Euroalueen pummit ja liittovaltiofanaatikot ovat viime aikoina ehdotelleet ns. eurobondeja Euroopan velkakriisin ratkaisuksi. Koska Kreikan kaltaiset maat ovat sotkeneet budjettinsa, joutuvat nämä maksamaan korkeampaa lainakorkoa alijäämiensä rahoittamiseksi kuin taloudet (kuten Saksa), joiden budjettitasapaino on paremmassa kunnossa. Eurobondien pointtina on kiertää tämä ongelma kollektivisoimalla riskit: Kun investoija lainaa euroalueelle rahaa ostamalla eurobondin, toimii tämän arvopaperin takaajana koko euroalue. Koska euroalue keskimäärin on paremmassa kunnossa kuin ylivelkaantuneet maat, olisi eurobondin korko alhaisempi kuin esimerkiksi Kreikan valtion velkakirjojen. Näin ollen eurobondit olisivat instrumentti, jolla valtiot kautta Euroopan voisivat lainata rahaa julkisen sektorin paisuttamiseksi entisestään – muiden kustannuksella.

Tämä ratkaisu hyödyttäisi siis niitä, joiden lainakustannukset alenisivat eurobondien myötä. Esimerkiksi tällä hetkellä investoijat vaativat Kreikalta kolmenkymmenen prosentin korkoa kymmenen vuoden velkakirjoista, kun taas Suomi ja Saksa saavat lainaa alle kahden prosentin korolla. Suomen ja Saksan kaltaiset maat häviäisivät, kun he joutuisivat takaaman huonojen maiden velat. On myös ehdotettu, että eurobondit korvaisivat kansalliset velkakirjat kokonaan, mikä tarkoittaisi sitä, että Suomi joutuisi maksamaan myös omista lainoistaan korkeampaa korkoa kuin mitä markkinat sille yksittäisenä maana soisivat. Näin ollen eurobondit kannustaisivat valtioita velkaantumaan, sillä euroalue kokonaisuudessaan kantaa riskit: jos Kreikka päättäisi jättää velkansa maksamatta, tulisi euroalueen jotenkin kyetä rankaisemaan sitä, kun markkinat eivät siihen enää kykenisi. Samalla budjettinsa tasapainossa pitäneitä talouksia rangaistaisiin hyvästä taloudenpidosta. Nämä ovat niitä ns. perverssejä kannustimia, joiden seurausta nykyinenkin kriisi on.

Kreikan pelastamista kaavailevat ”eurofiilit” eivät ymmärrä, että Kreikan talousongelmat ovat tietyssä mielessä hyvä juttu: ne kannustavat Kreikkaa liberalisoimaan talouttaan. Eurobondien myötä korkojen rooli informaation välittäjänä menettäisi merkittävästi voimaansa: yksittäisten maiden kohdalla täydellisesti. Jos satojen eurooppalaisten pankkien pitää Kreikan ongelmien – ja mahdollisen eurosta eroamisen – myötä romahtaa, niin so be it: ylipaisunutta pankkisektoria ei tulisi keinotekoisesti pyrkiä pitämään pystyssä. Eurobondien käyttöönotto tarkoittaisi euroalueen muuttumista velkaunioniksi mutta ilman kannustimia maltilliseen finanssipolitiikkaan. Jos Kreikka, Portugali ja Italia (kohta ehkä myös Ranska) haluavat velkaa alle heihin kohdistuvan markkinahinnan, tulisi heidän myös olla valmiita siirtämään finanssipolitiikkansa hoito Berliiniin. Finanssipolitiikan keskittäminen ei kuitenkaan ole mielekästä, joten parhaaksi vaihtoehdoksi jäänee Kreikan viskaaminen euroalueen ulkopuolelle, takaisin järveen kasvamaan.

Aiheesta muualla
Eurobondit (Liberalismi.net)