Yli 100 000 euroa vuodessa tienaava 0,7 % väestöstä maksaa 20 % ansiotuloveroista.[3] Yhdysvalloissa ylin promille maksaa 20 % veroista.[5] Olisipa Suomessakin yhtä paljon yhtä rikkaita, niin me muut joutuisimme maksamaan paljon vähemmän veroja ja palvelutyön kysyntä ja kaiken työn palkkataso olisivat selvästi korkeampia.

Rikkain 1 % maksaa enemmän kuin köyhimmät 50 %

Suomessa hyvätuloisin 1,1 % tulonsaajista (47 000 henkeä) maksaa tuloveroista paljon enemmän kuin tulo-osuutensa, enemmän kuin vähätuloisimmat 50 % tulonsaajista yhteensä, 70 kertaa niin paljon kuin köyhimmät 11 % yhteensä.[4]

He maksavat veroina tuloistaan 7 kertaa niin suuren osan kuin köyhimmät 11 %, ja progressio kasvaa kymmenys kymmenykseltä, vaikka alhaiseksi väitetty pääomatuloverotuskin huomioidaan. [4] Sitä paitsi ”pääomatuloista” suuri osa on pelkkää inflaatiota, joten todellisista tuloista suurituloisten veroprosentti on vieläkin suurempi kuin taulukot väittävät.

Tuloerot ovat pienempiä kuin 1960-luvulla, eurooppalaisittainkin pieniä, maailman pienimpien joukossa. Rikkain prosentti omistaa Suomessa 20 % ja Ruotsissa 31 % yksityishenkilöiden varallisuudesta.[9] Ruotsissa kotitalouksien varallisuuserot ovat Gini-mittarilla 0,05 suuremmat kuin USA:ssa, 0,20 suuremmat kuin Suomessa. [29] Vuosina 1995 – 2007 Suomessa pienituloisimman kymmenyksen reaalitulot kasvoivat 16,7 %.[31] Rikkaat tekevät entistä pidempiä työviikkoja ja muut lyhyempiä.[34]

Köyhyys johtuu työttömyydestä

Julkiset menot on moninkertaistettu. Valitettavasti moninkertaistettu sosiaaliturva on tehty niin kannustamattomaksi ja työmarkkinalait niin työllistämistä rajoittaviksi, että se ajaa monia pitkäaikaistyöttömyyteen. Kyllähän työnantajat palkkaisivat väkeä, jos se olisi kannattavaa. Nyky-Suomessa köyhyys johtuu yleensä pitkästä työttömyydestä.[14]

Köyhinä vain käydään

Alimmassa tulokymmenyksessä vain käydään. Jo viidessä vuodessa suurin osa on poistunut sieltä.[11] Yhdysvalloissa tilanne on samantapainen. Pitkäaikainen köyhyys johtuu työttömyydestä, joka johtuu työllistämisen liiallisesta rajoittamisesta sääntelyllä sekä kannustamattomasta sosiaaliturvasta. Varsinaista köyhyyttä Suomessa ei olekaan, vaan kaikkien elintaso on korkeampi kuin ennen keskituloisten.

Ihmisten hyvinvointierot ovat pienentyneet viimeisten sadan ja kai myös kahdenkymmenen vuoden aikana. Ennen miljonäärit elivät tavattoman paljon paremmin kuin tavalliset ihmiset, jotka työskentelivät ainakin kuusi päivää viikossa koskaan lomailematta, usein rankoissa töissä vähällä koulutuksella ja vailla mitään rokotuksia ja pääsyä maailman kulttuuriin. Nykyään tavalliset länsimaalaiset saavat olennaiset rokotukset ja antibiootit, voivat lentomatkustaa ja käyttää Internetiä ja useimpia samoja teknisiä tuotteita kuin maailman rikkaimmatkin. [34]

Rikastuminen toisia hyödyttäen

Edistyspuolueen puheenjohtaja Jouni Flemmingin mukaan rikastuessaan ”kapitalistisesti” yrittäjä tuottaa asiakkaalle tuotteen, josta on tälle ostohintaa enemmän hyötyä, lisäksi voiton verran hyötyä itselleen ja vielä päälle työntekijöiden, alihankkijoiden ja sijoittajien palkat ja korvaukset, mikä ”kasvattaa kakkua”. Flemmingin mukaan ongelmana on ”sosialistinen rikastuminen” esimerkiksi valtion antamilla tukiaisilla, sääntelyllä tai yksinoikeuksilla, mikä ”pienentää kakkua” vähentämällä talouden tehokkuutta. [60]

Tulot ovat kiinni itsestä eikä syntyperästä

Yhdysvaltojen tuloeroista 3/4 on sisarusten välisiä ja vain 1/4 selittyy perhetaustalla ja muilla tekijöillä.[61] Lisäksi geenit selittävät 45 % tuloeroista (identtisillä kaksosilla ne olivat pienemmät kuin ei-identtisillä)[61] ja sisaruksillakin on ”puoliksi eri geenit”.

Sisaruksilla on lahjakkuuseroja mutta myös erilaisia preferenssejä: jotkut nauttivat enemmän muusta kuin rahasta ja valitsevat itse vähemmän tuottavan uran, ponnistelun ja elämäntavan. Nyt valtio suosii heitä verottamalla vähemmän ja antamalla enemmän tulonsiirtoja. Suuri osa tuloeroista on myös lumetta: samojen ihmisten tulot vaihtelevat vuodesta ja elämäntilanteesta toiseen. Nyt valtio kannustaa heitä pidentämään niitä tilanteita, joissa tulot ovat matalia.

Laiskojen, lahjattomien ja alkoholistien lastenhankintaa tuetaan paljon enemmän. Ongelmaperheiden vanhemmat kertovat sosiaalityöntekijöille hankkivansa säännöllisesti lapsia saadakseen lisää tukia. Näin tuotetaan lisää tuentarvetta ja vähemmän veronmaksajia.

Tulo- ja terveyserot ovat itsestä kiinni

Kuuluisassa Stanfordin vaahtokarkkikokeessa 4-vuotiaat 1960-luvun lapset, jotka malttoivat lykätä karkin syömistä vartin saadakseen toisenkin karkin, pärjäsivät paremmin elämässä: he pystyivät lykkäämään tyydytystään saadakseen enemmän ja ylsivät parempaan terveyteen ja korkeampiin tuloihin. [67][68]

Terveyserot ovat kasvaneet siitä huolimatta, että terveyspalveluidenkin tuet kohdentuvat lähinnä alimpiin tuloluokkiin. Lääkärien on näet vaikea estää sairauksien puhkeamista mutta ihmiset voisivat itse vaikuttaa elintapoihinsa. [13]

Tunnollisuus ennustaa hyvin elinikää. Tunnolliset ihmiset tekevät eniten terveytensä eteen. [62][63][64] Suomessa tuloluokkien eroista alkoholi ja tupakka selittävät yhteensä puolet, ruokavalio ja muut tekijät loput.

Tuloerojen kasvaessa kansan terveys paranee, ja suhteellinen köyhyys ei haittaa terveyttä, vain absoluuttinen köyhyys,[54] joka on yleensä pienempi vapaammissa talouksissa.

Lisätietoja lähdeviitteineen:
Tuloerot (Liberalismi.net)