Irak ja Saudi-Arabia—yllättävät liittolaiset

Lähi-Idän kriisi—jos nyt 50 vuotta vanhaa konfliktia voi kriisiksi kutsua—on viimeisen vuoden aikana kuumentunut entisestään. Juuri kun rauhanneuvottelut näyttivät tuottavan tulosta, tilanne kiristyi entisestään ja nyt päivittäiset yhteenotot eivät vain näy loppuvan. Kysymys kuuluukin: mikä on aiheuttanut konfliktin uudelleenkiihtymisen. Moni tarjoaa vastaukseksi, että muslimit ja juutalaiset eivät vain tule toimeen.

Tämän kaltaiset essentialistiset argumentit ovat naiiveja, eikä niiden vihjaama yleistys ole mahdollinen. Kansainvalisen politiikan ratkaisut löytyvät elämän realiteeteista, kuten luonnonvaroista ja niiden omistajuudesta.

Hyöty osoittaa syyllisen

Kysymys onkin, kuka hyötyy tästä konfliktista? Aikaisemmassa kolumnissanini osoitin jo, että Irak ja Saddam Hussein hyötyvät eniten Lähi-Idän kriisistä. Niin kauan kuin Israel sotii palestiinalaisia vastaan arabikansojen syvat rivit jäävät amerikkalaisvastaisiksi, koska ne kokevat, että Yhdysvallat tukee Israelia. Jos taas arabimaiden kansat vastustavat Yhdysvaltoja, niiden johtajien on vaikea myötäillä Yhdysvaltojen politiikkaa. Yhdysvallatkin tarvitsevat arabimaiden myöntymyksen poistaakseen Husseinin vallasta.

Yhdysvalloilla on toki hyvin selkeät motiivit Husseinin poistamiselle vallasta. Vaikka hänen todistamisensa palestiinalaiskonfliktin lietsojaksi on Yhdysvaltain tiedustelupalvelulle kova pala, sille on olemassa reaalipoliittisia syitä, sillä öljy määrää tärkeänä energianlähteenä alueen politiikasta. Irakin valtion alueellahan sattuu olemaan yksi maailman suurimmista öljyvarannoista. Niin kauan kuin öljy pysyy kauppasaarrossa ja Iraninkin varannot ovat rajoitetussa käytössä, öljyn tynnyrihinta pysyy korkealla.

Öljyn hinta voisi olla huomattavasti alhaisempikin, sillä Saudi-Arabia ei, muiden OPEC-maiden tavoin, käytä läheskään koko tuotantokapasiteettiaan. Nimenomaan Saudi-Arabialla on OPEC-maiden joukossa ”swing producerin” rooli— sen tuotannolla nostetaan ja lasketaan öljyn tuotantoa hinnan stabilisoimiseksi. Saudi-Arabian talous on täysin öljyn varassa, ja mikäli öljyn hinta romahtaisi, niin romahtaisi myös Saudi-Arabian talousmahti. Jos öljyä tuotettaisiin jossain muuallakin suurin määrin, Saudi-Arabian poliittinen mahti romahtaisi maailmanmarkkina-aseman kuihtuessa.

Saudi-intressit merkittäviä

Irakin pysyminen Yhdysvaltain mustalla listalla on näin ennenkaikkea Saudi-Arabian intresseissä. Lehdistössä on liikkunut huhuja, joiden mukaan saudien hallitsijasuku ei kykenisi kontrolloimaan kansaansa Husseinia vastaan niin kauan kuin arabikansojen syvät rivit ”vihaavat” Amerikkaa. Tämä voi olla totta, tai kyseessä on saudipropaganda, jolla yritetään estää amerikkalaisten hyökkäys Irakiin. Mikäli Irakissa olisi amerikkalaismielinen hallitus—kuten miehityksen jälkeen luultavasti olisi—myös irakilainen öljy virtaisi maailmanmarkkinoille. Öljyn hinta voisi pudota $15:iin tai peräti alle. Tämä tuhoaisi sekä Saudi-Arabian taloudellisen että poliittisen vallan.

Hyökkäys lähes varma

Yhdysvallat suunnittelee kiistatta hyökkäystä Irakiin. Amerikkalaisen propagandakoneiston liikehdintä viittaa siihen, että kansa ei panisi hyökkäystä pahakseen, ja Bush nuoremman hampaankolossa taitaa sielläkin olla jotain isäpapan valtakaudelta.

Kysymys onkin nyt vain siitä, mistä löytyy sopiva operatiivinen alue, jolta hyökkäys voidaan suorittaa. Viime kerralla tämä oli Saudi-Arabia, joka pelkäsi omasta puolestaan—Saudi-Arabian piskuiset puolustusvoimat eivät olisi kyenneet vastustamaan Irakin silloista armeijaa. Nyt kun Irak on kerran lyöty, Saudi-Arabia on tyytyväinen vallan tasapainoon.

Turkki ratkaisijan asemassa

Yhdysvallat kosiskeeleekin liittolaisia muualta. NATO-liittolainen Turkki on saanut huomattavasti näkyvämmän roolin maailmanpoliitiikassa; Turkki johtaa Afghanistanin tämänhetkista rauhanturvaoperaatiota. Turkilla on järkkyvän taloutensa takia myös merkittävä syy haeskella Yhdysvaltojen tukea, eikä perifeerinen asema EU:ssa juuri helpota maan tilannetta. Luultavasti tämänkertainen hyökkäys Irakia vastaan alkaakin näin pohjoisesta Turkin kautta. Turkin viimeaikaiset hallituskriisitkin ovat näin tulkittavissa merkeiksi siitä, että maan sisäpolitiikka järkkyy suurvaltojen pelissä.

Yksi vastaan kaksi

Saudi-Arabia ja Irak ovat mielenkiintoisia kanssakärsijöitä maailmanpolitiikan alttarilla, mutta niitä ei tule sääliä. Irakia johtaa yhä sotarikoksiin sortunut diktaattori, joka on ajanut luonnonvaroiltaan rikkaan maan kansan köyhyyteen. Saudi-Arabiaa taas hallitsee yksinvaltias kuningassuku muinaisten heimolakien ja uskonnon voimalla.

Luultavasti Turkki onkin se maa, joka päätyy voittajaksi kun amerikkalaistankit jälleen vyöryvät Bagdadin kaduille.

Kirjoittajasta:
Wiri Wuorimaa on Amerikassa asuva kansantaloustieteilijä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s