Asiantuntijoiden mukaan Kuuban terveydenhoitolukuihin pitää suhtautua yhtä kriittisesti kuin aikanaan Neuvostoliiton ja Kiinan. Silti virallistenkin lukujen mukaan muu Latinalainen Amerikka on saanut Kuuban eliniänodotetta vuosilla kiinni vallankumouksen jälkeen, vaikka terveydenhoitoon käytetään niin paljon rahaa, että kansa kärsii nälästä ja köyhyydestä vastoin tahtoaan. Ihmisoikeuksia ei ole ja vankilajärjestelmä työleireineen on epäinhimillinen ja terveydelle vaarallinen.

Castrot tuomitsevat Kuuban mallin

Ennen vallankumousta Kuuba oli Latinalaisen Amerikan rikkaimpia maita ja rikkaampi kuin Espanja, nyt köyhimpiä. Aiemmin köyhemmän Chilen minimipalkka on 230 euroa kuussa, Kuuban keskipalkka 10 tai 20 euroa kuussa lähteestä riippuen. Suhteellinen köyhtyminen johtuu lähinnä sosialismista vaikka kauppasaarrollakin on merkitystä. Kuuban presidentti Raul Castro sanoi vallankumouspäivän puheessaan 26.7.2009, että Kuuba saa syyttää ”surkeasta” maataloustuotannosta itseään eikä kauppasaartoa. Kuuba tuo maahan noin 60 % elintarvikkeistaan, ja jopa vessapaperista on pulaa. Fidel Castro sanoi syyskuussa 2010, että Kuuban malli ei enää toimi edes Kuubassa.

Helsingin Sanomien mukaan Kuuban kommunistijohdon pysyminen vallassa johtuu pitkälti Chávezin runsaasta talousavusta. 1990-luvun alkuun talous oli Neuvostoliiton avun varassa, sitten tuli pahoja talouskriisejä, joita lievitettiin tilapäisillä kapitalistisilla uudistuksilla. USA on sallinut maansa kuubalaisten matkustaa ja lähettää rahaa Kuubaan.

Luvut ovat propagandaa?

Lääketieteellisen lehden artikkeli viidestä Kuuban terveydenhoitojärjestelmää tutkineesta kirjasta totesi, että järjestelmän todellista tilaa on vaikea arvioida.

Kuuban terveydenhuollosta väitelleen professori Katherine Hirschfeldin mukaan Kuuban terveystilastoihin tulee suhtautua epäillen samoista syistä kuin aikanaan Neuvostoliiton ja Kiinan siitä huolimatta, että panostus terveydenhoitoon on tuottanut suunnattomat kustannukset kansalaisille, joilla ei ole asiaan sananvaltaa.

”Ennen Castroa Kuuban lapsikuolleisuus oli alhaisempi kuin missään muussa Latinalaisen Amerikan maassa tai Ranskassa, Italiassa tai Japanissa. Se on ainoa mittari, jolla Kuuban tilanne ei ole huonontunut absoluuttisesti [luultavasti kapitalistisen maailman lääketieteellisten innovaatioiden tuliaisena], mutta siinäkin Kuuban tilanne on huonontunut nopeasti muihin vastaaviin maihin verrattuna.”

Vuonna 1960 (juuri ennen kommunismia) eliniänodote oli Kuubassa 64 vuotta ja Latinalaisessa Amerikassa 56 vuotta. Vuonna 2010 luvut olivat 79 vuotta ja 74 vuotta. Parhaiten luvut ovat kehittyneet alueen kapitalistisimmissa maissa.

Koska ulkopuolinen tutkimus maassa on kielletty – Hirschfeldkään ei virallisesti ollut maassa terveydenhoitoa tutkimassa – on mahdotonta tietää, onko kommunismin aikana muu Latinalainen Amerikka vain saanut Kuubaa jonkin verran kiinni vai peräti mennyt ohi. Joka tapauksessa tulos ei ole sen köyhyyden, kurjuuden, nälän ja puutteen arvoinen, josta kansa joutuu terveyspanosten vuoksi kärsimään.

Lääkkeiden jakelusta vankeutta

Entinen kuubalainen aivokirurgi, toisinajattelija Hilda Molina sanoo, että kansalaisten terveyspalvelut ovat huonolaatuisia, mutta eliittiä, dollareilla maksavia terveysturisteja ja muiden maiden oikeutta pakoilevia hoitaa erillinen organisaatio.

Journalisti Victor Rolando Arroyo tuomittiin vankilaan 26 vuodeksi mm. lääkkeiden jakelusta riippumattomilla lääkärinvastaanotoilla. Syynä oli se, että hän näin kyseenalaisti Kuuban terveydenhuollosta annetun propagandakuvan. Hän on vangittuna [Kuuban, ei Yhdysvaltojen] Guantanamossa, 1000 kilometrin päässä kodistaan.

Vanhustenhuolto kiduttaa ja mielisairaala tappaa kylmään

Kuuban vanhustenhuollon surkea tila tunnetaan heikosti, koska siitä raportoivia journalisteja vangitaan vuosikymmeniksi. Vanhainkodin vanhukset saavat huonoista lakanoista makuuhaavoja, haisevat virtsalta ja ulosteilta, ja näiden tahroja näkyy huoneessakin, vanhukset kärsivät nälästäkin.

Dagens Nyheterin artikkelissa kerrotaan kuubalaisten vanhusten kerjäävän almuja, elävän köyhyydessä ja nälässä ja kiillottavan kenkiä. Eläke ei riitä perustarpeisiin. Kuuban palkat vastaavat 8 dollaria kuussa, ja maitolitra maksaa 2 dollaria ja sitä saa vain dollarikaupoista. Virallisen propagandan mukaan vanhukset saavat ostaa maitoa valtionkaupoista, mutta niin ei enää ole.

Tammikuussa 2010 kaksikymmentä kuusi potilasta paleli kuoliaiksi mielisairaalassa. Riippumattoman Kuuban ihmisoikeuskomission mukaan kyse oli Kuuban hallituksen rikollisesta leväperäisyydestä.

Katolisen kirkon lääkejakeluakin on kielletty ”koska Kuuba on lääketieteellinen suurvalta”. Kirkkojen sosiaalityötä vankien, vanhojen ja köyhien hyväksi on kielletty laajemminkin. Tohtoreiden palkka on huono (15 dollaria kuussa kymmenisen vuotta sitten), samoin tilat ja välineet, ja tärkeistä lääkkeistä on usein pulaa.

Potilaalla ei ole oikeuksia

Professori Hirschfeld kertoi kuubalaisten terveydenhuollon työntekijäiden valittaneen hänelle siitä, miten politiikka häiritsee terveydenhoitoa ja sen päätöksentekoa, vaikka tällaisesta kertominen on maassa laitonta. Potilaalla ei myöskään ole mitään yksityisyyttä lääkärisuhteessaan eikä oikeutta kieltäytyä hoidosta, valittaa tai syyttää väärästä hoidosta. Tämän vuoksi terveydenhoito voi riistää potilaan ihmisarvoa.

Pakkoabortit

Kuuban terveysministeriö ilmoittaa terveysluvut, jotka pitää saavuttaa. Esimerkiksi hyviä lapsikuolleisuustilastoja pidetään niin tärkeinä, että jos sikiöpoikkeamia havaitaan, naiselle tehdään abortti.

Ihmisoikeudet: kidutus, mielivaltaiset vangitsemiset, laittomat teloitukset, …

YK on arvostellut Kuuban ihmisoikeustilannetta. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin mukaan ilmaisunvapautta, kokoontumisvapautta sekä yhdistymisvapautta rajoitetaan ja hallituksen arvostelijoita vainotaan. Toisinajattelijoita pidätetään mielivaltaisesti; näin estetään osallistuminen mielenosoituksiin ja kokouksiin.

Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch sanoo hallituksen ”tukahduttavan lähes kaikki toisinajattelun muodot” ja että ”kuubalaisilta evätään järjestelmällisesti ilmaisunvapaus, yhdistymisvapaus, kokoontumisvapaus, yksityisyys, liikkumisenvapaus ja lainmukaisuus”. Euroopan unioni syytti Kuuban hallitusta vuonna 2003 jatkuvasta ihmismisoikeuksien vakavasta loukkaamisesta.

Vuonna 2008 Kuubassa oli vangittuja journalisteja eniten maailmassa Kiinan jälkeen, mistä raportoivat mm. Committee to Protect Journalists (CPJ), Human Rights Watch ja Suomen Pen.

Kuuban hallitusta on syytetty vakavista ihmisoikeusloukkauksista kuten kidutus, mielivaltaiset vangitsemiset, epäoikeudenmukaiset oikeudenkäynnit ja laittomat teloitukset (”El Paredón”).

Kansalaiset eivät voi lähteä Kuubasta eivätkä saapua sinne ilman virallista lupaa passiensa ja viisumiensa lisäksi.

Internet-sensuuri

Tietokoneiden omistusta rajoitetaan niin, että niiden määrä on maailman alimpia. Internetiä saa käyttää vain valikoiduissa paikoissa, joita voidaan valvoa. Luvaton Internet-yhteys voi tuottaa viiden vuoden vankeuden.

Ala-arvoinen vankilajärjestelmä ja työleirit

Vuonna 1999 Human Rights Watch raportoi Kuuban vankilanjärjestelmän olevan Latinalaisen Amerikan laajimpia kattaen mm. 40 maksimaalisen turvallisuuden vankilaa ja 200 työleiriä. Järjestön mukaan niin poliittiset kuin muutkin vangit joutuvat vankiloihin luokattomiin ja epäterveellisiin oloihin.

Lisätietoja
Kuuba (Liberalismi.net, sisältää lähdeviitteet lähes kaikille artikkelin faktoille, niitä ovat lähinnä HS, Dagens Nyheter, ihmisoikeusjärjestöt ja professorit)
Kuuban liberaali vallankumous 1959 ja Castron vastavallankumous 1959 (Vapaasana.net, kertoo miten Castron vallankumous nosti liberaalit ja maltilliset Kuuban johtoon mutta Castro lupauksensa vastaisesti palasi keväämmällä politiikkaan, ajoi vallankumoustoverinsa pois ja muutti maan totalitaariseksi ja sosialistiseksi)