Tiernapojat vierailevat monessa suomalaisessa kodissa tänäkin jouluna. Harva kuitenkaan tuntee perinteen monituhatvuotista taustaa. Vaikka laulunäytelmä esitetään nykyään Oulun murteella ja tiernapojat kiertelevät erityisesti Tapaninpäivänä, tarina juontuu Raamatun kuvauksista itämaan tietäjistä, jotka saapuivat loppiaisena kunnioittamaan vastasyntynyttä Jeesusta.

Raamatun itämaan tietäjien kultille tarjoamat rakennuspuut olivat kuitenkin varsin hatarat. Koska kyseessä kuitenkin olivat kristinuskolle tärkeät, vastasyntyneen Jeesuksen nähneet henkilöt, tietäjät olivat antiikissa ja keskiajalla jatkuvan legendanmuodostuksen aiheina.

Milanosta Kölniin

Myöhemmin keskiajalla itämaan tietäjiä käytettiin usein puhtaasti valtapoliittisessa juonittelussa. Erityisesti tämä näkyi pyhimyksinä kunnioitettujen tietäjien oletettujen maallisten jäännösten kohtalossa. Rooman keisari Konstantinus Suuren äidin Helenan onnistui näet ”löytää” 300-luvun alussa itämaan tietäjien hauta.

Konstantinus puolestaan antoi tietäjien pyhäinjäännökset Milanon piispa Eustorgiukselle. Tämä kuljetti luut mahtavassa marmorisarkofagissa piispankaupunkiinsa ja rakennutti Milanon liepeille kirkon niiden asuinpaikaksi. Milanon upeassa Sant’Eustorgion kirkossa näytetään edelleen valtavaa sarkofagia, jossa tietäjien luiden kerrotaan saapuneen kaupunkiin. Mutta arkku on tyhjä.

Saksalaisen tradition mukaan sarkofagi tyhjennettiin vuonna 1158. Tuolloin milanolaiset siirsivät pyhäinjäännökset kirkosta turvaan kaupunkiin hyökkäävän Fredrik Barbarossan joukkojen pelossa. Fredrik valtasi kaupungin pitkän piirityksen jälkeen ja antoi armeijansa ryöstää sen. Saaliiseen lukeutuivat myös itämaan tietäjien pyhäinjäännökset, jotka Fredrik antoi Kölnin arkkipiispa Reinaldille.

Koska kyseessä olivat erityisen kunnioitetut ja halutut pyhäinjäännökset, Reinald joutui turvautumaan oveluuteen kuljettaessaan niitä yli Alppien Kölniin. Kysyjille hän selitti luiden kuuluneen taistelussa kaatuneille ystävilleen. Näin hänen onnistui päästä aarteineen piispankaupunkiinsa, jossa vastaanotto oli riemukas.

Kultin synty ja leviäminen

Keskiajan kuuluisin kultaseppä palkattiin valmistamaan tietäjille loistelias pyhäinjäännöslipas. Itämaan tietäjien ansiosta Kölnistä tuli Euroopan tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita. Kultti levisi kaikkiin kansankerroksiin. Sairaat ja köyhät kävivät rukoilemassa pyhimyksiltä apua vaivoihinsa. Samoin Saksan kuninkaan kruunajaismenoihin kuului lahjojen antaminen kuninkaiksi katsotuille itämaan tietäjille.

Pyhiinvaeltajien mukana kultti levisi ympäri kristikuntaa, aina Espanjaa, Etelä-Italiaa ja Englantia myöten. Lopulta kolmea kuningasta palvottiin pyhimyksinä myös pohjolassa, kun hansakauppa toi kultin myös Tukholmaan ja Gotlantiin. Kölnissä syntyi myös erityinen pyhien kolmen kuninkaan veljeskunta, joka edisti toiminnallaan pyhimysten kunnioitusta. Tällainen veljeskunta perustettiin myös kauppasuhteiden seurauksena myös Turkuun 1400-luvun alkupuolella.

Petos ja väärennös

Tätä taustaa vasten hämmentävää, että uusimman tutkimuksen mukaan Kölnistä lähtenyt itämaan tietäjien kultti perustui täysin petokselle. Näyttää näet siltä, että koko itämaan tietäjien pyhäinjäännösten historia 300-luvun Helenasta aina luiden saapumiseen Kölniin saakka oli Reinald-arkkipiispan sepittämä. Todennäköisesti tietäjien luut eivät koskaan olleet edes Milanossa. Kyseessä onkin epäilemättä yksi kaikkien aikojen loistavimpia huijauksia.

Tiedot tietäjien pyhäinjäännösten varhaisista vaiheista perustuvat lähes täysin Milanon piispa Eustorgiuksen pyhimyselämäkertaan. Teos on kuitenkin kirjoitettu ilmeisesti Reinaldin tilauksesta Kölnissä ja palvelee täysin hänen tarkoitusperiään. Muiden lähteiden tiedot ovat puolestaan peräisin kyseisestä elämäkerrasta.

Todellisuudessa siis Helena ei löytänyt tietäjien hautaa eikä Eustorgius kuljettanut luita Milanoon. Milanossa ei näytä kehittyneen edes erityistä kolmen tietäjän kulttia, saati että heille olisi rakennettu kirkko. Myöskään luiden väitetty ryöstö ei aiheuttanut kaupungissa pitkiin aikoihin minkäänlaisia vastareaktioita. Vasta kun Kölnin kultti oli kehittynyt ja rikastutti kaupunkia Milanon sijasta, milanolaiset heräsivät valittamaan kohtaloaan ja vaatimaan reliikkejä takaisin.

Tietäjistä tiernapoikiin

Vaikka nykyihmisestä voi tuntua oudolta, että arkkipiispa väärensi tietoisesti historiaa, keskiajalla asia ymmärrettiin toisin. Tuolloisen käsityksen mukaan petokseen sai turvautua menneisyydessä tapahtuneen vääryyden korjaamiseksi ja Jumalan säätämän asiaintilan palauttamiseksi. Väärentäjät pitivät itseään lopullisen totuuden välikappaleina, jolloin tarkoitus pyhitti keinot.

Pyhiinvaellus tietäjien luo Kölniin loppui laajempana ilmiönä vasta 1800-luvun lopulla. Silti itämaan tietäjien kunnioitus on jatkunut nykypäiviin saakka. Vuonna 1903 Kölnin arkkipiispa antoi milanolaisille heidän kauan kaipaamansa lahjan: osan itämaan tietäjien pyhäinjäännöksistä. Lahja kuljetettiin riemusaatossa Milanoon, jossa itämaan tietäjien jäänteitä kunnioitetaan – nyt ensimmäistä kertaa – Sant’Eustorgion kirkossa.

Vaikka itämaan tietäjien kunnioitus perustuu siis osin petokseen, he ovat juurtuneet osaksi kristillistä kulttuuria. Luterilaisessa Suomessakin kultti elää tiernapoikanäytelmässä. Vielä nykyisin esitettävän oululaisen version rinnalla Suomessa tiedetään aiemmin esitetyn myös muita muunnelmia: Savonlinnassa esiintyivät seernapojat ja Lounais-Suomessa tähtipojat. Kaikki juontavat juurensa keskiaikaiseen kolmen kuninkaan kansanomaiseen kulttiin, johon kuului näytelmiä ja laulua.

Kirjoittajista:
Tuomas Heikkilä ja Samu Niskanen ovat tutkijoita Helsingin yliopiston historian laitoksella. Molemmat ovat tutkineet keskiaikaisia pyhimyskultteja ja niiden monipuolista käyttöä.