Ontto omistus ja onttoa puhetta yrittäjyydestä

Komissaari Erkki Liikanen komeilee vakuutusyhtiö Fennian (aiemman Yrittäjäin Fennian) asiakaslehden no 3/01 kansikuvapoikana sekä julistaa tekstissä kamelin kokoisin otsikkokirjaimin: ”Alhaisen yrittäjyyden syitä tulisi huolellisesti tutkia Suomessa”.

Liikanen on juuri oikea mies julistuksen esittäjäksi ja myös tutkimuksen käynnistäjäksi. Hänen tarvitsee vain ottaa tukeva asento peilin ääressä ja aloittaa huolellinen tutkimus. Yhdessä puolueensa SDP:n ja tämän käsikassaran SAK:n kanssa hän on lannistanut yrittäjyyttä hartiavoimin. Seuraavassa pieniä näytteitä.

Pienyrittäjiä tukehduttamassa

Silloista liikevaihtoverojärjestelmää käyttöön otettaessa 1950-luvulla demarit tervehtivät sitä taisteluhuudoin, että suutarit oli savustettava ulos kaupunkien kivijaloista. Näin kävikin ja suutarien lisäksi moni muu pienyrittäjä tukehtui savuun.

1980-luvun alussa voimaan tulleen työsuhdeturvalain säätämisessä puolue silloisen puheenjohtajansa Kalevi Sorsan johdolla runttasi yrittäjiä todella raskaasti. Laki oli ensimmäinen, jossa työnantaja lähtökohtaisesti syyllistettiin laillisissa toimissaan.

Riihitonttu ajaa myyntivoittoveroa

Liikasen omat näytöt alkoivat myöhemmin 1980-luvulla SDP:n puoluesihteerinä. Rakennusalan suuren pioneerin Armas Puolimatkan elämäntyön kauppahinta ja kateus kirvoittivat vaatimuksen myyntivoittoveron säätämiseksi. Se nousi vuoden 1985 budjettiriihen suureksi kiistaksi, mutta alustava sopu asian lykkäämisestä oli jo saavutettu, kun Erkki Liikanen esitti ensimmäisen voimannäyttönsä.

Tuolloin vuoden ajan ilmestynyt Osuva -lehteni kirjoitti asiasta seuraavasti. ”Nurkasta putkahti kuitenkin esille myös riihitonttu Erkki Liikanen, joka ilmoitti kaatavansa koko hallituksen alta aikayksikön, ellei se tee lakia myyntivoitosta.”

Lehti kertoo edelleen, että tästä säikähtyneenä hallitus taipui vielä samana yönä ”puoliksi hereillä, ainakin vähentyneessä syyntakeisuuden tilassa” Liikasen vaatimukseen. Säikähdyksissään hallitus poisti jopa komitean esittämän kolmen vuoden siirtymäajan. Seurauksena oli valtava perheyrityksistä luopumisen vyöry, jonka vaikutus laman syntyyn on kokonaan sivuutettu.

Yrittäjiä kurittanut työelämäuudistus

Sinipunahallituksen valtiovarainministerinä Liikanen säesti verouudistuksellaan tukevasti yrittäjiä kurittanutta työelämäuudistusta, joka tapahtui SDP:n ja SAK:n kirjoittaman hallitusohjelman mukaisesti. Ja Brysseliin siirtyneen Liikasen perinnökseen jättämän laman seuraamusten jäljiltä tuhannet yrittäjät ovat vieläkin vailla tosiasiallisia ihmisoikeuksia. Niin monta, niin monta on tielle uupunut. Kukaan ei tiedä, kuinka monta.

Taustalla on selkeä käsikirjoitus, vaikka sinisilmäisten suomalaisten, Jorman Ojaharjun sanoin rusoposkien, on sitä vaikea uskoa. Viime kesänä Osuva paljasti käsikirjoituksen viimeisen vaiheen. Tällöin entinen T-kauppias Matti Ojala kertoi elävästi muistavansa 1970-luvulta demarien silloisen talousgurun, Helsingin nykyisen apulaiskaupunginjohtajan Pekka Korpisen puheen liikkeenjohdon jatkokoulutuksessa Helsingin kauppakorkeakoulussa.

Korpinen kertoi, etteivät demarit suinkaan halua ottaa yrittäjiltä pois heidän yrityksiään, vaikka tuolloin Jyväskylän puoluekokouksen aikaan sosialisointipuheet olivatkin kovia. Ojala siteerasi Korpisen sanoja, että demarien tavoitteena oli ”ontto omistus”. ”Yrittäjät ovat kovia tekemään työtä, joten antaa heidän tehdä sitä, kunhan tekevät sen meidän sääntöjemme mukaan.”

Onton omistuksen periaate

Tuolloin demarit lukuisissa asuntopoliittisissa työryhmissä sanoivat ääneenkin, että asuntojen omistus on tehtävä niin ontoksi kuin suinkin, kuten työnantajien edustajana työryhmissä istunut kertoo.

Sitten 1970-luvun tyyli on muuttunut niin, että nyt ei julisteta, vaan toimitaan vähin äänin. Ja euroraha tuo uusia ulottuvuuksia. Kesäinen Osuva kertoi, kuinka yrittäjäjärjestöön on solutettu suunnittelupäälliköksi demarien eduskuntaryhmän entinen sihteeri ja Liisa Jaakonsaaren poliittinen avustaja Pertti Rauhio. Kohta nimityksen jälkeen 3.4.01 järjestö esitti Taloussanomissa, että yritystukien jakoperusteisiin tulisi kytkeä laatuvaatimukset. Laadun määrittelijät ja tarkastajat olisivat tietenkin oikeaoppisia.

Hiipivä uussosialismi etenee

Ontto omistus on sitä hiipivää sosialismia, josta kokoomuksen viimeinen aatteellinen puheenjohtaja Juha Rihtniemi aikoinaan varoitti. Se on vain niin hiljaista uussosialismia, että rusoposket uusporvarit eivät kuule mitään, vaan jopa edistävät asiaa.

SDP:n Turun puoluekokouksen periaateohjelmassa todetaan: ”Yhteisen edun on aina kuljettava yksityisen voitontavoittelun edellä.” Yhteisen edun määrittelijäkin selviää: ”Sosialismin arvojen mukaisesti yhteiskunnalla on oikeus vaikuttaa tuotantovälineistä saatavaan hyötyyn, niiden käyttöön, sijoittamiseen ja omistuksen.”

Markkinoita on ohjelman mukaan hallittava. Siihen soveltuu mm. työehtosopimusten yleissitovuus. Syntyy ontto markkinatalous.

Liikasen käsissä ovat sekä EU-raha että direktiivit, joten hänen yrittäjyyspuheensa ovat erityisen onttoja. Maatalous on jo ”hoidettu”, Lipposen sanoin isäntien uho loppui.

Pekka Korpisesta tuli hiljan yrittäjäpatsasta suunnittelevan valtuuskunnan jäsen, joten patsaasta tulee ilmeisesti ontto.

Kirjoittajasta:
Kauko Parkkinen on juristi ja valtiotieteilijä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s