”Ennen kuin Barack Obama joukkoineen alkaa toimia ’työstandardien’ puolesta, haluaisin tarjota heille kierroksen täällä Phnom Penhin suunnattomalla kaatopaikalla”, kirjoittaa vuosia Itä-Aasiassa asunut Nicholas Kristof kirjoittaa NYT:ssä.

”Juttele näiden kaatopaikan perheiden kanssa, ja työ hikipajassa alkaa kuulostaa vaalitulta haaveelta, tieltä ulos köyhyydestä, sellaiselta hauraalta, joskin epärealistiselta kunnianhimolta, jollaista vanhemmat kaikkialla maailmassa kohdistavat lapsiinsa.”

”Kambodža yrittää asettaa tehtaille ’säälliset’ työehdot ja palkat.” Markkinapalkkoja (eli kysynnän ja tarjonnan tasapainon tuottavaa palkkatasoa) korkeammat palkat johtavat siihen, että rekrytoijat vaativat usein työhön halukkailta lahjuksia – joskus kuukauden palkan verran. Lisäksi ”säälliset” työehdot korottavat tuotantokustannuksia, minkä vuoksi jotkin tehtaat ovat joutuneet sulkemaan toimintansa nyt huonoina aikoina. Kuitenkin se työ olisi elinolojen parannus ilmankin ”säällisiä” työehtoja.

”Paras tapa auttaa köyhimpien maiden ihmisiä ei ole kampanjointi hikipajoja vastaan vaan siellä valmistamisen suosiminen.”

NYT: Where Sweatshops Are a Dream (New York Times, Usan johtava vasemmistolehti)