Yksilö äidillisen kansanvallan kurimuksessa

Vertauskuvan selitysmalli:

”Lapsi” = ihminen

”Osake” = työkyky, työn tuottavuus, mahdollisuus ansaita rahaa

”Äiti” = kansanedustaja demokraattisessa mallissa, yrittäjä toisessa
mallissa

”Orpokoti” = yhteisö, organisaatio, firma, yhteiskunta

Tarina 1: Orpolapset ja edustuksellinen kansanvalta

Olipa kerran liuta orpolapsia taivasalla. Lapsilla oli sikäli onni, että he melkein kaikki omistivat vaihtelevan määrän osakkeita (työkykyä) ja siten osinkotuloja.

No, useimmat lapset olivat sitä mieltä, että he eivät pärjää ilman äitiä. Itse asiassa lapset ajattelivat, että he eivät pääse sopuun yhden äidin valinnasta, eivätkä halua olla yhden äidin mielivallan armoilla. Niinpä he päättivät valita useamman äidin, jotka päättäisivät keskenään, miten orpokotia hallitaan. Lapset päättivät antaa isille täydet valtuudet päättää ihan mitä he haluavat. Perussäännöt piti kuitenkin kirjoittaa ylös perustuslaiksi 5/6 äitienemmistön hyväksymänä, mutta niitäkin äidit saivat halutessaan muuttaa.

Tärkeimmät pointit valistuneilla mielipidejohtajalapsilla olivat, että äidit ovat fiksumpia kuin lapset, koska lapsilla on liian kiire leikkiä ja hoitaa osakkeitaan; heillä ei ole aikaa eikä useimmilla kykyäkään miettiä yhteistä hyvää. Vain ja ainoastaan koska useimmat lapset aidosti halusivat auttaa heikkoja, oli tärkeää myös, että koska joillakin lapsilla oli huonot osakkeet tai ei osakkeita lainkaan, valitut hyvät äidit pitäisivät huolta myös heistä.

Enemmistö lapsista hyväksyi ajatuksen, ja äidit alkoivat periä lapsilta maksua, rikkailta enemmän ja köyhiltä vähemmän. Näillä rahoilla äidit rakensivat orpokodin, ostivat aseita puolustaakseen sitä roistoilta, ja ostivat ruokaa ja vaatteita myös köyhille lapsille.

Jos joku lapsi oli äitien kanssa eri mieltä esimerkiksi siitä, kuinka paljon rahaa hänen pitää isille maksaa, äidit saattoivat ottaa rahat väkisin tai heittää lapsen arestiin. Kerran neljässä vuodessa isiä vaihdettiin äänestyksen perusteella.

Monenlaisia ongelmia tuli matkan varrella vastaan. Jotkut äidit olivat roistoja, toiset tyhmiä. Onneksi he aiheuttivat vain rajallisen määrän ongelmia, koska heistä yleensä päästiin eroon joka neljäs vuosi.

Tarina 2: Orpolapset ja radikaali kapitalismi

Olipa kerran toinen liuta orpolapsia samassa tilanteessa. He juttelivat hetken, kunnes eräs aikuinen ehdotti heille: ”Kuulkaa, kerätkää pääomaa yritykseen, joka rakentaa orpokodin. Eri lapset saavat sijoittaa yritykseen eri määrän rahaa, ja sen jälkeen orpokodissa asuminen maksaa tietyn kuukausivuokran. Minä voin hoitaa paperityön ja palkata rakennusfirman ja henkilökunnan ja hoitaa koko homman, jos maksatte minulle palkkaa.”

Lopulta osa lapsista sijoitti Orpokoti Oy:n osakkeisiin ja osa Orpohoitola Oy:n osakkeisiin. Rakennettiin kaksi orpokotia, ja lapset asuivat niissä. Äitihahmot palkkasivat niihin henkilökuntaa ja ostivat aseita puolustaakseen niitä. Aina silloin tällöin lapset kokoontuivat yhtiökokoukseen ja päättivät vastoin äidin tahtoa. Välillä kokeiltiin toimitusjohtajuuden hajauttamista useammalle äidille.

Toinen hotelliin menneistä pojista pärjäsi hyvin ilman äitihahmoa ja orpokotien aikuista henkilökuntaa, toinen tuli jossain vaiheessa häntä koipien välissä orpokodin suojaan, omaisuutensa menettäneenä. Hänellä ja alunperinkin Matilla ja Liisalla ei ollut rahaa ollenkaan, mutta koska useimmat lapset halusivat, heille lahjoitettiin yhteisesti niin monta osaketta, että he tulivat korkotuloilla toimeen. Äitihahmon palkkaama asiantuntijahenkilökunta neuvoi monesti äitiä ja yhtiökokousta sijoittamaan rahaa mitä kummallisempiin tarkoituksiin, kuten putkiston homevaurioiden ehkäisemiseen, tai siihen, että vittumainen Pekka kannattaisi laittaa terapiaan, vaikka Pekalla ei omaa rahaa ollutkaan. Usein viisas äiti toimi pikkuasioissa vastoin lasten yhtiökokouksen tahtoa, mutta ei vielä saanut potkuja.

Monenlaisia ongelmia tuli kuitenkin vastaan. Orpokoti Oy:n äitihahmo osoittautui epämiellyttäväksi huijariksi, joten sen lapset muuttivatkin pikku hiljaa Orpohoitola Oy:hyn. Orpohoitola Oy meni konkurssiin, mutta onneksi lapset eivät olleet sijoittaneet siihen kaikkia osakkeitaan (työkykyään), vaan he aloittivat prosessin alusta ja kolmas Orpokumpu Oy osoittautui menestyksekkääksi ja suosituksi asuinpaikaksi. Aina välillä joku oli tyytymätön ja lähti pois, jotkut muut tulivat tilalle. Business as usual.

Kenenkään ei missään vaiheessa ollut pakko tehdä mitään mitä ei halunnut. Kenenkään osakkeita tai korkotuloja ei verotettu väkisin. Jokainen lapsi päätti itse kaikkien rahojensa (työnsä tulosten) käytöstä.

Kirjoittajasta:
Anssi Porttikivi on 38-vuotias tietoliikennekouluttaja ja ääriliberaalin nettipolitiikan harrastaja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s