Amerikkalainen yhteiskuntafilosofi John Bordley Rawls kuoli sunnuntaina 24. marraskuuta 81 vuoden iässä kotonaan Lexintonissa, Massachusettsin osavaltiossa. John Rawlsia pidetään laajasti oman aikamme merkittävimpänä poliittisena filosofina.

John Rawls syntyi vuonna 1921 Baltimoressa, Marylandissa ylempää keskiluokkaa edustavan viisilapsisen perheen toiseksi lapseksi. Hän valmistui vuonna 1943 humanististen tieteiden kandidaatiksi Princetonin yliopistosta ja meni tämän jälkeen armeijaan. Rawls palveli maataan toisessa maailmansodassa (1943-45) jalkaväen sotilaana Tyynen valtameren alueella. Armeijauransa päätyttyä vuonna 1946 Rawls palasi Princetonin yliopistoon suorittamaan maisterin tutkinnon filosofiassa. Tohtorin arvon hän sai vuonna 1950. Ennen siirtymistään Harvardin yliopistoon vuonna 1962 Rawls hoiti opettajan tehtäviä Princetonin yliopistossa (1950-52), filosofian lehtoraattia ja dosentuuria Cornellin yliopistossa (1953-59) sekä filosofian professuuria MIT:ssä (1960-62). Yhteen korkeimmista Harvardin viroista, James Bryant Conant professuurin haltijaksi, hänet nimitettiin vuonna 1979.

Filosofian opintojensa alusta lähtien Rawls oli kiinnostunut moraalisista kysymyksistä ja niihin vastaamiseen tarvittavista filosofisista ja uskonnollisista perusteista. Armeijavuodet ja sotakokemukset taas saivat hänet kiinnostumaan poliittisesta filosofiasta. Vuoden 1950 paikkeilla Rawls ryhtyi kirjoittamaan kirjaa oikeudenmukaisuudesta. Hiukan yli 20 vuotta myöhemmin vuonna 1971 ilmestyikin Rawlsin ensimmäinen ja kuuluisin teos, jolle hän antoi nimeksi A Theory of Justice (suom. Oikeudenmukaisuusteoria 1988).

Rawlsin teoria osoittautui harvinaislaatuiseksi. Teknisesti melko vaativaa ja abstraktia teosta on myyty yli 200000 kappaletta. Teos on käännetty yli 20 eri kielelle, ja siitä on kirjoitettu yli 5000 kirjaa tai artikkelia. Poliittisen filosofian kannalta Oikeudenmukaisuusteorian merkitys on ollut mullistava. Teoksen voi sanoa herättäneen 1950- ja 60-lukujen positivismin hengessä jo kuolleeksi julistetun angloamerikkalaisen poliittisen filosofian henkiin. Teoksellaan Rawls palautti perinteiset yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta koskevat sisällölliset kysymykset poliittiseen filosofiaan, joka oli aiemmin keskittynyt moraalin kielen merkitysten analysointiin, ja antoi oman aikamme ehkä vaikutusvaltaisimman liberaalidemokraattisen vastauksen niihin.

Rawlsilla onkin ollut suuri vaikutus siihen, että poliittinen filosofia on tällä hetkellä yksi filosofian elinvoimaisimpia osa-alueita. Oikeudenmukaisuusteoriaa pidetään myös teoksena, joka päätti yhteiskunnan hyvinvoinnin maksimointia korostavan utilitarismin pitkän valta-aseman angloamerikkalaisessa poliittisessa filosofiassa. Rawlsin teoria peri pian julkaisemisensa jälkeen utilitarismilta sen hallitsevan aseman poliittisessa filosofiassa, ja hänen yhteiskuntafilosofiansa muodostaa myös tämän päivän poliittisen filosofian keskustelujen keskiön. Teoria on myös herättänyt laajaa kiinnostusta muun muassa taloustieteilijöiden, oikeustieteilijöiden ja sosiologien keskuudessa.

Rawls esittää Oikeudenmukaisuusteoriassa liberaalidemokraattisen yhteiskunnan instituutioita koskevan oikeudenmukaisuuskäsityksen. Sen mukaan jokaisella yksilöllä tulee olla oikeus laajimpaan mahdolliseen yhtäläisten perusvapauksien kokonaisjärjestelmään. Lisäksi se vaatii järjestämään sosiaaliset ja taloudelliset epätasa-arvoisuudet niin, että ne ovat suurimmaksi eduksi yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleville ja liittyvät virkoihin ja asemiin, jotka ovat kaikille tasa-arvoisella tavalla avoimia. Rawls pyrkii osoittamaan, että hänen oikeudenmukaisuuskäsityksensä vastaa kansalaisten oikeudenmukaisuusvakaumuksia utilitarismin oikeudenmukaisuuskäsitystä kestävämmällä tavalla sekä muodostaa utilitarismia sopivamman moraalisen perustan demokraattiselle yhteiskunnalle. Oikeudenmukaisuuskäsitys tasapainottaa kansalaisten harkittuja vakaumuksia ja päätyy näin jatkamaan Aristoteleen ja Sidgwickin edustamaa, arkijärkeen vakavasti suhtautuvaa ja sitä systematisoivaa etiikan perinnettä.

Rawls saavutti myös tuntuvasti kuuluisuutta John Locken, Jean-Jacques Rousseaun ja Immanuel Kantin edustaman poliittisen ja demokraattisen sopimusperinteen elvyttäjänä. Hän pyrkii osoittamaan oman oikeudenmukaisuuskäsityksensä rationaaliseksi, demokraattisen yhteiskunnan perusrakennetta koskevaksi sopimukseksi. Sopimus solmitaan hypoteettisessa päätöksentekotilanteessa, jota kutsutaan alkuasemaksi. Siinä demokraattisia kansalaisia edustavat rationaaliset sopimusosapuolet on sijoitettu nk. tietämättömyyden verhon taakse. Verho estää alkuaseman sopijoita tuntemasta edustamiensa kansalaisten todellista asemaa yhteiskunnassa, ja estää näin osapuolia tuomasta vapauden ja tasa-arvon kannalta epäreiluja piirteitä yhteiskunnan perusrakenteeseen. Varsinkin ajatuksesta johdettu ns. differenssiperiaate on herättänyt viime vuosikymmeninä rajua keskustelua.

Oikeudenmukaisuusteorian kirjoittamisen jälkeen Rawls tuli yhä huolestuneemmaksi oman liberaalidemokraattisen oikeudenmukaisuuskäsityksensä implikoiman moniarvoisen yhteiskunnan vakaudesta. Keskeiseksi kysymykseksi muodostui se, kuinka esimerkiksi syvästi uskonnolliset kansalaiset voivat hyväksyä liberaalidemokraattisen yhteiskunnan perustavat instituutiot ilman että heidän täytyy luopua omista uskonnollisista vakaumuksistaan. Vuonna 1993 ilmestyneessä toisessa pääteoksessaan Political Liberalism Rawls esittää hieman uudelleenmuotoiltuina Oikeudenmukaisuusteorian perusideat ja pyrkii vastaamaan ensimmäisen pääteoksensa saamaan arvosteluun.

Merkittävin uusi piirre Political Liberalism -kirjassa on, että Rawls ottaa siinä modernin liberaalidemokraattisen yhteiskunnan moniarvoisuuden ja liberaalin suvaitsevaisuuden teemat tarkastelun keskiöön. Hänen mukaansa moderneja yhteiskuntia leimaa se, että niissä elävillä kansalaisilla ei ole yhteistä käsitystä elämän perimmäisistä päämääristä tai arvoista. Rawlsin näkökulmasta moniarvoisen yhteiskunnan vakauden tulee siksi perustua sopimukseen, jossa kansalaiset sitoutuvat kunnioittamaan toinen toistensa erilaisia elämänpäämääriä sen sijaan että he käyttäisivät poliittista valtaa ajaakseen läpi yhden kokonaisvaltaisen arvojärjestelmän. Poliittisen filosofian kannalta tämä tarkoittaa sitä, että liberaalidemokraattisen yhteiskunnan poliittiset periaatteet ja rakenteet tulee oikeuttaa puhtaasti poliittisilla arvoilla. Rawlsin poliittinen liberalismi kohottaa kansalaisten vapauden ja tasa-arvon ensisijaisiksi poliittisiksi periaatteiksi ja jättää ihmisille itselleen päätösvallan siitä, kuinka he yhdistävät omat elämänpäämääränsä näihin liberaalidemokraattisen yhteiskunnan ensisijaisiin poliittisiin periaatteisiin.

Vuonna 1995 Rawls sairastui vakavasti. Tästä huolimatta hän kykeni saattamaan päätökseen kansainvälistä oikeudenmukaisuutta koskevan teoksensa The Law of Peoples, joka ilmestyi vuonna 1999. Siinä Rawls ottaa lähtökohdakseen eri kansojen välisen suvaitsevaisuuden ajatuksen. Erilaisten oikeudenmukaisuuskäsitysten pohjalta järjestyneet kansat nähdään vapaiksi ja tasa-arvoisiksi, hieman samalla tavoin kuin Oikeudenmukaisuusteoria kuvaa yksilöt. Rawlsin teoriassa kansainvälisen oikeuden periaatteista sopivat keskenään vapaiden, tasa-arvoisten ja liberaalidemokraattisten, sekä toisaalta nk. hyvin järjestäytyneiden hierarkkisten kansojen edustajat. Viimeksi mainitut yhteiskunnat perustuvat johonkin tiettyyn, usein uskonnolliseen kokonaisnäkemykseen kansan yhteisestä hyvästä, niissä valitsee rauha, keskeisiä ihmisoikeuksia kunnioitetaan eikä niillä ole voimakkaita laajenemispyrkimyksiä. Kansojen välinen suvaitsevaisuus ei Rawlsin teoriassa ulotu lain ulkopuolella eläviin kansoihin, jotka eivät esimerkiksi kunnioita ihmisoikeuksia ja joilla on voimakkaita laajenemispyrkimyksiä.

Rawls pyrkii osoittamaan, että keskinäisissä suhteissaan vapaiden ja tasa-arvoisten kansojen etujen mukaista on sopia kansainvälisen oikeuden periaatteista, jotka kunnioittavat kansojen suvereniteettia, perinteisen kansainvälisen oikeuden vaatimuksia, ja sodankäynnin sääntöjä, jotka sisältävät siviilien suojelun. Rawlsin mukaan kansojen väliseen oikeuteen kuuluu myös epäsuotuisissa olosuhteissa elävien kansojen auttaminen. Myös suvaitsevaisuus on keskeinen Rawlsin kansainvälistä oikeudenmukaisuutta koskevan teorian piirre: hän ei pidä sopivana, että eri oikeudenmukaisuuskäsityksen mukaan järjestäytyneet kohtuulliset kansat pakotettaisiin elämään liberaalidemokraattisten ihanteiden mukaan. Kansojen välisen oikeuden on oltava kaikkien keskenään vapaiden ja tasa-arvoisten kansojen hyväksyttävissä.

John Rawlsin laaja tuotanto ei toki rajoitu vain mainittuun kolmeen pääteokseen. Harvard University Press on julkaissut viimeisten vuosien aikana joukon Rawlsin aikaisemmin julkaisemattomia tai korjattuja töitä. A Theory of Justice -teoksen korjattu versio ilmestyi englanniksi vuonna 1999, ja samana vuonna ilmestyi myös Samuel Freemanin toimittama Collected Papers. Barbara Hermanin toimittama Lectures on the History of Moral Philosophy ilmestyi vuonna 2000. Yleiskuvan Rawlsin poliittisen filosofian pääideoista tarjoava Justice as Fairness: A Restatement taas ilmestyi vuonna 2001, Erin Kellyn toimittamana.

John Rawls onnistui tuotannossaan esittämään vakuuttavasti, mitä oikeudenmukaisuus ja suvaitsevaisuus voisivat tarkoittaa liberaalidemokraattisessa poliittisessa traditiossa. Hänen vaikutuksensa poliittiseen filosofiaan jääneekin pysyväksi.

Kirjoittajasta:
Kirjoittaja on tutkijana HKKK:lla ja valmistelee väitöskirjaa hyvinvoinnin taloustieteestä sekä yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta.