Vettä köyhille

On yksi asia, jota globaali vasemmisto tuntuu pitävän vieläkin pahempana kuin arabisosialististen diktaattorien kukistamistamista – veden yksityistämistä. Heidän mielestään veden yksityistäminen on niin äärimmäinen pahuuden ilmenemä, että sen huonoutta ei tarvitse edes perustella. Riittää osoittaa, että Maailmanpankki tai jokin maa todella haluaa tehdä sen. ”Puhdas katastrofi”, kirjoitettiin Aftonbladetin [sos.dem.] pääkirjoitussivulla [vastaavia havaintoja voi tehdä tuoreista suomalaisistakin lehdistä].

Julkisen sektorin vedenhuolto on katastrofi

He eivät ymmärrä, että nykyinen vedenjakelu on puhdas katastrofi – tai pikemminkin likainen katastrofi. Yli miljardi ihmistä on vailla varmaa vedensaantia, ja viisi miljoonaa kuolee vuosittain vedestä tarttuneisiin sairauksiin kuten koleraan ja punatautiin. Pohjavesi vähenee monissa maissa ja maiden väliset konfliktit, mm. Lähi-idässä, johtuvat usein vedestä. Egypti on uhannut eteläisiä naapurimaitaan sodalla, jos näiden vedenotto Niilistä lisääntyy.

Vuodesta 1940 maailman vedenkulutus on nelinkertaistunut, mutta kysyntä lisääntyy paljon nopeammin kuin tarjonta. Tämä johtuu omistusoikeuksien ja markkinahintojen puutteesta. Jos me kuluttajat saamme vettä miltei ilmaiseksi, me tuhlaame sitä, ja jos virkavalta ei ansaitse rahaa tarjoamalla meille vettä, niin sen ei kannata pitää infrastruktuuria kunnossa eikä ottaa käyttöön uutta tekniikkaa, kuten kierrätystä ja suolanpoistoa.

Keinotekoisen alhainen hinta aiheuttaa tuhlausta

Melkein 90 % kehitysmaiden makeasta vedestä käytetään keinokasteluun. Suunnattomat subventiot [alihinnoittelu] saavat maanviljelijät viljelemään matalatuottoisia lajikkeita, jotka vaativat paljon vettä. Vain sadasosa kastelusta on paljon tehokkaampaa pisarakastelua. Suurin osa vedestä päätyy kasvien juurille tai haihtuu.

Kehitysmaiden julkiset vesilaitokset voivat harvoin selittää, minne niiden vesi joutuu. Vdenlaatu on huono, putket vuotavat, köyhät alueet laiminlyödään ja monesti vedensaanti vaatii lahjuksia.

Yksityistäminen auttaa

Siksi yksityistäminen voi auttaa. Vedenkulutukset tulee maksaa, jotta me käyttäisimme sitä tehokkaasti, ja rahojen on päädyttävä yrityksille, joilla on intressi parantaa veden laatua ja saatavuutta.

Tiedämme, että se toimii. 80-luvun alussa Chile antoi paikallisten vesien oikeudet maanviljelijöille, yrityksille ja kunnille, jotka saivat myydä niitä vapailla markkinoilla. Tämän seurauksena vedensaanti on lisääntynyt nopeammin kuin missään muussa maassa. Kolme vuosikymmentä sitten vain 27 prosentille maaseudun ja 63 prosentille kaupunkien chileläisistä oli tarjolla puhdasta vettä, nyt luvut ovat 94 ja 99 prosenttia.

Myös mm. Meksikon, Israelin, Etelä-Afrikan, USA:n osien ja Australian kokemukset antavat vettä yksityistämisen kannattajien myllyihin. Silti köyhät saattavat joutua kärsimään. Eteläafrikkalaisessa Kwa-Zulu Natalissa väitetään 250 ihmisen kuolleen juotuaan likaista vettä, koska heillä ei ollut varaa uusiin, korkeisiin hintoihin.

On tietysti pidettävä huolta siitä, että muutokset eivät vahingoita. Yksityistämisen säästöt mahdollistavat köyhien elintärkeän kulutuksen tukemisen. Tulee myös muistaa, että nykytilanne on kaikkein vahingollisinta. Nykyjärjestelmässä kuolee päivittäin yli 13 000 ihmistä huonon veden vuoksi.

Eräs voitoista, joista globalisaatiokriitikot ovat kaikkein ylpeimpiä, on se kun vuonna 2001 mielenosoittajat estivät veden yksityistämisen bolivialaisessa Cochabamban kaupungissa. Mytologiassa yksityistämisen tarkoitukseksi esitettiin yksityisen yrityksen voitot. Todellinen syy oli vedensaannin surkeus. Cochabamban vesi on monella tapaa vaarallista ja yli 50 % vedestä valuu hukkaan reikäisistä putkista. Korruptio on laajaa ja hallitus on saanut vedenjakelun katkaistua eräiltä opposition edustajilta. Vasemmisto juhlii saatuaan säilytettyä tämän järjestelmän.

(Koska Ruotsin ja Suomen poliittiset olosuhteet ovat lähellä toisiaan, Vapaasana.net on sopinut Ruotsin johtavan liberaalin kolumnistin Johan Norbergin kanssa tämän artikkeleiden julkaisemisesta suomeksi. Toimitus on myös valmis välittämään hänen kolumnejaan muihin lehtiin. Käännökset, väliotsikot ja hakasulkulisäykset ovat toimituksen; joitain kolumneja on hieman lyhennetty.)

Vatten åt de fattiga (tämän alkuperäisversio, Svenska Dagbladet, 25.3.03)
Privat vatten räddar liv (Johan Norberg)
Kestävän kehityksen verkosto (SDN): Governments Cause, and Markets Solve, Problems with Access to Water and Sustainable Use
VS: Vesi on niukkaa – ilman markkinahintaa sitä ei riitä kaikille (8.9.2003)

Kirjoittajasta:
Johan Norberg on ruotsalainen yhteiskuntatieteilijä, tietokirjailija ja kolumnisti. Suomennokset ovat toimituksen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s