Intia ennen brittejä oli vielä pahempi

Maharadžojen suunnattomat rikkaudet oli saatu polkemalla alamaiset rutiköyhään kurjuuteen. Verotus oli jopa 50 % ja käytettiin hallitsijoiden hyväksi. Tiet ja kastelu jätettiin rempalleen. Hallinto oli mielivaltaista. Vuodet 1757-1947 kestänyt brittihallinto toi useita parannuksia mutta oli silti ”julma, ahne ja rasistinen”. Sen arvostelun britit aloittivat jo 1700-luvulla.

Intialaispoliitikko Shashi Tharoorin menestyskirja An Era of Darkness: The British Empire in India (2016) jatkaa Intian politiikan perinnettä: poliitikot syyttävät ylläpitämästään pahasta syytetään britti-imperiumia. Professori Alex Tabarrok korjaa kirjan väitteitä arvostelussaan.

Tharoor esimerkiksi moittii sitä, että britit eivät lakkauttaneet antaneet maita intialaisilta suurmaanomistajilta, zamindareilta, viljelijöille siellä, missä brittien asema oli muutoksiin liian heikko. Etelä- ja Länsi-Intiassa Britit kuitenkin loivat Tharoorin ylistämän raiyatwar-järjestelmän, jossa välikädet poistettiin, tilat annettiin viljelijöiden omistukseen. Nykyään suoraan omistusoikeuteen perustuvan raiyatwar-järjestelmän alueilla tuottavuus on parempi.

Brititkin silti sääntelivät taloutta, jopa paikoin määräsivät kasvatettavat kasvit ja tuotteiden hinnat. Tämä heikensi pahasti talouden toimintaa, kuten heikensivät aiemmatkin vallanpitäjät.

”Britannia rikastui Intian rahoilla”

Tharoor väittää Britannian rikastuneen Intian rahoilla. Britannia oli kuitenkin jo ennen Intiaan tulemista yli kaksi kertaa niin rikas kuin Intia henkeä kohden. Siksi valloitus onnistui.

Länsimaiden ennennäkemättömän valtava talouskasvu, teollinen vallankumous, ei ollut tuontitavaraa Intiasta edes Britanniassa. Se perustui omaisuudensuojaan, oikeusvaltioon, liberaaliin hallintoon sekä edistysuskoon, joka kannusti kehittelemään kaikkea tuottavammaksi. Keksinnöt olivat yksityistä liiketoimintaa.

Tharoor ylistää maharadžojen ja mogulien suunnattomia rikkauksia ennen brittivaltaa. Ne oli kuitenkin riistetty miljoonien köyhien selkänahasta. Itsevaltiaat maharadžat olPainting_of_Maharaja_Sher_Singhivat ennen brittejä alistaneet täysin alamaisensa rutiköyhiksi ja surkeiksi. ”Epätasa-arvo oli äärimmäistä.”

Sekä moguli- että marathihallitsijat verottivat maataloustulosta puolet tai ainakin kolmanneksen. Se käytettiin lähinnä hallitsijoiden rikkauksiin, palatseihin, hallintoon ja armeijaan, ei esimerkiksi kipeästi tarvittuihin teihin ja kasteluun, taloushistorioitsija Tirthankar Roy raportoi (2011). Korkean verotuksen vuoksi ei juuri ollut kannustimia parantaa tuottavuutta. 1700-luvulla myös kuivuuden lisääntyminen köyhdytti Intiaa.

Intia ei juurikaan kapinoinut Britanniaa vastaan, koska Britannia ehkä toi enemmän hyvää kuin pahaa. Britannian toiminta Intiassa oli monin tavoin ankarasti tuomittavaa, vaikka se saattoikin olla kokonaisuutena hyväksi.

Tämä ei tarkoita, että intialaisten tarvitsisi mitenkään hävetä historiaansa. Eiväthän nykyintialaiset ole siitä vastuussa, ja hirvittävä sorto ja riisto oli ennen tavallista muuallakin. Vastaavasti britti-imperiumikin oli imperiumeista humaaneimpia mutta silti kammottava, vaikka Venäjän imperialismi Tšetšeniassa onkin yhä monella mittarilla pahempaa.

Kolonialismi

Rikas maailma on kasvanut nopeimmin sen jälkeen, kun se menetti siirtomaansa. Alueilla, jotka siirtomaavallat alistivat, oli myös nopeampi talouskasvu sen jälkeen, kun niistä tuli siirtomaita.” Rikkaimmista maista osalla ei koskaan ole ollut siirtomaita ja toiset ovat entisiä siirtomaita (USA, Kanada, Uusi-Seelanti, Hongkong ja Singapore). Afganistan, Liberia, Nepal ja Tiibet eivät koskaan ole olleet siirtomaita.

Tulojen epätasaista jakautumista maailmassa ei selitä kolonialismi vaan kapitalismin epätasainen jakautuminen. [GKP]

1970-luvulla Britannia oli lähes sosialismin runtelema kehitysmaa, ja nousu takaisin ei johtunut luovutetusta imperiumista vaan sosialismin vähentämisestä – sama resepti on toiminut kehitysmaissakin: lähes liberalismia lisänneet ovat nousseet ja sääntelyä lisänneet ovat kärsineet, usein nälänhädistäkin.

Intian historia

Indus- ja Ganges-virtojen laaksot ovat vuosituhansia olleet maailman viljavinta ja runsasväkisintä seutua. Hindulaisuus ja Intian kulttuuri ovat vuosituhansia ajanlaskuamme vanhempia.

1800-luvulla eaa. Keski-Aasian indoiranilaiskieliä puhuneet arjalaiset hyökkäsivat Intiaan ja alistivat aiemmat intialaiset. He muodostivat pappis- ja soturikastit ja perustivat yhä vaikuttavan, joskin kielletyn kastijärjestelmän, jossa paikallisista tehtiin palvelijoita ja orjia. Tämä esitetään historian oppikirjoissa tosiasiana, mutta eräiden intialaisten tutkijoiden mukaan arjalaisten tulo ei ollut hyökkäys.

Yleensä maa on ollut jakautuneena moniin valtakuntiin. Chandragupta I yhdisti sen 300-luvun alussa edistyneeksi Gupta-valtakunnaksi, joka hajosi 500-luvulla.

Intia harjoitti voimakasta kolonialismia koko Kaakkois-Aasiassa 400-luvulta 1200-luvulle. Hindulaisuus levisi alueelle jo ajanlaskun alussa.

Muslimit perustivat Delhin sulttaanikunnan 1193. Vuosina 1504-1857 vallassa olivat suurmogulit, mongoli Timur Lenkin jälkeläiset, muslimeja hekin. Heidän vallassa oli välillä jopa koko Intia – johon Pakistan ja Bangladesh on vuoteen 1947 asti laskettu – ja osa Afganistania ja Persiaa. 1700-luvulla valtakunta supistui Delhin ympäristöön suuren Marathivaltakunnan kasvaessa.

Kaksi sepoy-upseeria ja sepoy-sotilas

Brittihallinnon sepoy-sotilaita 1820-luvulla

Intiassa oli vaihteleva määrä maharadžoja (suurkuninkaita) ja radžoja, jotka hallitsivat omia kuningaskuntiaan. Brittivallan aikana näitä oli noin 500 ja hallitsijat olivat enää heikentyviä vasallikuninkaita, vuoteen 1972 asti. Jo keskiajalla monet pikkuruhtinaatkin alkoivat kutsua itseään maharadžoiksi ja maharadžoja oli muissakin hinduvaltioissa, kuten Filippiineillä ja Indonesiassa.

Brittiläiset kokivat velvollisuudekseen tuoda Intiaan länsimaista humanismia, tosin kovin valikoivasti.  Leskenpolttorituaalin (sati) britit kriminalisoivat vuonna 1829 hillittyään sitä jo aiemmin. Tämä perinteisiin puuttuminen oli osasyy vuoden 1857 Sepoy-kapinaan, joka puhkesi huhusta, että luodeissa olisi lehmän tai sian rasvaa. Sen kukistettuaan britit eivät enää juuri uskaltaneet puuttua intialaisiin tapoihin. Itsenäinen Intia kriminalisoi satin vasta vuonna 1988.

Vuonna 1947 Britannia antoi Intian itsenäistyä säilyttääkseen hyvät suhteet maahan. Muslimivaltaiset osat erotettiin Pakistaniksi, josta sorron ja sisällissodan jälkeen myöhemmin irtautui Itä-Pakistan eli Bangladesh. Kashmirin hindumaharadža valitsi liittymisen Intiaan, mutta muslimienemmistön äärisiipi ja etelän sosialistit halusivat osaksi Pakistania. Tästä syttyi sota maiden välille, ja länsiosa jäi Pakistanille.

Linkkejä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s