat Kokoomukselle muutenkin tulevia ääniä. Puolueen nousussa 40 paikasta 50 paikkaan oli silti luultavasti useamman paikan verran Niinistö-ilmiötäkin. Tämän entisen valtiovarainministerin linja menonlisäyksiin oli ja on vieläkin nuivempi ja antipopulistisempi kuin puolueen virallinen linja, kuten oli hyvin tiedossa. SAK myös muistutti jo presidentinvaaleissa siitä, miten Niinistö vaati ”lisätyöpaikkoja” eli työttömille oikeutta työllistyä silloinkin, kun siitä ei olisi tarjolla tupossa sovittua palkkatasoa.

Puolueen vaalivoittoa on yritetty selittää pois äänestysaktiivisuuden laskulla, mutta aktiivisuuden lasku verottaa kaikkien puolueiden ääniä, joskin eri painoilla, ja Kokoomus peräti lisäsi äänimääräänsä 98 000:lla. On silti uskottavaa, että kaikki SDP:n äänimenetykset eivät olleet siirtymiä muille, vaan äänestäjät eivät toista kertaa uskoneet epärealistisiin lupauksiin, vaan jäivät pettyneinä kotiin. Vihreätkin voittivat 10 000 uutta ääntä ja 15:nnen paikan.

Pohjois-Savossa Kokoomus olisi saanut 51:nnen kansanedustajan, ellei olisi solminut vaaliliittoa, joka lahjoitti sen perussuomalaisille. Nyt keskusta jäi yhtä paikkaa suuremmaksi ja sai pääministerin paikan. Toisen lisäpaikkansa perussuomalaiset saivat Uudeltamaalta.

Työllisyyttä parannetaan vain lievästi

Vaikka Kokoomus lupasi SDP:n tavoin 100 000 uutta työpaikkaa, Kokoomus tuskin oli kovin paljon SDP:tä enemmän tosissaan. Ekonomistit ovat kyllä arvelleet hallituspohjasta riippumatta luvassa olevan työttömyysturvan ehtojen tiukentamista Tanskan mallin mukaan mutta vain lievästi: työikäiset työkykyisetkin saanevat jatkossakin rahaa täysin vastikkeetta. Niinpä jo sinänsä liian vaatimaton 100 000:n työpaikan tavoitekaan ei toteutune, ellei hallituksella ole huima onni suhdanteiden suhteen.

Lisäksi sinivihreä hallitus vähentää tempputyöllistämistä, mikä rumentaa tilastoja. Sen tilalle tulee oppisopimuskoulutusta, tuettua oikeaa työllistämistä yrityksissä jne. Kannustinloukkuja pienennettäneen jonkin verran. Työn verotusta, eläkeläisten verotusta ja perintöverotusta kevennetään. Opintotuki nousee 15 % ja opiskelijat saavat ansaita enemmän.

Keskusta sai läpi tahtonsa tukea maanviljelijöitä: maatilojen perintövero poistetaan ja arvonlisävero tulee alenemaan entisestään ruoan osalta; metsäpohjaista bioenergiaa tuetaan ja turvetta suositaan.

Vasemmistoliitossa on enää lähinnä konservatiiveja

Puheenjohtaja Suvi-Anne Siimeksen myötä lähtivät myös useimmat Vasemmistoliitolla lainassa olleet ei-konservatiiviset äänestäjät, ja nyt 17-henkisessä ryhmässä on lähinnä vanhoja konservatiivisia ”äijiä”, vain 3 naista (koko eduskuntaan tuli historiallisen paljon naisia ja hallitukseen naisenemmistö). Vähiten epäliberaalit kansansuosikit, Siimes ja Outi Ojala, saivat puolueen menosta tarpeekseen. Puolueen naisehdokkaat menettivät 35 000 ääntä, miesehdokkaiden äänimäärä säilyi oppositiolisän ansiosta.

Claes Andersonin paluusta huolimatta Uudeltamaalta valittiin vain kaksi edustajaa, ja Jaakko Laakso päihitti Kari Uotilan vain 121 äänellä – miksen ylipuhunut 121 tuttuani ennen vaaleja? Vakavissaan, tuollaiseen uhkapeliin saa lähteä vain ollessaan ennalta varma, ettei se nosta puolueen paikkalukua.

Paavo Arhinmäki nousi toimittajien suosiollisella avustuksella eduskuntaan. Hän on osannut ajoissa loikata Siimeksen leiristä Laakson tukijaksi, minkä ansiosta hänen on mahdollista nousta aikanaan puolueen puheenjohtajaksi. Viime vuodethan Jaakko Laakso on pyöritellyt eduskuntaryhmää mielensä mukaan. Viime kaudella Arhinmäki työskenteli työskennellyt toisen legendaarisen taistolaiskansanedustajan, Esko-Juhani Tennilän avustajana.

”Eräissä ihmiskäsitykseen ja tasa-arvoon liittyneissä eettisissä valinnoissa vasemmistoliiton eduskuntaryhmän piiristä on myös kuultu eduskunnan kaikkein konservatiivisimpia äänenpainoja.” (HS)

Heinäluoma ei aio erota

SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma halusi estää eropaineet muodostamalla selvitystyöryhmän ”tutkimaan vaalitappion syitä”. Ryhmän johtoon hän nimesi ykköslakeijansa Antti Kalliomäen, jotta tuloksena olisi toteamus siitä, miten SDP:n puheenjohtajalla oli hieno sanoma, ja kun se esitetään entistä paremmin, niin ensi kerralla tulee voitto. Viestintätapaa tai kampanjan ajoitusta vain tarvitsee hioa. Lisäksi varmaankin puolue aloittaa laajan uudistumisen, ja vuoden 2011 vaaleissa ”Uusi työväenpuolue” (tai jokin muu iskulause) tulee pelastamaan Suomen aivan uuteen uskoon. Ryhmä totesikin odotetusti: sanomassa ei ollut mitään vikaa, vain vaalitaktiikassa, ja sekin olisi ollut hieno, elleivät vastustajat olisi toimineet odottamattomasti.

Kalliomäen väliselvityksessä tosin osoittautui, että puolueen pahimpia ongelmia on demarimeininki, joka nuorten kielessä tarkoittaa ”jotain todella ankeaa” (HS 22.5.07). Lisäksi kampanjaa on pidetty liian vasemmistolaisena ja kielteisenä kansan makuun. Heinäluoma yritti selitellä tappiota sillä, että äänestäjät eivät vain ymmärtäneet Sdp:n sanomaa. Totuus lienee päinvastainen.

Demarimeininkiä muuttaakseen puolue julistuitui tästedes iloiseksi ja intohimoiseksi. ”Iloista demaria onkin tähän asti ollut vaikea löytää”, kommentoi HS (Juha Akkanen) pääkirjoitussivullaan 29.6.07. ”Koko liikkeen viesti on ollut – – olet syntynyt luuseriksi, turha pyristellä. – – kukaan alle viisikymppinen sitoutumaton ei sellaista puoluetta viitsi äänestää.”

SDP:n tulos on sitäkin surkeampi, kun muistetaan, että sille siirtyi ääniä tappion niinikään kärsineeltä Vasemmistoliitolta. Ex-puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes testamenttasi äänensä ex-malli Maria Guzenina-Richardsonille ja puoluesihteeri Maarit Feldt-Rannalle, jotka molemmat tulivat nyt ensi kertaa valituiksi – tosin puoluetoimiston kolmivuotinen kallis panostus näihin kahteen naiseen oli yhtä merkittävä tekijä. Ukkoutuva SDP ymmärtää, että vain nostamalla esiin nuoria naisia se voi pelastaa imagonsa. Tietysti tähän rooliin kelpaavat vain kiltit sylikoirat. Liisa Jaakonsaaren kaltaisista itsenäisemmistä naisista Heinäluoman puolue haluaa eroon, joskaan äänestäjät eivät vieläkään tähän alistuneet.

Paitsi äänestäjät myös omat kansanedustajat näpäyttivät Heinäluomaa valitsemalla suljetussa lippuäänestyksessä tämän kakkoslakeija Matti Ahteen sijaan puhemiesehdokkaakseen Heinäluoman kanssa kilpailleen ja tämän rangaistuksena hallituksesta pudottaman Johannes Koskisen. Arvioiden mukaan eduskuntaryhmässä on aina ollut enemmän Heinäluoman vastustajia kuin kannattajia, mutta SAK:n pelossa puheenjohtajan annettaneen säilyttää asemansa.

[Paineen edessä Heinäluoma kuitenkin erosi vuoden 2008 alussa, ja SAK lobbasi Jutta Urpilaisen seuraajaksi.]

Demarit eivät rohjenneet uudistaa rakenteita

Pudonneista moni kuului demareiden vasemmistosiipeen, esimerkiksi Säde Tahvanainen, joka kommentoi vaalitappion syitä seuraavasti (HS 21.3.07):
Häviö oli pidemmän ajan tulos. – – tietyt ihmisten arkielämän kysymykset ovat olleet pitkään ratkaisematta. Esimerkiksi perusturvalla elävien ihmisten työhön kannustamisesta tuli paljon viestejä. Ei vain koeta, että nykyinen järjestelmä enää toimii. Työmarkkinatuella oleva ihminen ei koe, että työnteosta olisi jotain hyötyä.

Toinen pudonnut demari, Maija Rask, valitti äänestäjien epäoikeudenmukaisesti sakottaneen puoluetta eläke- ym. päätöksistä, jotka tekivät ay-järjestöt eikä eduskunta. Kyllä laeista päättää eduskunta, ja on demarien oma vika, jos he haluavat hyväksyä työmarkkinajärjestöjen lakiesitykset sellaisinaan.

SDP:n vaalibudjetti 1,3 miljoonaa

Vaaleissa SDP oli tosissaan ja kulutti mainontaan pelkästään puolueen kassasta 1,3 miljoonaa euroa, vaikka ennen vaaleja väittikin pitäytyvänsä alle miljoonassa – Kokoomus pitäytyi. Päälle tulevat edustajien omat budjetit, esimerkiksi Eero Heinäluoman 84 720 euron budjetti oli valtakunnan neljänneksi suurin, vaikka Heinäluoma sai suunnattomasti ilmaista mediajulkisuutta sekä näkyvyyttä puolueen maksamassa kampanjassa. Kokoomuksen Eero Lehti ja Sauli Niinistö tosin ylittivät tämänkin. Heinäluoman motiivina lienee ollut, että muutama viikko ennen vaaleja tehtyjen kannatuskyselyjen mukaan hänellä ei ollut riittävää kannatusta edes kansanedustajapaikkaan.

SDP ei halunnut hallitukseen – laskusuhdanteen vuoksi

Tappion jälkeen SDP päätti heti jäädä hallituksen ulkopuolelle. Vuonna 1991 se ilmoitti vastaavasta päätöksestään suoraan, nyt epäsuorasti sanomalla pitävänsä hallitusneuvotteluissa kiinni epärealistisista vaalilupauksistaan.

Vuonna 1991 Suomeen oli tulossa historian suurin lama, joten vasemmistopuolueen imagolle olisi ollut tuhoisaa olla hallituksessa tekemässä jo kauan kaivattuja menoleikkauksia sekä kantamassa vastuuta satoihin tuhansiin nousevasta työttömyydestä.

Nyt ei ole luvassa vastaavaa, mutta odotettavissa on huononevia suhdanteita ja suuria irtisanomisia teollisuudessa. SDP pääsee sitten taas sanomaan, piten porvarihallitus on pahaksi kansalle. Sitten SAK järjestää laittomia lakkoja tai muuta sabotaasia, mistä suomalaisia työllistävät yritykset kärsivät ehkä satojen miljoonien tappiot ja SAK joutuu maksamaan ehkä 30 000 euron sakot. SAK-SDP:n poltetun maan taktiikan myötä investointihalut Suomeen vähenevät entisestään ja SDP julistaa edes ay-liikkeen puolustavan kansaa pahoilta oikeistolaisilta (ja työttömiä työllistymiseltä?) näillä hienoilla tempauksillaan. Jo nyt ay-liitot ovat ärhennelleet ”porvarihallitukselle” – siltä varalta, että sellainen syntyisi.

Lisäksi Kokoomuksen ja SDP:n lupaamia 100 000 työpaikkaa ei mitenkään voitaisi saavuttaa SDP:n työllisyysohjelmalla, jonka ydinkohtana oli ”työtä vähennettävä” (”Vastentahtoista osa- ja määräaikaistyötä vähennettävä, vuokratyövoiman käytölle selkeät ehdot.” ja ”Vahvistaisi luottamusmiesten asemaa”, SK 11/2007).

Ei kestäne kauankaan, kun lehdet rummuttavat, miten gallupien mukaan SDP on ”taas Suomen suurin puolue”. Sitten vuoden 2011 vaalien tullen kansalaiset katsovat tilannetta analyyttisemmin ja tulos saattaa olla SDP – Keskusta – Kokoomus niukin eroin. Näin Heinäluoma saattaisi pysyä puoluejohdossa vielä yli kahdeksan vuotta, vaikkei edes yltäisi oppositioasemasta parempaan vaalitulokseen kuin Lipponen hallitusvastuusta. SAK pystyy yleensä lobbaamaan puoluekokouksiin tarvittavat enemmistöt.

Trendi Suomessa on kuitenkin konservatismin ja yleensäkin vasemmistolaisuuden väheneminen, vaikka yksittäisissä vaaleissa se peittyy muiden heilahdusten alle. Toukokuussa Kokoomus oli noussut Suomen suurimmaksi puolueeksi ja SDP:n kannatus oli pudonnut 21 %:iin. SDP on pahasti ukkoutumassa. Koska yli 65-vuotiaat on vapautettu jäsenmaksusta, SDP:n 45 000 jäsenestä vain 21 000 maksaa jäsenmaksun [TuSa 11.9.07].

Keskustan torjuntavoitto

Keskustan vaalitappion (55 -> 51 paikkaa) esitin vuonna 2006 varmaksi. Anneli Jäätteenmäen vuoden 2003 ”kaikkea kaikille” -kampanja olisi saanut ekaluokkalaisenkin häpeämään tuolloisen keskustajohtajan laskutaitoa, ellei tiedotusvälineiden kiltteys olisi häivyttänyt taustalle ohjelman täydellistä epärealistisuutta. Jos se olisi rikkonut vain fysiikan lakeja, olisi vielä voitu toivoa tieteellisen paradigman muutoksen osoittavan ohjelman toteuttamisen mahdolliseksi, mutta matematiikan lakeja on turha uhmata.

Tuollaista vaalimenestystä ei ole mitenkään mahdollista uusia, sillä suomalaiset ovat keskimääräistä järkevämpää vaalikansaa. Tämä tosin kertoo enemmän muista kansoista kuin suomalaisista – esimerkiksi Liisa Hyssälä (kesk) uusi paikkansa, vaikka hänen lupaamansa 300 euron korotus eläkkeisiin oli niin epärealistinen, että asiasta vastaavana ministerinäkin hän petti sen yli 90-prosenttisesti.

Siksi nyt melko realistisella ohjelmalla vaaleihin menneen Keskustan menestystä voi pitää suorastaan hyvänä. Pääministerin yli 24 000 äänen saalis myös viittaa siihen, että suurimman puolueen aseman säilyminen tapahtui Vanhasen ansiosta, ei hänestä huolimatta. Paula Lehtomäki saa odottaa vielä vuosia.

Olin vuosi sitten arvioinut, että Keskustan vaalitappion myötä SDP kohoaisi suurimmaksi puolueeksi. Ilmeisesti aliarvioin sen vaikutuksen, mikä SDP:n osoittautumisella SAK:n apupuolueeksi olisi siihen äänestäjien enemmistöön, jolle ihmiset ovat tärkeämpiä kuin järjestövalta.

Kansa haluaa porvarihallituksen

Äskeisessä kyselyssä suurin osa suomalaisista halusi Keskustan ja Kokoomuksen hallitukseen: 45 % kannatti varsinaista porvarihallitusta, ja toiseksi suosituin vaihtoehto oli kolmen suuren hallitus (28 %). Vain 8 % halusi punamultahallituksen jatkavan, vaikka vielä äsken enemmistö oli sillä kannalla, mikä osoittanee kyselyiden heijastavan enemmänkin muutosvastarintaa kuin järkevää mielipiteenmuodostusta. SDP:n pelottelu porvarihallitusmöröllä ei tainnut upota kovin hedelmälliseen maaperään.

Liberaalit r.p. yhdistykseksi

Liberaalit kärsivät jälleen muna-kana-ongelmasta: sen äänestäjät ovat liian älykkäitä äänestääkseen varmaa häviäjää, joten puolue ei saa äänimäärää, joka toisi riittävää uskottavuutta seuraaviin vaaleihin. Puolueen ohjelma sinänsä on kunnossa, sen taakse löytyisi kyllä kannatusta 10-20 paikan verran, joskin siitäkin löytynee parannettavaa.

Kaksien tappiollisten vaalien jälkeen puolue poistettiin puoluerekisteristä ja se on taas aloittamassa 5000 allekirjoituksen keräyksen. Vähemmistö kannatti muuttumista kansalaisjärjestöksi, aatteelliseksi toimijaksi puoluepolitikoinnin ulkopuolelle. Samat aktiivit toki jo nyt vaikuttavat paljon kansalaisaktiiveina ja muilla rintamilla, mutta parhaassa tapauksessa puoluekin voisi ajan mittaan saada huomattavasti aikaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s