Ei velkaelvytystä vaan rahaelvytys ja uudistukset

”Euroopan säästäminen estää kasvun”, valittavat monet, ”pitää säästää vasta nousukaudella.” Eipäs, valtioiden velkaantuminen on nykykriisin syy, lisävelkaantuminen pahentaisi tilannetta. Pitää supistaa julkista sektoria, elvyttää rahapolitiikalla ja poistaa yrittämisen, työllistymisen ja työllistämisen esteitä, tehdä sosiaaliturvasta kannustavampi. Velkaelvytys ei edes toimi, koska EKP:n tehtävä on eliminoida sen vaikutus kysyntään.

Jotkut valittavat, että ilman velkaelvytystä ei voi luoda sitä kasvua, jota Eurooppa nyt tarvitsee. Voipas, jopa säästämällä, jos säästetään työllistymisen kanssa kilpailevista sosiaaliturvan muodoista, ja poistamalla muita työllistämisen ja työllistymisen esteitä. Ne ovat varmasti tarpeen. Jos lisäksi tarvitaan elvytystä, sen voi tehdä rahapolitiikalla paremmin.

Valtioiden menojen leikkaaminen ei vaikuta kokonaiskysyntään, jos keskuspankit antavat lisärahaa markkinoille samaan aikaan – mitä ne tietysti nykyisin aina tekevät. Keskuspankit toimivat markkinoilla aina valtion jälkeen, ja mikäli valtio lisää tai supistaa menojaan, keskuspankki joko lisää tai kerää pois rahaa markkinoilta vastaavassa suhteessa kunnes se uskoo taas saavuttavansa inflaatiotavoitteensa. Elvytys on mahdollista pelkästään keskuspankin toimesta.

Velkaelvytys ei toimi

Valtioiden menoja nostamalla elvytys ei voi toimia, kun keskuspankit harjoittavat aktiivista rahapolitiikkaa. Keskuspankit etenkin tällä hetkellä pelkävät inflaatiota, ja mikäli valtiot elvyttävät budjettiensa kautta taloutta, keskuspankit vain imevät ylimääräisen rahan markkinoilta ja elvytys ei tuota tulosta – yksityistä kulutusta vain korvataan valtion menoilla.

Kysyntä ja työllisyys eivät lisäänny mutta suuntautuvat muualle kuin mitä ihmiset ja yritykset pitävät hintansa arvoisena, kun valtion menot korvaavat yksityisiä.

Valtioiden harrastama elvytys on mahdotonta niin kauan kuin keskuspankit aina reagoivat siihen.

Velkaelvytys johtaa kriisiin

Kriisissä ovat vain ne valtiot, joilla on suuri julkinen velka. Sopivissa oloissa markkinat saattavat luottaa hieman velkaantuneempaankin lainanottajaan, mutta sellaisen varaan ei pidä liikaa laskea. Valtioiden pitäisi karttaa heittäytymistä velkataakan eli markkinoiden lainahalujen varaan.

Elvyttäminen valtion velkaantumisella tekee usein valtion entistä epäuskottavammaksi takaisinmaksajaksi ja siis heikentää eikä vahvista sen kykyä saada rahaa markkinoilta kohtuuhintaan sekä ylläpitää kasvua pitkällä aikavälillä.

Jos kasvua yritetään luoda lisävelalla, tilanne pahenee, luottamus valtioon laskee, kansalaiset, yritykset ja ulkomaalaiset eivät uskalla kuluttaa ja investoida.

Poliitikoilla on tapana elvyttää aina, kun siihen löytyy verukkeita, ja hyvinä aikoina taas kansalta ei riitä ymmärtämystä säästöille. Siksi huonoina aikoina ei kannata elvyttää velkaantumalla.

Veroale on tehokkainta velkaelvytystä

OECD-maiden elvytystoimien tulokset 1970-2007 osoittivat, että jos valtio kuitenkin päättää elvyttää, parhaiten talouskasvua lisää taantumassa verotuksen keventäminen. Kun nousu alkaa, alijäämää ei tule kuroa umpeen nostamalla verotusta vaan leikkaamalla valtion menoja, jos halutaan varmistaa, ettei tule uutta taantumaa, sama tutkimus osoittaa.

Baltian maat selvisivätkin nopeasti tästä kriisistä juuri säästämällä, ja niiden BKT ja palkat ovat nyt paljon korkeampia kuin 2000-luvun alkupuolella.

Empiirinen data on myös osoittanut, että ”kerroin” on alle yhden: jos valtio lisää kulutusta, ”kerroinvaikutus” ei lisää vaan päinvastoin supistaa muuta (järkevämpää) kulutusta.

Rahaelvytys toimii paremmin

Kokonaiskysyntää voidaan lisätä paitsi velkaelvytyksellä myös rahapolitiikalla: keskuspankki lapioi lisää rahaa markkinoille. Kun kasvu sitten alkaa yltyä, pitää rahahanoja kiristää niin, ettei tule inflaatiota. Itse asiassa velkaelvytyskään ei toimi, ellei keskuspankki salli kysynnän lisääntyvän eli löysää rahapolitiikkaansa.

Tällainen rahaelvytys ei velkaannuta valtioita lisää eikä samalla tavalla lisää niiden velan korkoja. Lisäksi lisäkysyntä kohdentuu sinne, minne markkinat eli tavalliset ihmiset ja yritykset näkevät parhaaksi sijoittaa omia rahojaan, esimerkiksi tuottavimpiin investointeihin tai tärkeimpään kulutukseen, ei sinne, minne korruptoidut poliitikot jakelevat rahaa kavereilleen. Se luo näin tukevamman pohjan tulevalle kasvulle.

Rakennemuutokset toimivat parhaiten

Jopa vasemmistolainen Paul Krugman on toistakymmentä vuotta sanonut, että Euroopan työmarkkinat ovat liian jäykät. Ruotsin, Saksan ja Tanskan parhaiden oppien tavoin on poistettava yrittämisen, työllistämisen ja työllistymisen esteitä.

Ruotsi on vapauttanut apteekki-, taksi- ja koulukilpailun, monen sosiaalipalvelun tuottamisen jne. Sosiaaliturvaa pitää leikata. Ruotsin ym. mallit osoittavat, että myös sairaus- ja työkyvyttömyystuet kilpailevat työllistymisen kanssa – ei ole mitään kaikkitietävää virkamiestä, joka osaisi sanoa, kuka on oikeasti sairas tai kuka on työkyvytön paitsi omalla alallaan myös kaikissa maailman muissa työtehtävissä.

Tanska on poistanut irtisanomissuojan, mikä on lisännyt työnantajien rohkeutta työllistää ihmisiä. Maassa olikin vähän aikaa sitten 2,2 %:n työttömyys. Toisaalta Tanskan korkea työttömyysturva kohottaa työttömyyttä taantumissa.

Sosiaaliturva pitää muuttaa perustulomaisemmaksi, kuten Hollannissa on tehty. Työnteon pitää aina kannattaa, oli henkilö sitten työtön, ”sairas”, ”työkyvytön”, eläkeläinen tai työssäkäyvä.

Pitäisikö kuitenkin ylijäämämaiden velkaelvyttää?

Ei todellakaan. Usein väitetään, että vaikka pahasti velkaantuneilla ei ole varaa elvyttää, Saksan kaltaiset vaihtotaseen ylijäämämaat, jotka eivät ole aivan korviaan myöten veloissa, voisivat kuitenkin elvyttää ja siten lisätä kysyntää ja auttaa kriisimaita jaloilleen.

Tällöinhän keskuspankki kiristäisi rahapolitiikkaa niin, että keskimäärin tilanne pysyisi euroalueella suunnilleen ennallaan, jolloin Saksan kysyntä kasvaisi ja kriisimaiden kysyntä laskisi, koska lisääntynyt raha ja kysyntä Saksassa kohdistuu eniten oman maan tuotteisiin. Sehän haittaisi kriisimaiden taloutta entisestään. Saksassa tosin palkkataso nousisi ja kilpailukyky murenisi, mutta tämä tuskin riittäisi korjaamaan ongelmaa.

Kun vielä kreikkalaiset syyttävät saksalaisia omasta velkaantumisestaan, tuskinpa lisärahakaan saisi saksalaiset kovin suurin joukoin matkaamaan Kreikkaan tuhlaamaan rahojaan avokätisesti, niin että tämä kompensoisi Kreikalle rahapolitiikan kiristymisen. Hesarin suomalainenkin toimittaja paljasti valehtelevansa olevansa norjalainen, kun suomalaisetkaan eivät Olli Rehnin vuoksi ole Kreikassa hyvässä huudossa.

Lisätietoja viiteluetteloineen:
Talouselvytys (Liberalismi.net, sisältää sekä lisää asiaa aiheesta että tutkimusviitteitä monelle mainitulle faktalle)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s