Euroero tulisi äärimmäisen kalliiksi ja vaikeaksi

Ekonomisti Roger Wessman perustelee, miksi euroero olisi erittäin kallista ja vaikeaa. Lopputuloskin on epävarma ja realistisessa pahimmassa tapauksessa, kuten Kreikassa, poliitikot ensin vievät maan eron partaalle valtavine epäluottamuskustannuksineen ja sitten perääntyvät. Siksi Wessman ei suosittele Suomen eroa eikä euron hajottamistakaan – tosin ei ehkä mitään. Eurothinktank on esittänyt euron hajotusesityksen. Jäseniä ovat mm. Kanniainen ja Lepomäki.

Kreikan demokratia on tuhottu?

Kreikan hallitukset päättivät ”demokraattisesti” sekä syödä että säästää kakun. Siksi he vaativat muita leipomaan heille uusia kakkuja, koska muu olisi ”demokratian estämistä”. Kreikkalaisilla on täysi vapaus päättää politiikastaan: elävätkö omilla rahoillaan vai haluavatko elää leveämmin muiden rahoilla ja sen aikaa muiden ehdoilla.

Euroero: taloustieteilijöiden enemmistö vastustaa?

Hesarin valitsemista 46 taloustieteilijästä 18:n mielestä ei vielä pidä erota eurosta. Näistäkin osa oli tätä mieltä suurin varauksin tai turvallisuuspoliittisista syistä. 23 ei halunnut vastata, mm. siksi, että kysymys ei ole taloustieteellinen vaan poliittinen. Suuren osan mielestä euro ei toimi ilman liittovaltiota. Vain 1 professori veikkasi, että euro ei hajoa. HS uutisoi: ”Ekonomistit: ei erolle eurosta”.

Hallitus luopuisi eurosta, jos voisi silti säilyttää kasvonsa

Vaikka Jutta Urpilainen väittää muuta, hän itse sanoi, että Suomi on valmistautunut eroamaan eurosta, jos euro tulee liian kalliiksi, ja että Suomen ei pitäisi valmistautua sellaiseen pankkiunioniin, jossa vastataan yhdessä muiden maiden veloista, taloudesta ja riskeistä. PT:n tutkija Heikki Taimio oli juuri sanonut, että euroalueen hajoaminen on ainoa realistinen vaihtoehto. Professori Noriel Roubini sanoi, että Suomen kannattaa erota eurosta, hyöty olisi 10 – 15 % BKT:stä. Urpilainen perui puheitaan, koska hän ei olisi saanut sanoa tuota. Suomi luopuu typeryyksistä heti, kun joku osaa neuvoa hallitukselle, miten sen voi tehdä menettämättä kasvojaan äänestäjien edessä. Miten?

Eurobondit – huonoin idea ikinä

Euroalueen pummit ja liittovaltiofanaatikot ovat viime aikoina ehdotelleet ns. eurobondeja Euroopan velkakriisin ratkaisuksi. Koska Kreikan kaltaiset maat ovat sotkeneet budjettinsa, joutuvat nämä maksamaan korkeampaa lainakorkoa alijäämiensä rahoittamiseksi kuin taloudet (kuten Saksa), joiden budjettitasapaino on paremmassa kunnossa. Eurobondien pointtina on kiertää tämä ongelma kollektivisoimalla riskit: Kun investoija lainaa euroalueelle rahaa ostamalla eurobondin, toimii tämän arvopaperin takaajana koko euroalue. Koska euroalue keskimäärin on paremmassa kunnossa kuin ylivelkaantuneet maat, olisi eurobondin korko alhaisempi kuin esimerkiksi Kreikan valtion velkakirjojen. Näin ollen eurobondit olisivat instrumentti, jolla valtiot kautta Euroopan voisivat lainata rahaa julkisen sektorin paisuttamiseksi entisestään – muiden kustannuksella.

Ei velkaelvytystä vaan rahaelvytys ja uudistukset

”Euroopan säästäminen estää kasvun”, valittavat monet, ”pitää säästää vasta nousukaudella.” Eipäs, valtioiden velkaantuminen on nykykriisin syy, lisävelkaantuminen pahentaisi tilannetta. Pitää supistaa julkista sektoria, elvyttää rahapolitiikalla ja poistaa yrittämisen, työllistymisen ja työllistämisen esteitä, tehdä sosiaaliturvasta kannustavampi. Velkaelvytys ei edes toimi, koska EKP:n tehtävä on eliminoida sen vaikutus kysyntään.

Kreikka-vakuudet ovat tahallista kansan sumutusta

Euromaiden valtiovarainministerit tekivät vakuusehdot tarkoituksellisesti niin huonoiksi, että vakuuksia ei kannata ottaa eivätkä muut maat niitä halua. Suomen hallitus aikoo ottaa ne tappiollisestikin Sdp:n ja Vasemmistoliiton vaalilupauksien vuoksi. Hallitus yrittää sumuttaa kansaa, että tämä olisi hyvä ratkaisu.