Hallituksen ei tule vähentää kansalaisten vaihtoehtoja ”onnellisimpiin” vaan maksimoida kansalaisten valinnanvapaus, jotta he voisivat itse tehdä valintansa. Ihmiset tekevät jatkuvasti tietoisesti valintoja, jotka vähentävät heidän onnellisuuttaan, koska heillä on muitakin, tärkeämpiä tavoitteita, kirjoittaa Harvardin professori Edward Glaeser.

HY:n ilmastonmuutoksen professori Atte Korhola, europarlamentaarikko Eija-Riitta Korholan aviomies, kirjoitti, miten tiedotusvälineet liioittelevat ilmastonmuutosta ja muita ympäristöongelmia niin, että niiden ratkaiseminen vaikeutuu huuhaan viedessä uskottavuutta ja huomiota tosiasioilta (HS 4.2.07, s. D7).

Asiaa pahentavat ”ympäristöjärjestöt, joiden talous nojaa kansalaisilta heruviin lahjoituksiin. Kauhua ruokkivat tiedotteet avaavat kukkaronnyörejä.”

YK:n raportin mukaan Britannia on pahin paikka lapsille. Valtio maksaa yksinhuoltajille siitä hyvästä, että nämä eivät tekisi töitä, kunnes nuorin lapsista on 16-vuotias. Ei siis ihme, että maassa on enemmän yksinhuoltajia, työttömiä vanhempia ja köyhiä lapsia kuin muissa maissa. Jopa nyt Tony Blairin ohjelmien nostettua yksinhuoltajien vanhempien työllisyyttä neljänneksellä heidän työllisyytensä on yhä vain 56,5 %.

Suomen Gallupin tuhannen suomalaisen edustavalle satunnaisotokselle tekemän kyselytutkimuksen mukaan 84 % suomalaisista hyväksyy terveyspalvelujen ulkoistamisen, ja peräti 89 % vaati kuntia vertailemaan omia terveyspalvelujaan yksityisiin terveyspalveluihin suunnitellessaan terveyspalvelujen järjestämistä, vain 5 % oli eri mieltä.

Professori Michaels, maailman johtavia ilmastotieteilijöitä, käy läpi ilmastonmuutoksen liioittelua ja sitä, miksi media salaa puolet totuudesta.

Ilmastonmuutoksen vastustaja, ilmastotutkija Björn-Ola Linnér valittaa, miten ilmastonmuutoksen liioittelu (mm. Tony Blair ja Al Gore) haittaa ilmastonmuutoksen torjuntaa.

Marxilainen sosialistipresidentti Salvador Allende ajoi Chilen talouden konkurssin partaalle ja kiihdytti inflaation pilviin. Hän oli myös toimimassa perustuslain vastaisesti ja maata uhkasi sisällissota, kun kenraali Augusto Pinochet kaappasi vallan pelastaakseen maan sosialismilta. Kun Pinochet’n konservatiivinen talouspolitiikka ei korjannut krapulaa, hän vaihtoi sen liberaaliin talouspolitiikkaan ja teki maastaan erään Latinalaisen Amerikan vauraimmista.

Keväällä Englannin pääministeriksi nouseva valtiovarainministeri Gordon Brown Labourin vasemmistosiivestä on todennut, että on häpeä, kun kehitysmaissa lapset kuolevat 12 sentin lääkkeiden puutteeseen, vaikka meillä on rahaa, ja ehdottanut lisää rahaa kehitysapuun. Poliitikkoja tuntuu kiinnostavan enemmän se, paljonko rahaa kuluu, kuin se, mitä tuloksia sillä syntyy.

Viimeisten 50 vuoden aikana kehitysapuun on käytetty 2,3 biljoonaa dollaria, joten vika ei ole rahan määrässä vaan siinä, miten sitä on käytetty.

Yhdysvaltojen Irakin-sotaa vastustavaa Demokraattipuoluetta lähellä oleva Brookings-instituutti tekee säännöllisesti Irak-raportteja (pdf).

Niissä yhä 77 % irakilaisista (98 % shiioista, 91 % kurdeista, 13 % sunneista) vastaa myöntävästi kysymykseen:
”Thinking about any hardships you might have suffered since the U.S.-Britain invasion, do you personally think that ousting Saddam Hussein was worth it?”

Eurobarometrissä suomalaisista 50 % halusi ”lisää tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta, vaikka se tarkoittaisi yksilön vapauden vähenemistä” (ei tarkka kysymyksen sanamuoto), mikä oli EU:n kolmanneksi pienin luku. Vain Alankomaissa ja Tanskassa vähemmistö asetti tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden vapauden edelle.