Tulipa tänään vaihteeksi taas eteen uutinen, joka koski Singaporen ruumiillista rangaistuskulttuuria. Tapa jolla meikäläinen yleisö reagoi uutiseen keitti itselläni välittömästi yli, joten oli pakko osallistua keskusteluun.
Useimmat tuntuvat kuvittelevan, että keppituomio on verrattavissa selkäsaunaan: keppiähän omituisella säännöllisyydellä suositellaan nimenomaan ”nuorisorangaistukseksi”.
Todellisuudessa se on erinomaisen ”aikuinen” rangaistus. Se on 13 milliä paksu, reilu metrinen, ja tyypillisesti se tulee treenatun taistelulajien harrastajan kädestä. Pyöveliä kohtaa virkavirhesyyte jos on yhtään lempeämpi kuin omat jänteet kestävät; väline liotetaan vedessä jottei se katkeaisi jo ennen kipua, ja sittenkin se useammalla lyönnillä helposti sälöytyy.
Aikojen kuluessa tuo tekniikka on hiottu sellaiseksi, ettei pahempaa kipua juuri pystytä aiheuttamaan vammauttamatta. Tyypillisesti kipushokki seuraa viimeistään kolmannen iskun kohdalla, ja usein tajunnanmenetyskin. Vaikka tuossa yritetäänkin estää pysyvät vammat, hermovauriot ovat silti melko tavallisia, ja varotoimista huolimatta keppi aika-ajoin lipsahtaa alaselkään. Silloin selkäranka usein murtuu ja tuloksena on alaraajahalvaus. Munuaiset tietysti ovat vielä paljon herkemmät vahingolle.
Jos kertalyöntien määrä kohoaa yli viiden, niitä ei enää saada aseteltua ”turvalliselle” alueelle erikseen, jolloin päällelyönnistä seuraa automaattisesti pari milliä irronnutta kudosta, per. 30 lyöntiä kerralla olisi tuloksiltaan samaa luokkaa kuin kauhaisisit takalistosta kämmenenkokoisen palan pois. Niinpä noita suurempia iskumääriä lyöjäkään ei mielellään anna, kun veri ja muut kudokset lentävät, mistä tietty seuraa hepatiitti- ja HIV-riski kaikille läsnäoleville. Infektioriski kohteelle on siitä riippumatta aina merkittävä. Käsittelyn uhrit eivät juuri istu, kävele tai nukukaan ainakaan pariin viikkoon, ja pöntölle on turha kuvitella pääsevänsä normaalisti.
Tuo käsittely on kyllä tehokas rangaistus, sitä ei voi kieltää. Aivan varmasti ei tee mieli joutua sen kohteeksi uudelleen. Niinpä moni joka aiemmin vain töhri, onkin tuon jälkeen valmis vaikka tappamaan välttyäkseen uusintakierrokselta.
Hieman jotain piiskoista tietävänä, tuommoinen kepitys on siis mielestäni barbaarista ja ihmisarvoa alentavaa. Myös hieman kriminologiasta, penologiasta ja oikeustaloustieteestä kuulleena, väitän ettei se myöskään tuota mitään mitattavissa olevaa yhteiskunnallista hyötyä, vaan vain haittaa. Ihan maksimissaan se palvelee tarvetta kovan, tahdonvastaisen väkivaltasosiaalipornon näkemiselle, sellaisen päässä joka ei vielä ole tajunnut että rujommat fantasiansa voisi tyydyttää sivistyneemminkin.
Suomen lievä rangaistuskäytäntö johtuu siitä, että täällä on järkiperäisesti mietitty mitä hyötyjä ja haittoja rangaistuksista on. Seurauksena meillä on varsin turvallinen ja humaani yhteiskunta, josta väärintekijääkään ei eristetä. Siihen kepit eivät kuulu: niiden kulttuurinen, yhteiskunnallinen, taloudellinen ja moraalinen hinta yksinkertaisesti olisi liian korkea. Pari töhryä siellä täällä on kuitenkin pieni hinta sellaisesta inhimillisyydestä joka mahdollistaa helpon ja onnellisen yhteiselämän.
Vapaasana.net 
Olen samaa mieltä siitä että ruumiillinen kuritus on väärin niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekkin. Kuitenkaan en usko että kannattaa pyrkiä mahdollisimman lievään rangaistukäytäntöön koskien pahiten yksilön vapautta, koskemattomuutta ja omaisuuden suojaa loukkaavia rikoksia.
Kyllä niille joille näiden loukkaamattomuus ei ole itsestäänselvää tulee se jotenkin konkreettisesti osoittaa. Parhaita keinoja on varmaankin vankeus ja sakot kunnon perinnällä. Tuntuvasti mutta ei myöskään itsetarkoituksellisen ankarasti.
TykkääTykkää
Oikeudenmukaisinta olisi vahingonkorvaus kärsineelle. Se ja sakko olisivat taloudellisesti tehokkaimpia. Vankila on tarpeetonta niukkojen resurssien tuhlausta, mutta ehkä valitettavasti joskus pienin paha.
Sitä paitsi kaikki rikkovat joskus lakeja. Rangaistukset pitää pitää mahdollisimman lievinä kuitenkin siten, että saa kiristää, jos se vähentää rikoksia riittävästi. Vahingonkorvausten pitäisi silti olla täysimääräisiä.
TykkääTykkää
No vahingonkorvaus on tietysti asia erikseen, se on eri asia kuin rangaistus. Yllättävän monella tuntuu olevan vaikeuksia näiden erottamisessa. Korvauksen tarkoituksena on vain kompensoida aiheutettu vahinko kun taas rangaistus palvelee yhteiskunnallista tehtävää teon tuomittavuuden konkreettisena seurauksena.
Jos kuitenkin tahallisten rikosten tekijät selviäisivät pelkillä vahingonkorvauksilla ilman mitään varsinaista rangaistusta se muistuttaisi korruptioyhteiskuntaa vaikka korvaukset menisivätkin rikoksen uhreille eikä valtiolle. Kuitenkin oltasiin tilanteessa jossa rikoksenteon oikeuden voisi käytännössä ostaa rahalla. Tälläinen olisi erittäin epätoivottava dystopia.
Sakko olisi tietysti taloudellisesti tehokain rangaistusmuoto jos se toimisi kuten pitää. Kuitenkin vakavien rikosten osalta perintäongelmat ja myös ihmisten varallisuuserot aiheuttavat käytännön ongelmia. Vähintäänkin maksamattomien sakkojen muuntaminen vankeudeksi pitäisi olla mahdollista että kriminaalipolitiikassa olisi yhtään mitään tolkkua.
Lieviä rangaistuksia ei voi myöskään oikeen perustella nykyisillä typerillä laeilla. Esim. aseistakieltäytymisestä, turvavyön käyttämättä jättämisestä, kannabiksen kasvattamisesta tai muista uhrittomista ”rikoksista” ei pitäisi rangaista lainkaan, ei edes lievästi ts. ne pitäisi dekriminalisoida.
Sen sijaan selvästi toisten vapautta loukkaavista rikoksista rangaistakoon oikeudella ja kohtudella.
TykkääTykkää