Politiikan pörssissä kuplii taas

Politiikassa Sonera-soppaa on jo ehditty hämmentää kauan ja niin monen toimesta, että kaikki eduskuntaryhmät ovat ehtineet lusikkansa siihen upottaa. Viimeksi tästä saatiin esimerkki eduskunnan keskustellessa ja siunatessa entiselle maailmanvalloittajalle suunnatun, yhteensä noin kuuden miljardin markan suuruisen osakkeiden uusmerkinnän. Hallituksen omistajapolitiikkaan ja toimintatapoihin kohdistuneesta kritiikistä huolimatta jo etukäteen oli selvää, että uusmerkintään lähdettäisiin, sillä oli ajauduttu tilanteeseen, jossa poliittisia vaihtoehtoja ei enää ollut.

Vaikka vallinneessa tilanteessa tuskin oli ollenkaan selvää, mikä olisi politiikan soveltuvuus Sonera-ongelman ratkaisuun tällä kertaa, kävi kuin vanhassa mediassa on tapana: tarinat on katsottava viimeiseen lööppiin asti. Jos Sonera olisi tuossa tilanteessa jätetty markkinoiden hoteisiin, eli velkojien armoille, olisi se tarkoittanut koko poliittisten täsmäohjusten arsenaalin laukaisukoodien luovuttamista hallituksen suurimmalle viholliselle, oppositiolle.

Rahoituspäätös oli väistämätön

Näin jälkeenpäin ajatellen Soneran rahoittamiseen sitouduttiin jo silloin, kun politiikan pörssin suureen kuplaan teknohuumassa alettiin puhaltaa ilmaa. Tietysti on muistettava, että riskien ottamista aikanaan helpotti se tosiasia, että valtion silloisella strategialla koko Sonerasta oli tarkoitus luopua. Hallituksen, kuten niin monen muunkin omistajan, näkökulmasta aika loppui kuitenkin kesken.

Sonera-asiassa ollaan jälleen sen monia poliittisia ratkaisuja luonnehtivan tosiseikan edessä, että tehdyt päätökset ovat poliittisen elämän kannalta täysin ymmärrettäviä, eikä niihin sisälly sen kummempaa dramatiikkaa. Jos taas tarkastellaan tehtyjä päätöksiä valtion toimintaympäristön kannalta, missä esimerkiksi Soneran kilpailijat toimivat, asia on kyseenalaisempi. Olisiko valtio merkinnyt Elisan osakkeita vastaavanlaisessa tilanteessa? Entä kenellä yksityisellä sijoittajalla on mahdollisuus verotuloilla ja muilla valtiolle kuuluvilla rahoituskeinoilla ”pohjattomasti” kustantaa osakkuusyritystensä seikkailuissa realisoituneita riskejä?

Tukipäätökseen siis ajauduttiin poliittisessa pakkotilanteessa, vaikka markkinoiden näkökulmasta vaihtoehtoja on aina, konkurssi niistä viimeisenä. Politiikan pörssi toimii kuitenkin osittain erilaisilla laeilla kuin markkinat. Äänestäjien luottamus on osittain eri asia kuin kuluttajan luottamus. Tästä huolimatta markkinat eivät voi toimia ilman politiikan asettamia raameja.

Oletteko koskaan nähneet taulua, jossa maalaus on sijoitettu kehystensä ulkopuolelle? Tässä on tärkeä asia: kehys on kehys ja maalaus on maalaus – politiikka politiikkaa ja markkinat sitä itseään! Omistamalla pörssiyhtiöitä valtio väistämättä tökkii pensselin väärällä päällä tauluun reikiä, mikä taas alentaa teoksen arvoa. Näin on siitä huolimatta, oliko vallassa entinen vai nykyinen hallitus tai oppositio.

Taulukaupasta tuleekin lähes lopuksi mieleen: jos valtio laittaisi uusmerkinnässä Soneraan rahaa 12 miljardia markkaa, yrityksen arvo olisi todennäköisesti noussut vähintään sata prosenttia, mahdollisesti kuitenkin tuhat. Miksi näin? Koska sijoittaja kokee, että vaikka yrityksessä täyteltäisiin ajankuluksi saksalaista lottoa, joskus se jättipotti valtion tuella vihdoin saataisiin. Mihin yrityskulttuuriin tällainen johtaa?

Valtion on ratkaistava roolinsa

Siitä huolimatta miten päteviä talousmiehiä ja –naisia eduskunnasta löytyy (onhan niitäkin siellä), aina siihen saakka kun valtio on luopunut omistuksistaan pörssiyhtiöissä ja niistä saaduilla tuotoilla esimerkiksi lyhentänyt raskasta valtionvelkaamme, tämänkin kirjoituksen kaltaisia pohdiskeluja tullaan näkemään. Lopuksi lainaan kolumniani Uusimaassa 30.7.2001.

”Yksityisten yritysten tulevaisuudennäkymillä politikoinnin sijasta tulisi keskittyä selkeän yksityistämislinjan luomiseen, jossa valtion kannalta saavutetaan kestäviä ratkaisuja ja valtionyhtiöille joustavampi omistuspohja. Omistajapolitiikan järkevöittäminen ja selkeän yksityistämislinjan laatiminen vaikuttaisi tervehdyttävästi politiikan rakenteisiin ja toimintatapoihin. Nykyiset myyntivaltuudet tulisi käyttää. Näennäisestä vallan markkinoille luovuttamisesta huolimatta kaikki julkinen valta on yhä poliitikoilla. Näkymätön valta on yhtä vaikuttavaa kuin suora vallankäyttökin.”

Kirjoittajasta:
Mika Brygger on hallintotieteen yo. ja porvoolainen kokoomusvaikuttaja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s