Julkisen valinnan teoria – miksi valtio yleensä epäonnistuu?

Nobelein palkittu julkisen valinnan teoria (public choice theory) on osoittanut, että silloinkin, kun sääntely teoriassa hyödyttäisi kansalaisia, käytännössä se hyödyttää yleensä vain sisäpiiriä – poliitikkoja, virkamiehiä ja lobbareiden taustaryhmiä – kansalaisten kustannuksella, kalliisti. Valtio ei päätä vaan koneiston itsekkäät yksilöt.

Viidakon lainsäädäntö

Etatisteilla, eli valtioon uskovilla, on hyviäkin argumentteja valtion puolesta. Mietitään nyt sääntelyä, joka ei ole markkinoiden valvovan silmän ja boikotoivan käden alaista, vaan valtiollista. On myönnettävä, vaikkakin varovaisesti ja tietyin varauksin, että joskus sääntelyn kautta on tullut hyviäkin tuloksia.

Irtisanomissuoja lisää työntekijöiden turvattomuutta

Euroopan maissa työpaikka koetaan sitä turvattomammaksi mitä enemmän työpaikkoja suojellaan laeilla. Tällaisten irtisanomista vaikeuttavien lakien katsotaan myös vähentävän rekrytointeja. Tiukempi työpaikkojen suojeleminen irtisanomisilta pidentää työttömyyskausia sekä teoreettisten että empiiristen tulosten mukaan (jopa PT:n). Irtisanomiskorvaus on puhdas tulonsiirto yritykseltä työntekijälle, mutta muut toimet kuten irtisanomisproseduurin kustannukset, oikeuskulut ja irtisanomisajat tuottavat suoranaista hyvinvointitappiota (deadweight costs).

Bussisääntely seitsenkertaisti hinnan

Kaikkien alojen yrittäjät pyrkivät lobbaamaan poliitikot estämään kilpailun. Bussiliikenteessä tällaisen poliitikkojen suosikeille monopoleja myöntävän lain nimi oli ”linjaliikennelupa”, mutta EU pakotti Suomen poistamaan sen 2.12.2011 alkaen. Halpalinjayhtiö Onnibus vie Tampereelta Poriin 3 eurolla, kun ennen hinta oli 20 euroa. Onnibus aikoo laajentua sitä mukaa kuin sääntelyä puretaan. Bussikartelli ”Matkahuolto” on vastannut mafiamaisesti.