Kansanedustajat voivat olla hieman sinua viisaampia, mutta heille kansalaisen etu on toissijainen. Tärkeämpiä ovat oma etu, suosio, tukiryhmät ja sidosryhmät. Lisäksi sinä päätät jokaisessa tilanteessa silloisten olosuhteittesi, tarpeittesi, halujesi ja mahdollisuuksiesi mukaan, laki ei. Sääntely siis pitää minimoida eli itsemääräämisoikeus maksimoida.

Jotkut väittävät, että kyllähän fiksuimmat voisi vapauttaa sääntelystä, mutta sääntely tarvitaan tyhmempiä ihmisiä varten. Tässä on kuitenkin kaikki edellä mainitut ongelmat. Siksi joko ei pidä säännellä, kuten libertaarit sanovat, tai pitää säännellä paljon vähemmän kuin luulisi, kuten muut liberaalit sanovat. Sääntely poistaa joitain ongelmia mutta yleensä paljon vähemmän, kuin päättäjät ennustavat, ja tuottaa tilalle paljon useampia kuin säätäjät osaavat ennustaa.

Monimuotoisuus, kokeilut ja vapaus

Sääntely myös tappaa monimuotoisuutta, ja kuitenkin suurempi viisaus, sivistys ja vauraus versoavat vain monimuotoisuudesta, erilaisista kokeiluista, yrityksistä ja erehdyksistä.

Kapitalismissa jokainen kantaa seuraukset kokeiluistaan. Tämä on paljon vastuullisempaa kuin sosialismi, jossa toiset kantavat seuraukset jonkun kokeiluista, esimerkiksi Kiinan ”Suuri harppaus” 1958-60, pyrkimys nopeaan teollistumiseen, joka päinvastoin taannutti taloutta ja tappoi 30 – 40 miljoonaa ihmistä nälänhätään.

Kapitalismissa kokeiluja tekevät eniten ne, jotka sietävät riskejä eniten, ne, jotka kaipaavat mahdollisia tuloksia eniten, ja ne, joille hyödyt ovat haittoja suurempia.

Vapaus ja sen tuoma monimuotoisuus ei tarkoita vain innovaatioita, kehitystä ja empiriaa vaan myös sitä, että kukin voi elää itselleen sopivimmalla tavalla. Sääntely tarkoittaa, että kaikki pakotetaan elämään vallanpitäjien tai enemmistö sopiviksi katsomilla tavoilla.

Sääntelyn muita haittoja

Korruptio selittyy 71%:sesti nykyisellä sääntelyllä, lopusta suuri osa aiemman sääntelyn perinnöllä. Yritykset, ammattiliitot ja muut tahot ostavat päättäjiltä itseään suosivaa ja kilpailijoitaan sortavaa sääntely. Kun kaikkeen vaaditaan lupa, lupia ostetaan ja myydään.

Sääntely myös käytännössä estää ihmisoikeuksien toteuttamista tavoilla, joita lainsäätäjät eivät edes osaa ennakoida, koska heidän on mahdotonta arvata kaikkia tilanteita, joissa heidän lakiaan joudutaan soveltamaan.

”‎Kun ostamista ja myymistä säännellään lailla, ensimmäisenä aletaan ostaa ja myydä lainsäätäjiä.” – P.J. O’Rourke.

Esimerkkejä sääntelystä

Suomessa ennen säänneltiin vuokrat alakanttiin. Tästä luovuttiin siksi, että sääntely vuoksi tarvitsijoiden oli hyvin vaikea saada vuokra-asuntoja muuten kuin seksillä, pimeillä ylihinnoilla tai suhteilla. Nykyään vastaava sääntely, ongelmat ja asuntojonot koskevat enää osaa asunnoista, esimerkiksi eräitä hintasäänneltyjä kaupunkien vuokra-asuntoja.

Monissa maissa on monia hintoja säännelty alaspäin ja tuotettu näin jonoja ja pulaa. Mitä vähemmän jostain saa rahaa, sitä vähemmän ihmiset ja yritykset vaivautuvat sitä tuottamaan ja sitä enemmän he haluavat sitä ostaa. Siksi määrä ja laatu vähenevät.

Suomessa nykyään säännellään joidenkin alojen palkat yläkanttiin. Siksi niiden alojen töistä on pulaa ja syntyy laajaa työttömyyttä.

Suomessa saa olla takseja enintään tietty määrä, jonka lääninhallitus on päättänyt. Syynä on taksilobby, seurauksena taksijonot ja tehottomuus.

Autokoulut ovat saaneet lobattua yhä enemmän autokoulukoulutusta pakolliseksi, vaikka tutkimusten mukaan opetusluvalla tulee aivan yhtä hyviä kuljettajia.

Perhepäivähoitajien työaikaa rajoitettiin, minkä seurauksena lapset joutuvat tyypillisesti joka 8. viikko varahoitopaikkaan. Tätä arvostelee varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala, jonka mukaan olisi tärkeämpi suojella lapsia kuin aikuisia. [7]

Kansallisoopperaa rakennettaessa 1990-luvulla olisi pitänyt kaikkiin näyttämön nouseviin ja laskeviin elementteihin asentaa vilkkuvalo ja varoitussummeri, turvamääräyksen perusteella[8].

Jälkiehkäisypilleriä ei saa mainostaa edes lääkäreille. Siksi 2009 tulleen, peräti 5 päivää jälkeenpäin ehkäisevän jälkiehkäisypillerin olemassa olosta eivät tiedä lääkärit eivätkä tarvitsijat. Sitä ei apteekeissakaan saa olla esillä vaan se pitää pyytää tiskin alta. Mainontakielto myös käytännössä estää kilpailijoiden markkinoilletulon, joten Suomessa saa vain yhtä pilleriä ja sen hinta on parikymppiä, vaikka siinä on ehkäisypilleriaineita vain 4 euron pillereiden edestä. Syy kieltoon on kansanedustajien aiheeton pelko siitä, että vuonna 2002 reseptivapaaksi tullut pilleri korvaisi muun ehkäisyn.[9]

Yli 20 000 naista jäi kuukausiksi ilman ehkäisyä. Tuotteen maahantuonti keskeytyi kunnes sisäpussin etikettiä oli korjattu niin, että sen varmasti saisi luettua repeytyneenäkin. Tuotteessa ei ollut mitään vikaa. [10]

”Hitas-asuntosääntely”: ”Jonossa tienaa tonnin tunnissa”, otsikoi Hesari 11.4.2010. Vuokraamalla asunnot markkinahintaan ja antamalla erotuksen asunnontarvitsijoille käteen kaupunki auttaisi tarvitsijoita enemmän ja saisi asuntonsa tehokkaampaan käyttöön niitä enemmän tarvitseville, niin että asuntopula vähenisi. Taloustieteilijät ovat suurin piirtein yksimielisiä asiasta, mutta Helsinki vain piilotti ongelman korvaamalla vuorokausien Hitas-jonossa seisomisen asuntoarpajaisilla.

Maataloustuet ennen EU:ta

Ennen EU-jäsenyyttä Suomessa oli säännelty myös maataloustuotteiden hinnat yläkanttiin, ”jotta viljelijät saisivat tarpeeksi korvausta työstään”. Tämän vuoksi niitä tuotettiin liikaa ja ostettiin liian vähän. Meillä oli ”viljavuoria” ja ”voivuoria”, ja se oli paha eikä hyvä asia.

Uutisissa voivoteltiin, kun tuli hyvä sato, se oli kauhea ongelma, jota valtio yritti ratkoa uusilla tukiaisilla. Keksittiin maksaa viljelijöille siitä, että nämä eivät viljele, esim. ”peltojen paketointi” -tuki ja kesantokorvaus, joka jatkuu yhä kuten osa muistakin typeryyksistä. Lehmistä keksittiin maksaa tapporahaa.

EU onneksi pakotti poistamaan typerimmän hintasääntelyn, enää maksamme tonnin vuodessa perhettä kohden maataloustukea. Viljelijät hyötyvät paljon vähemmän kuin näiden miljardien edestä, koska järjestelmä on typerän monimutkainen ja tehoton.

Näin on siksi, että tehokkaampaa ja läpinäkyvämpää järjestelmää äänestäjät eivät hyväksyisi, joten MTK haluaa niin monimutkaisen järjestelmän, että korkeintaan pari MTK:n omaa asiantuntijaa ymmärtävät sen – ja osittain ehkä joku ministeriön kepulaisvirkamies. Tulisi paljon halvemmaksi maksaa nykyisille maanviljelijöille suoraa sosiaaliturvaa heidän lopun elämäänsä ja ostaa säästyneillä rahoilla kaupasta vaikka paljon kalliimpaa ruokaa. Silloin viljelijät tuottaisivat sitä, mistä ihmiset oikeasti haluavat maksaa, siellä, missä mikin tuote olisi järkevintä tuottaa.

Virossa maataloustuet suurin piirtein poistettiin 1990-luvulla. Tämä oli Virolle todella edullista, ruoan hinta tuli halvaksi ja saatavuus nousi, mutta sitten EU-jäsenyys pakotti Viron lisäämään sääntelyä.

Vieläkö joku väittää, että keskitetty pakottaminen (esimerkiksi hintasääntely) on järkevämpää kun se, että jokainen päättää itse? Itse päätettäessä liian korkealle hinnan asettava menettää asiakkaat äkkiä ja oppii asettamaan hintansa ja tuotantomääränsä järkevämmälle tasolle. Kun poliitikot tekevät virheitä, he vain kehittävät uusia virheitä paikkaamaan niitä, maksattavat ongelmat veronmaksajilla ja kutsuvat ohjelmiaan menestyksiksi.

Lisätietoja viiteluetteloineen
Sääntely (Liberalismi.net, mm. surkuhupaisia esimerkkejä hyvää tarkoittavasta viisaiden lainsäätäjien tuottamasta sääntelystä)
Hintasääntely – paljon pahempaa kuin verotus (Vapaasana.net 12.3.2012)
Julkisen valinnan teoria (Vapaasana.net: miksi valtio ei edes yritä säännellä niin hyvin kuin voisi)