Taivaallisen rauhan aukion verilöyly (Tiananmen) – liberalismin tukahduttaminen

Opiskelijat osoittivat mieltään Tian-an-menillä vaatiakseen lisää taloudellista ja poliittista liberalisointia. Heidän idolinsa Hu Yaobang oli erotettu puolueen pääsihteeriydestä 1986 liian sallivasti ”porvarilliseen liberalisointiin” (資產階級自由主義) suhtautuvana. Sittemmin hän kuoli 15.4.1989, minkä jälkeen uusi pääsihteeri Zhao Ziyang ainoana puolusti opiskelijoita, joiden mielenosoitus murskattiin konservatiivien päätöksellä. Itä-Eurooppa vapautui myöhemmin samana vuonna ja Berliinin muuri murtui.

Verilöylystä selvinnyt professori Liu Xiaobo sai lokakuussa Nobelin rauhanpalkinnon, mutta on vankilassa ollen kykenemätön vastaanottamaan sitä ihmisoikeuksien päivänä 10.12.

Erotetun uudistajan hautajaisista mielenosoitukseen
Kiinan kommunistipuolueen pääsihteeri Hu Yaobang suhtautui tiukkalinjaisempien mukaan liian sallivasti “porvarilliseen liberalisointiin”, mm. liberaaleja taloudellisia ja poliittisia uudistuksia kannattaneeseen älymystöön ja opiskelijamielenosoituksiin vuonna 1986. Siksi hänet erotettiin vuonna 1987. Opiskelijamielenosoituksia olivat innoittaneet myös Hun puheet sanan- ja lehdistönvapaudesta.

Hun kuoltua 15.4.1989 poliittinen paine pakotti hallituksen järjestämään viralliset hautajaiset[2], mutta opiskelijat olivat tyytymättömiä hautajaisten pienuuteen, joten 22.4.1989 50000 opiskelijaa saapuivat Taivaallisen rauhan aukiolle osoittamaan mieltään.

Toinen uudistaja, markkinataloushenkistä työtä tehnyt ja yksityistämistä sekä demokratiaa vaatinut kommunistipuolueen pääsihteeri Zhao Ziyang vaati mediaa raportoimaan avoimesti mielenosoituksista saadakseen siitä tukea sosialistisempaa laitaa vastaan, mutta opiskelijat kritisoivat häntäkin liian hitaasta uudistustahdista.

Pattitilanne, sotatila ja verilöyly

Mielenosoitukset aloittivat opiskelijat, jotka vaativat lisää taloudellista ja poliittista liberalisointia[3]. Ajan mittaan mukaan tuli kuitenkin muitakin ryhmiä.

18.5.1989 politbyroo julisti sotatilan Zhaon äänestäessä ainoana sitä vastaan, ja pian maan ylin vallankäyttäjä Deng Xiaoping  sekä häntäkin kriittisemmin uudistuksiin suhtautuneet syrjäyttivät Zhaon, lopettivat mielenosoituksen verilöylyllä ja hidastivat uudistustahtia.

Toimittaja Naomi Klein väittää päinvastaista kirjassaan Sokkidoktriini.

Hun perintö

Hu oli myös puolustanut ”kulttuurivallankumouksessa” vainottuja ja kannattanut Tiibetiin itsehallintoa[4] sekä yrittänyt tukea ja tiibetiläisen kulttuurin säilymistä, sekä Tiibetin koulutusta[5] ja ollut ”liian rauhanomainen” Japania kohtaan.

Nykyäänkin jotkut esittävät, että puolueen tulisi tehdä liberaaleja uudistuksia Hun hengessä, toisten mielestä taas oppia pitäisi hakea pikemminkin kommunistisista Kuubasta ja Pohjois-Koreasta[6].

Ihmisoikeuksia vaatinut Liu Xiaobo

Nyt Nobel-palkittu Liu osallistui professorina mielenosoituksiin. Hän oli myöhemmin laatimassa Peruskirja 08 -vetoomusta, joka julkistettiin joulukuussa 2008. Peruskirjassa vaadittiin sananvapautta, ihmisoikeuksia, demokratiaa, vallan kolmijako-oppia, yksityisomistuksen suojaa, ympäristönsuojelua ja totuuskomissiota. Tästä Liu palkittiin 11 vuoden vankeustuomiolla puolueen ja valtion vastaisesta toiminnasta.

Viiteluettelo ja lisätietoja:
Kiina (Liberalismi.net)
Free Liu Xiaobo (Facebook-ryhmä)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s