Kansallissosialismi – markkinatalous pois, hintasääntely ja suunnitelmatalous tilalle

Stanley G. Paynen mukaan Hitlerin kansallissosialismi oli lähempänä Neuvosto-kommunismia kuin mitään ei-kommunistista järjestelmää. Hitler säänteli hintoja ja palkkoja ja siirtyi pitkälti omavaraistalouteen, suunnitelmatalouteen ja hyvinvointivaltioon. Investoinnitkin olivat 90-prosenttisesti valtiollisia.

Kansallissosialismi eli natsismi oli Hitlerin Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP) nationalistinen, kollektivistinen, valtiojohtoinen ja osittain sosialistinen aate.

25 kohdan puolueohjelma[1] muodostui lähinnä nationalistisista ja sosialistisista elementeistä. Erik von Kuehnelt-Leddihn esittää, että ohjelman 25 kohdasta kymmenen oli työväenluokan asian ajamista, mm. työllisyyden puolustaminen, yritysvoittojen jako työntekijöille, pääomatulojen lakkauttaminen, kuolemantuomio keinottelijoille ja koroillaeläjille, trustien ja suurkauppojen sosialisoiminen, eläkejärjestelmän laajentaminen, yhtäläisen koulutuksen tarjoaminen köyhimmillekin, lapsityön kielto ja pääoman herruuden lakkauttaminen.[2] William Brusteinin mukaan nämä ohjelmakohdat ja Drexlerin lausunnot osoittavat, että natsipuolueella oli alkuperä työväenpuolueena.[3]

Käytännössä Hitler ei antanut ohjelman sitoa käsiään mutta toteutti mm. siihenastisen historian edistyksellisimmän hyvinvointivaltion sosiaaliturvineen ja hyvinvointipalveluineen sekä otti suuryritykset valtion kontrolliin, pääsääntöisesti kuitenkin ottamatta niitä valtion omistukseen. Kyseessä oli siis eräänlainen puolisosialistinen puolisuunnitelmatalous.

Juutalaisvastaisuudella ja työllisyysasialla valtaan

Heinäkuussa 1932 natsit saivat 38,4 % äänistä työttömyyden noustua noin 30 %:iin. Natsit sanoivat juutalaisten olevan syynä vaikeuksiin ja lupasivat hoita vaikeudet ja valjastaa teollisuuden palvelemaan valtiota. Kansallissosialismi tarkoitti yksilön alistamista kollektiiviselle edulle. Hitler sai muodostaa hallituksen. [4]

Saksalaiset eivät kokeneet vielä kesällä 1934 vapautensa vähenemistä suurena asiana, ja vuonna 1936 työläiset vitsailivat, että ainakaan Hitlerin alla ei ole vapautta nälkiintyä. Juutalaisvastaisuuskin herätti kansassa vastakaikua. [4]

Vasemmistolaisempi kuin Vasemmistoliitto

On kiistelty paljon siitä, miten sosialistisia kansallissosialismi ja natsi-Saksa olivat, eikä asiasta ole yksimielisyyttä. Sekä ohjelmaltaan että käytännön politiikaltaan ne olivat sosialistisempia kuin Vasemmistoliiton ohjelmat tai käytännön politiikka, vaikka Vasemmistoliitto syntyi Suomen kommunistisen puolueen ja SKDL:n toimintojen yhdistämisellä.

Sosialismi

Hitler julisti: ”me olemme sosialisteja, me olemme nykypäivän kapitalistisen talousjärjestelmän vihollisia”,[5] mutta hän korosti, ettei hänen sosialisminsa ole marxilaista sosialismia, jota hän vastusti, ja Hitlerin puheita on pidetty ristiriitaisina ja tilanteeseen ja yleisöön sovitettuina.

Natsit pitivät finanssikapitalismia juutalaisten loismaisena salajuonena.[12]

Roland Huntford katsoi kirjassaan The New Totalitarians, että natsien ja Ruotsin sosiaalidemokraattien sosiaaliset näkemykset olivat pitkälti samat. Hän katsoi tämän selittävän sen, miksi Myrdal sympatisoi avoimesti natseja sanoen heidän olevan nuorten ja tulevaisuuden liike.[7]

Puolueohjelma

Hitlerin Kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP) 25-kohtainen kansallissosialistinen puolueohjelma[1] esitti 10 sosialismille läheistä vaatimusta kuten ”tulot muusta kuin työstä on lakkautettava”, ”kaikki yritykset on kansallistettava”, ”sotavoitot konfiskoidaan”, ”suurten yritysten voitot jaetaan, ”laajennetaan eläkkeitä”, ”maareformi”)[13].

Käytännön talouspolitiikka

Taloustieteilijä Ludwig von Mises sanoi, että fasismi oli kollektivistista ja antikapitalistista. Yksityisestä omistusoikeudesta tuli illuusio, koska valtio kielsi ihmisiltä päätösvallan omaan omaisuuteensa.[14]

Hinta- ja korkosääntelyä ja keynesiläis-vasemmistolaisuutta

Hitler muutti Saksan talouspolitiikkaa vähä vähältä enemmän vasemmalle. Alussa vuodesta 1933 Hitlerin talouspolitiikka oli keynesiläistä ja sisälsi paljon valtiojohtoisia hankkeita mutta muuttui sitten vieläkin lähemmäksi sosialistista suunnitelmataloutta.

Vuonna 1933 Hitler myös säänteli maataloustuotteiden hinnat korkeammiksi ja rajoitti maakauppaa.[4] Korot säänneltiin alhaksiksi ja keynesiläisesti budjettivajeet korkeiksi (mm. tienrakennuksen vuoksi[15]), ammattiliitot kiellettiin.[4] Talous kiihtyi ja työttömyys väheni nopeasti mutta reaalipalkat laskivat 25 % (1933-38)[4] ja inflaatio kiihtyi. Työläiset olivat silti melko tyytyväisiä työllisyyden vuoksi.[4]

Fasistisen Italian tavoin Saksa alkoi tavoitella vapaakaupan sijaan omavaraistaloutta[16], joskin hyväksyi mm. raaka-aineiden tuonnin Saksan vaikutusvallan piirissä olevista maista.

Vuonna 1936 valtiovarainministeri Hjalmar Schacht korvattiin Hermann Göringillä ja pyrittiin tiukemmin omavaraisuuteen. Hinta- ja palkkasääntelyn rikkojat lähetettiin keskitysleireille. Osingot rajoitettiin 6 %:iin pääomasta. Neuvostoliiton tapainen suunnitelmatalous otettiin käyttöön ja hallitus alkoi määrätä mm. uusien tehtaiden määristä. Tämä heikensi Saksan taloutta. [4]

Investoinneista suurin osa oli ollut yksityisiä, mutta 1935-1938 enää 10 % oli. Hallitus säänteli yrityksiä laajasti. [17]

Vapaa markkinatalous korvattiin valtion suojaamilla monopoleilla ja kartelleilla.[18] Tämä rikastutti niitä suuryrityksiä, jotka olivat Hitlerin tukijoita.

Ulkomaankaupassakin otettiin käyttöön rahakaupan sijaan bilateraalinen vaihtokauppa.[19] 1940-luvulla orjatyön osuus nousi neljännekseen työvoimasta.[20]

Natsi-Saksan käytännön taloudessa oli paljon monille sosialistisille ja suunnitelmatalousmaille yleisiä tunnusmerkkejä:[4][21][22][23]

  • osingot rajoitettiin 6 %:iin kirjapääomasta (joka voi olla paljon vähemmän todellisestä pääomasta)
  • palkkasääntely
  • hintasääntely (rikkojia uhattiin keskitysleirillä)
  • runsaat julkiset työt ja julkiset investoinnit
  • valtiojohtoisuus
  • suuret budjettivajeet
  • tuonnin leikkaaminen valtiojohtoisesti
  • suunnitelmatalouden malliin määrättiin tuotantotavoitteita (lisää terästehtaita, tekstiilitehtaita jne.)
  • sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen lisääminen
  • siirtyminen osittaisesta vapaakaupasta lähelle omavaraisuutta ja kauppakumppanien määrän ankara rajoittaminen.[24]
  • valtion määräämä pakkotyö.

    Toisaalta valtaa siirrettiin valtiolle paitsi yrityksiltä myös muilta markkinatoimijoilta kuten työntekijöiltä, joilta kiellettiin lakot ja ammattiliitot. Kapitalistisen markkinatalouden sijaan valtio antoi komentoja suoraan yrityksille mutta antoi näiden usein olla muodollisesti aiempien omistajiensa omistuksessa hyödyttäen näitäkin. On kiistelty, missä määrin Hitler liittoutui eräiden kapitalistien kanssa ja suosi näitä ja toisaalta haittasi muita, mutta kapitalistista markkinataloutta hän vastusti.

    Yleisemminkin Euroopan fasistiset hallitukset kansallistivat avainteollisuusaloja, sääntelivät valuuttakurssejaan ja tekivät massiivisia valtion investointeja, hintasääntelyä, palkkasääntelyä ja muuta taloudellista interventionismia[25].

    Vasemmisto ihaili Saksaa

    Professori Mitchell Langbertin mukaan Ruotsi hyvinvointivaltion isä, taloustieteilijä-poliitikko Gunnar Myrdal (sd) ihaili avoimesti natseja ja Hitleriä 1930-luvulla, samoin osa USA:n vasemmistoa kuten Joseph Kennedy, joka sanoi demokratian ajan olevan ohitse ja Saksan olevan uusi edistyksellinen malli.[26] 1940-luvulla Myrdal kääntyi natseja vastaan.

    Nykyinen kansallissosialismi

    Puhtaan hitleriläistä kansallissosialismia ei ole enää missään merkittävässä roolissa, mutta ideologisesti melko samansisältöisiä liikkeitä, mm. nationalistisia ja/tai harmoniseen luontosuhteeseen perustuvia sosialistisia liikkeitä on paljon.

    Esimerkiksi Hugo Chávezin sosialistiseen leiriin lukeutuva Bolivian presidentti Evo Morales yhdistää sosialismin, antikapitalismin, harmonisen luontosuhteen ja alkuperäisasukkaiden puolustamisen[27] kuten kansallissosialismikin (jolla tosin alkuperäisasukkaiden yleistyksenä yhtä etninen ”kansa”)

    Viiteluettelo ja lisätietoja:
    Kansallissosialismi (Liberalismi.net)

    Katso myös:
    Fasismi = sosialismia, suunnitelmataloutta, hyvinvointivaltio ja nationalismia (Vapaasana.net)

  • Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

    w

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s